Тексты
Вернуться к списку
| редактировать | удалить | Создать новый
| История изменений
| Статистика
| ? Помощь
Valentina MIRONOVA.
Miero vuotti uutta kuuda, talo – nuorta morsianta
Источник:
Oma mua. № 27, 2022, с. 7
Valentina MIRONOVA
Miero vuotti uutta kuuda, talo – nuorta morsianta
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
E nnevahnas nuoret tytöt da brihat kiirehtettih mennä miehele libo naija, buiteku huigei oli jiähä vahnakse neidizekse da vahnakse brihakse. Neijistämäh da brihastamah zavodittih aijoi, ečittih ičele vasti nehty mieldy myö, työttih kodžat da paistih yhteh menendäs. Svuad’bu piettih kaikkien tavoin mugah, eluo ei žiälöitty, sanottih, ku vaiku kerrah miehele mennäh da naijah. Svuad’ban mendyy da perehen azuttuu molodoit tuldih elämäh ukon taloih. Harvah ken brihois lähti tytön pereheh elämäh. Nengomua miesty sanottih kodavä vykse da toiči nagrettih. Rahvas sanoi: Kodavävy miehistä pahin. Yks česti on kodavävyl kui n’eveskärukal. Kodavävy paha mužikka, hyvä mužikka ei tule kodavävykši. Kodavävy otetah kodah. Hiildy ku syös, halguo šittus, sid oĺis kodavävy hyvä. Kodavävvyy sanotah: valmehen koin syöjy. Kodavävy – koin loppu. Kodavävynä tullun, šorokkah vaihettu. Kodavävyl pidäy astavoin šorpil muata, äsken roihes mužikku.
Nuordu muččoidu vuotettih brihan kois täytty vägie. Sih näh vienankarjalazet pajatettih nenga:
Miero vuotti uutta kuuta,
Talo – nuorta moršijanta,
Niin, kuin päivyä nousijaista,
Niin, kuin päivyä nousijaista
Kai uuzi pereh tahtoi teriämbäh nähtä uuttu neveskiä, mittuine se on, mittuman sualehen poigu sai. Vuotettih sissäh, ku Vanhoilla silmät valuivi, / Ikkunassa istuessa, / Nuorilla jalat kuluvi, / Veräjillä. Perehenke yhtes vuottamas oldih kodižiivatat: lehmät da lambahat tanhuos annettih iändy. Iče taloi rubei buiteku pyörimäh, senčoi siivehil lendämäh, uksien kiägät liikkumah.
Nevesky puutui uudeh kodih, tiä kai oli vierahannu, seinät da rahvahat. Enzimäzekse pidi tervehtiä uuttu kohtua, ku koin da tahnuon ižändät da emändät otettas vastah, mugagi kogo pereh:
Terveh, piha täysinesi,
Terveh piha vierahaine.
SKVR I, 1683
Terveh, tanhuo täysinesi.
SKVR I, 1735
Terveh tupa, terve sintsi.
Terve tervehyttäjille,
Terve kaikki ristikansa.
SKVR I, 1686
Neveskäl pidi unohtua omua tuattua da muamua, omii sizärii da vellilöi, uvves kois oldih buat’koi da muatkoi, kyvyt da navot. Tiä kai elaigu meni toizehluaduh.
Toisin teillä, toisin meillä,
Toisin toisessa talossa.
Ei kui emosen koissa,
ei kui ison koissa.
Toisin aukeaa ovetki.
Tapa toini muutettahe,
Nimi uusi ristittahe.
Entinen unohtaminen.
Andilastu miehen kois ei kučuttu nimel, sanottih morziekse libo mučoikse. Ku enzimäzenny rodih poigu, iellehgi samah luaduh neveskäkse sanottih; a tytär tullou – sit kučuttih akakse. Toiči sai kuulta, gu neveskiä sanottih ukon nimen kauti, ezimerkikse, Puavilan naini. Vienankarjalazet sanottih, ku "nuorikko on miehelässä ensin kuusi viikkoa morsiamena, sitten häntä aletaan kutsua n’eveskäkši. Neveskäkši šanottih kaikki, koko pereh, mieš vain šanoi n’imie myöt’e".
Uvves perehes oldih uvvet vahnembat, kudualoi pidi arvostua, a omii unohtua:
Oma tuatto heittämini,
Akka armoih ottamini,
Alemma kumartamini,
Alemma sitäki vielä.
Nuori nevesky varai buat’koidu da muatkoidu, hyö oldih vierahannu akannu da ukonnu. Pajolois niidy ainos verdailtih meččyelättilöinke, kudualoi pidi kuunnella da varata:
Ukkon suzin ulahušta,
Siula pidäy varata.
Akan karhun karjahušta
Siula pidäy varata.
Kyvyn kylmijä šanoja
Siula pidäy varata.
Kyvyt da navot puaksuh kačottih pahal silmäl. Niidy sežo pidi varata: "niitä sie kovin varaja: kyvyn kylmijä šanoja, navon niskanakkeloja". Navot oldih kydylöi pahembat: "Parem yheksä kydyy, mi ku yksi nado". Rah vas nadolois sanoi: "Nado on kui mado; nadoloi da madoloi vai ollou talois, ga ainos pidäy heidy šuorittamas olla. Nadoloin kere eläjes, ei uni piäh tule".
Ukon pereh žiälöičči omua tytärdy, kudai puuttuu vierahah pereheh, a neveskiä ei pidänyh nimilleh. Toiči sie sanottih: "Pidäyhäi oma silmäine työndeä, beĺmain ottoa". Muatkoinke ei olluh aigua istumah, ainos pidi ruadua da händy kuunnella, sendän sanottih: "Seizail’l’ine istoil’l’izen ken n’i koz älä paginal rubie, se salboau sinul suun".
Perindölöin mugah, "kuuši netälie moršien kumarti pitkie poklonoja syviä kumarruksia šyömäh ruvetešša". Ilmai muatkoin da buat’koin lubua ei suannuh ni syvvä.
Pakittih blahosloven’n’ua, konzu enzimäzen kerran ruvettih midätahto ruadamah, a ruavon loppiettuu kyzyttih, hyvingo oli kai luajittu. Ruattih ainos da äijin:
Nuori selkä notkumini,
Pistykakla kuartamini,
Unikontti unohtamini,
Unikontti unohtamini
Tuaton muamon uunin korvalla.
Kuimpa kerran kukko laulaa,
Vielä ei toista virkakkoh,
Silloin on nuoren noušuaika.
Ruavot pidi ruadua ruttoh, kiirehtiä pidi, ei suannuh muata, ei sudre sanottu: "Unešta uneh pientä lašta, työštä työh moršienta".
Ota hienot hiiren korvat,
Kebiät kirpun jallat,
Pane siibyöt sizellih,
Kunne pöly pölähtäy –
Sie siivellä siivuot,
Pane luzikat luguzih,
Astiet arvozih,
Stobi ei koirat kanneldais,
Pendukoirat peiteldäs.
Aijan mendyy neveskän tilandeh uvves perehes hil’l’akkazin rubei paranemah. Karjalazet sanottih: "vai se (nevesky) vuvven eläy, ga hammas kazvau, toižen eläy, ga toine kazvau. Poijan suaduu jo hänel oli valdu vastata nadoloil. A muga perehes suurembi valdu oli vahniman poijan neveskäl.
Tänäpäi ei sua uskuo, ku meijän eziižät elettih nämien tavoin mugah, ga rahvas oli viizas, suures perehes piettih por’adkua da sobuu. Polvespäi toizeh siännöt mendih, konzu neveskäs tuli muatkoi, häigi tahtou nuordu opastuo. A andilastu jo ennepäi varaitettih, enne miehele menendiä pajatettih Miero vuotti pajuo, kus kai nämä dielot on saneltu.