Тексты
Вернуться к списку
| редактировать | удалить | Создать новый
| История изменений
| Статистика
| ? Помощь
Peša Ruočin paginoi. Biädžöiselgyläzet jänölöi hävittämäs
Источник:
Oma mua. № 30, 2022, с. 10
Peša Ruočin paginoi. Biädžöiselgyläzet jänölöi hävittämäs
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
R ajaselgy, Man’šil (se meijän kylä), Karkku, Orusjärvi, Palojärvi da mondu muudu kyliä. Pidäjän laijal vie oli Biädžöiselgy, kumadan nygöi otan paistavakse.
Biädžöiselläs eli vahnah aigah ylen viizastu rahvastu. Eräsgi heis nosti ainavon lehmän sarain turvehkatol syömäh heiniä. Sidä ei moni olis smekninyh. Kyllähäi se lehmy sie alah pakui da sil murruttih niškat, vai eihäi se olluh lehmän katolnostajan syy, ku se ei jyrkäl katol tarkembah kävellyh.
Biädžöiselgyläzet oldih ylen boikot mečästämäh. Mondu suurdu zvierii hyö oli otettuh hengil. Pienembis mečänelävis hyö ei välitetty, niijen annettih rauhas eliä. Vai kerran sygyzyl heij än oli pakko ruveta hävittämäh jänöilöi, ku ne oldih Potzankan Okulinan pihas yön aigah syödy kogonaine huabuhalgopino. Seiččemes syles ei olluh jiännyh jällel kui korvačinpuut, kudamat oldih kuuzizet. Täs biädžöiselgyläzet suututtih toizissah, ku jänöin-šmetkut laittih leskiakal nenga suuri vahingo.
Kogo kylän miesvägi piätti lähtie jänöilöi hävittämäh. Jogahizel oli käis mi tah astal: erähil oli oružu, erähil kirves, toizil oli heinyhango, toizil kassari, skabli libo hiilikoukku. Pienembil oli käis keppi, remeni, vilkku libo piilipyssy. Suurel joukol hyö lähtiettih illansuus meččäh jänölöi hävittämäh. Hyö kulgiettih levies rindamas da toine toizel kirruttih, štobi joukko pyzys tukus.
Vai ei jänölöi ni mis nägynnyh, kunne lienöy diegarit paittu. Hyö ečittih nenga čuassuu kaksi-kolme. Lopuškal eräs brihaččuine ugodi dogadimah yhten jänöin poigazen istumas erähän tuhjon juurel.
‒ Hei, mužikad! Tual on jänöi, häi čuhkai hil’l’akkazeh toizil.
‒ Midä sinä, brihačču, sie čuhkad, vai varauttaago sinuu? Emmo taki nenga suuri joukko yhty jänöidy varua! mölähtih Kannateksen Gauroi da samal hyökkäi heinyhangon ker tuhjuo kohti. Vai eihäi se jänöi eniä olluh tuhjos, se juoksi jo suan sylen piäs korvat luimus. Sit hyö lähtiettih joukolleh juoksemah sen peräs, vai jänöi heijät voitti juoksus.
Jänöin peräs juostes heil mendih suunnat segazin, da ližäkse vie heijät tabai pimei. Hyö ei eniä tiijetty mispäi on kylä. No, eihäi muu auttannuh, ku jiähä meččäh yökse. Olis pidännyh käyvä muate, vai ni kudai heis ei varates ruvennuh reunal, kaikkien olis pidännyh piästä maguamah keskel.
‒ Rubie sinä, T’riihpoi, reunal maguamah! eräs sanoi.
‒ Minä kačo en rubie reunal, jänöid tullah yöl da syvväh varbahad, rubie iče reunal!
Sit hyö kriäčkettih keskenäh jo puolizen čuassuu. Jälgimäi satui paikal tulemah Jänöisellän Johor, kudai oli Jeroiselgäh matkal.
‒ A, midäbö työ, nuaburid, sporitto? häi kyzyi.
‒ A vod, sanottih, ‒ ni ken meis ei rubies muate reunal, kaikkien pidäs piästä keskel.
‒ Maksakkua minul sada markkua, ga sit minä azetan kai teij äd keskel, Johor sanoi.
‒ Ga, sen kačo joukol maksammo, ku moizen hyvän luadinned!
Johor katkai kuuzahazen, vesti katkatun kohtan teräväkse da pysti sen muah.
‒ Ruvekkuas maguamah muga, štobi jogahizen jallad tullah seibähäh päi!
Ruvettih, ga kai jouvvuttih keskel. Kaikil oli hyvä mieli, ku ni kenen ei pidännyh jiähä reunal eigo varata, što jänöit olis piästy syömäh varbahii!
Yö meni hyvin, vai huondeksel se vasta hädä tuli, ku yön aigah oli jallat sevottu! Ni ken ei löydännyh omiidah jalgoi suures jalgutukus.
‒ Ondrei, kusbo sinun jallad ollah?
‒ A, en velli tiijä kus oldannoh, en illal pannuh merkil mih kohtah ne jouvvuttih.
‒ Vas’a, lövvidgö sinä omassas jallad?
‒ A meččy tiedää mis ollah, ota selvy nengozes sotkus!
Heijän sit jalgoi selvitelles tuas tuli paikal Jänöisellän Johor.
‒ A midäbo työ, prijuat’el’ad, etto mene kodih, ku päiväne on jo nenga korgiel? häi kyzyi.
‒ Menizimmöhäi, vai ku emmo löyvvä omii jalgoi!
‒ Vai muga on dielo, Johor sanoi. ‒ Maksakkua minul kaksi sadua markkua, ga sit minä teijän jallad selvitän.
‒ Ga, sen kačo mielellän maksammo, kuhai täs bedas piästänned.
Johor valličči vezakos nenga syldy pitkän, notkien koivuvičan, karzi sen hyväkse da rubei sil biädžöiselgyläzii vuoron peräh šn’auvuttamah. Se, kudaman selgyruodoh vičču satui, oli poseičas pystys omien jalgoin piäl. Ku Johor oli kymmenizen minuuttua viččua šn’avuttannuh, oldih kaikkien jallat löyvvytty, da jänölöin hävittäjät oldih valmehet lähtemäh kodih.