Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
Peša Ruočin paginoi. Biädžöiselgyläzet ‒ merenkulgijoi da kauppumiehii
Peša Ruočin paginoi. Biädžöiselgyläzet ‒ merenkulgijoi da kauppumiehii
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
Biädžöiselgyläzet oldih
enzi luokkazii merenkulgijoi .Heijän kylän lähil näit oli nenga kahtukymmendy virstua pitky Kiiškoijärvi .Sen toizes piäs ei vie olluh ni ken käynnyh .
Kerran biädžöiselgyläzien mielih juohtui lähtie kaččomah , midä sie järven toizes piäs heile mielehisty suattas olla .No , eihäi sih muu auttannuh kui lähtie matkah .Hyö varustettih venehet lähtökundoh , da heis kaksitostu rohkeindu mužikkua lähti erähänny syyzildannu soudamah ‒ Arhangelih .Vai pahakse lykykse ilduyös nouzi kova tuuli da siä muutaldaiččih huonokse .Kariet kohottih korgiel , da pimei oli kui säkis .Kai seilit rebeiltih , airot katkieltih da venehih vali vetty .Käzil da hattuloil soudamal hyö lopuškal piästih randah .
Ku hyö oli tutkittu randua da ečitty suojua , hyö löyvvettih puo lilämmin kyly .Nygöi heil tuli hyvä mieli , ku piästih lämmäh .Sie hyö jaksaittih da pandih märrät sovat orzil kuivamah .Sit hyö noustih laudieloil maguamah .Undu vuotelles hyö päiviteldih , kui merimiehen ammatti on vaigei .Kodigi heil oli yhtenäh mieles .Ku toizet jo unibuabua kižattih , ni vie yksi heis sanoi :
‒ Vai ku meijän akat tiettäs , kus heijän ukot nygöi ollah , ga toko itkuu nyhtättäs .
Egläi on ainos egläi da tänäpäi on ainos tänäpäi .Ku yö oli mennyh , da huondes tulluh , havačuttih nämä merenkulgijat da nähtih , što hyö ollahgi omas kyläs .Tämä heijän oli uskottavu , ku Osipan Marppu tuli kylyh ottamah vastua da nägi , što Arhangelih menijät oli souvveltu omas rannas da lopuškal "yöksytty " Osipan kylyh .
Dai kauppoi tegemäh oldih biädžöiselgyläzet kerrassah edevät .Sen voi hyvingi uskuo , ku kuuli , kui Ruzakon Fedottu oli pettännyh ven’alazen :
‒ A vot , häi sanoi , ‒ kulleh minä kerran putilleh petin ven’alazen : möin hänel kažinnah kan , a pimienhämäris čökkäin tilal reboinnahkan ‒ he , he !
No , ku biädžöiselgyläzet oldih muga hyvät kauppumiehet , hyö piätettih kerran talvel lähtie Piiterih harčunostoh ; ku iče tuobi tavarat , ga sit ei tarviče puotiloih maksua rahtii da bariššua , oli heijän smietindän tulos .Matkah lähtigi kymmenen mužikkua kymmenel hebozel .Vanhin joukos ‒ Lepoškan Luka ‒ oli retkikunnan johtai .Yöbymispaikois häi ainos vakusti toizil , štobi hebozet pidää laskettua muga , što regilöin aižat jiähäh Piiterih päi .
Ku matkumiehet oldih jo ajettu nelli päiviä , hyö tuldih Podleškoin kyläh .Hyö piätettih jiähä yökse erähäh suureh taloih .Luka tuas sanoi toizil :
‒ Mustakkua , mužikat , jättiä reit očin Piterii , muite myö voimmo ajua viäräh !
A taloin kazakku ‒ šviitku ‒ kuuligi tämän ."Ahah !"
häi sanoi iččekseh , "vai työ silleh matkuatto Piiterih ".
Huondeksel matkalazet val’l’astettih hebozet da lähtiettih ajua hyčyttämäh ‒ kodieh päi .Ajettih päivy , ajettih toine dai kolmasgi , vai ei Piiteri tulluh vastah .Sidä hyö kummasteltih .Nelländenny piän hyö tuldih oman kylän lähil .
‒ Kuulkua , mužikat !
Osippu kirgui toizil , ‒ tämä sildu on ihan yhtenjytys kui meijän kylän Vazasildu .
‒ Muga on , toizetgi ihmeteltih .
Ajettih ielleh .Tuldih jo ihan kylän laidah .
‒ Kaččokkua kummua , Blinan Zakki sanoi , ‒ tua sarai tual pellol on ihan kui minun sarai , kattogi on samal taval paikattu tuohel .
‒ Pidää häi ugodie , ku Piiterin lähäl on ihan samanlane sarai kui on Zakil , toizetgi duumittih .
Jo tuldih ihan kyläh ."Piiterih menijöi " vastah tuli Grivan Juakoin akku , Oksen’n’u .
Juakoi , kudai täl kerdua ajoi enzimäzenny , luadi tämän naizen ker paginan :
‒ A vot , maatuška !(Juakoi arveli , što Piiterin lähil olles pidää paista ven’ua ) skasii sinä nam , ongo mnoogo virstua do Petrogad ?
Oksen’n’u kačoi suu augi ukkuodah , eigo pitkäh aigah pystynnyh sanoman sidä ni tädä .Viimisel häi löi käit yhteh da älähtih :
‒ Jogo , Juagoirukku , työ käittö Piiteris ?
‒ A kak sinä , maatuška , minun nimen snaajes ?
Juakoi kyzyi kummissah .
‒ Ga , takihai minä oman Juakoin tunnen , Oksen’n’u sanoi .
‒ A kak sinä tunnet ?
Enhäi minä ole ennen käynnyh Piiteris !Juakoi ihmetteli .‒ Oletgo sinä , maatuška , muga minun akku ?
Tädä minä en voi nikui ellendiä !Juakoi sanoi .
Vaste sit , ku häi oli hypännyh reis iäres da mennyh Oksen’n’an rinnal , häi tunzi oman akkah ‒ duuhus !Sit häi vaste uskoi , štobi hyö oldih tuldu omah kyläh .Nygöi jo muutgi smeknittih , što heidy oli matkan varrel petetty .Sit nouzi sellane matinpano da kiruondu , što sidä ei täs voi nikui ilmendiä .Jesli hyö se kazakku , kudai heijän reit oli kiändännyh , olis kobrih suadu , ga sit mužikas ei taki olis jiännyh jällel ni alushöyhenii .
Tämän tabauksen jälkeh biädžöiselgyläzet tuldih ylen varačukse .Jos vai heis ken ugodi menemäh kylyy loitombakse , ga hänel jo toizet peräh kirruttih :
‒ Älä mene , yöksyt !
Peša Ruočin paginoi. Biädžöiselgyläzet ‒ merenkulgijoi da kauppumiehii
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
‒
‒
‒
‒
‒
‒