ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь

Peša Ruočin paginoi. Silein Ondrei ajamas ilvesty

Peša Ruočin paginoi. Silein Ondrei ajamas ilvesty

карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
Silein Ondrei oli mečastämäs. Jo kolmattu päiviä häi oli ajannuh ilvesty, vai händy ei täl kerdua lykästännyh. Kolmanden piän illal häi oli jo lähil Šuistaman pidäjän rajua. Hänen evähät oli loppunnuh jo egläi, sentäh hänel oli nälgy kui pitkän aigua syömättä olluol hukal. Yön tulles jo piäl häi yöbyi Madokorbeh, luadi tulen da rubei kuivattelemah sobiidah.
Vähän aijan peräs tuli sih samal tulel šuistamalane mečästäi, Kiisselin Juakoi, kudamal tožo oli loppunnuh evähät. Hänel kuitengi oli mečoi sumčas. Ku Ondrei sen sai tiediä, häi ehotti, gu eigo sidä mečoidu pastettas tulel da syödäs yhtes. A se šuistamalane ei olis ni kui ruahtinnuh syöttiä puoldu mečoidu vierahan pidäjän mužikal. Sentäh häi ehottigi Ondreil, štobi ku tuas mečois ei ole jagamistu kahtel, ga sit olis parembi luadie muga, što sen sais syvvä heis se, kudai muates nägis kummallisemban unen. (Se šuistamalane näit oli kuulužu unennägii.)
Ga, laimmo muga, myöndyi Ondrei.

A se mečoi hyö kynittih da andih tulel pastumah valmehekse.
Juakoi pötkähtih muate tulen lähil da n’ukahtih. A Ondreil ei tulluh uni, ku hänen vaččua n’averdeli nälgy. N’olgi suus häi kaččeli lihavua mečoidu, kudamas pastujes ihan tipui razvu.
"Jogohai tua lindu on kypsy? duumiskeli Ondrei. Pidännöy opitella."
Häi allukse otti yhten luuhuon, sit otti toizen.
"Kypsy on." Jälgimäi häi opitteli da proobuičči sissah, kuni mečois ei jällel jiännyh kui kynnet da n’okku.
Ku häi oli syönnyh linnun loppuh, Juakoi havačui da sanoi Ondreil, kui interesnoin unen häi oli nähnyh.
No, millanebo se uni oli? Ondrei tiijusteli sidä tarkembah.
No vot, minä oli buite kui kuolluh. Da ku minä olen hyvä mužikku, minut otettih taivahah. Sie minut vietih restoruanah, kudamas oli ylen äijy monenluadustu zakuskua. Minuu syötettih da juotettih muga lujah, štobi vačču oli rebiemäs. Eigo olluhgi ylen kummalline uni?
Pidäyhäi ugodie, kummasteli Ondreigi. Minägi täs levätes näin ihan saman unen. Minä näin kui sinuu sie taivahas restoruanas syötettih da juotettih. Sentäh minä duumaičingi, što sinä sinne taivahah jiätgi, ku sinuu sie muga hyvin piettih. Siksebo minä täh yksin jiädyy da unimieles sen mečoin syvvä n’ablahutingi.