Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
Peša Ruočin paginoi. Mustu-pokoiniekku
Peša Ruočin paginoi. Mustu-pokoiniekku
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
O
letgo sinä , hyvä ristittyne , nähnyh mustua-počči ?‒ Vai et ole nähnyh ! A , minäbo olen sellazen nähnyh dai sidä syönnyhgi evakko-aigah Savos eläjes .
Dielo näit on silleh , što Žiivatan Miitrei kazvatti mustanpočin , ylen suuren da lihavan .Kanzanhuoldo ei sit počis nimidä tiedännyh , ku se ei olluh kirjois eigo kanzis .Erähän piän Miitrei kyläs kävves kuuli , što jo huomei kanzanhuollon viranomazet pietäh kyläs tarkastus .Mustat-elukat tagavarikoijah , da vie räškätäh suuret sakot .Midä ruadua , kui piästä petlas ?
No , "hädä keinot keksii ", sanotah .Jo saman päivän ildupuolel Miitrei iški počin , puhtisti sen da akkah ker kandoi gorniččah .Ruhon häi azetti sellälleh suureh , pitkulazeh loudah da nosti sen jakkuloin piäl sego siirdi sen obrazoin edeh .Tagasorkat häi venytti jatkokse , edusorkat kiändi ristaheze ryndähil .Sit počči kiärittih kuolinliinoih , da piäh pandih valgei myssyne .Nenga šuoritetun "pokoiniekan " silmät peitettih hurstizel .Piäpuoleh sytytettih palamah tuohus .Ryndähil pandih pieni obrazaine .Zanoveskat viäldettih ikkunoin edeh da zirkkalo peitettih käzipaikal , kui rajakarjalane taba vuadigi .
Huondeksel kanzanhuollon viranomazet tuldih tarkastamah kai taloit da tanhuot , elintilat da elokset löydysgo midätahto peitošnoidu da luvattomua , midä ei vie olis kanzanhuollon valvondah ilmendetty .Miitreingi prauduhus tarkkah viesattih , vai ei hyö sanantilua eigo sakottamistu löyvvetty .Lopuškal hyö mendih gorniččahgi .Miitrei seurai heidy n’urakoi mielel šliäppy käis da smietti , minluadustu kuaššua häi täs on nygöi keittämäs .Vai kedäbo ei kuolendu koskettas syväinjuurii myöte .Tarkastajat , nähtyy "pokoiniekan ", hölmistyttih .Hyö otettih šliäpät piäs , suoristuttih azendoh da piät painuksis vähäzekse aigua hil’l’evyttih .Sit hyö kyzyttih , ken "pokoiniekku " eläessäh oli .
‒ Ga , se meijän buabo egläi illal lähti viimizel matkal , sanoi Miitrei piä painuksis .
‒ Ettekö pidä vainajaa ulkorakennuksessa ? kyzyi eräs tarkastajis .
‒ Emmo , hyvä herru ! Meijän uskon mugah pokoiniekkua on piettävy kolme yödy pertis , suures-čupus obrazoin ies .Vaste sen jälgeh viijäh haudah .
‒ Otamme osaa raskaaseen suruune , sanoi tarkastusjoukon vanhin .
‒ Passibo , passibo , tämä suru on meil tovestah raskas .
Miitreil oli jo kielen piäs , što tämä suru painaa sada kiluo , vai sit häi sanoi :
‒ Meijän puoles häi olis suannuh eliä , vai minbo kanz ...kengi kuolemal mahtaa .
‒ Eipä tietenkään sille mahda kukaan mitään . Meidän jokaisen on ajallamme lähdettävä tästä maailmasta , jatkoi sih joukon vanhin .
‒ Mugahäi se dielo on . Meijän jogahizen on lähtiettävy .Erähiči vie kiirehelgi , kui tämägi vainai .Häi ei ni yhty läžinnyh , ihan seizovil jalloil lähti , ližäi Miitrei atkalal iänel .
Herrat kumardettih "pokoiniekal ", kobristettih Miitrein kätty da lähtiettih iäres .
Täl kerdua Miitrei poikkei kirkollizes tavas , häi ei pidännyh "pokoiniekkua " kolmie yödy gorniččas , vai jo saman päivän illal sen "haudai " lihapuččih .Minägi Miitrein hyvänny kambruattinnu otin ozua hänen syväh suruh , dai oli "muahpaniezis " Surun lievittämizekse Miitrei čokkäi minun kainaloh nenga kolmen kilon palan "pokoiniekan " jallas .
‒ Hospodi meij ät , Miitrein da minut , prostikkah !
Peša Ruočin paginoi. Mustu-pokoiniekku
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
‒