Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
Gurina- Zubareva Tatjana . Van’a Koko
Gurina- Zubareva Tatjana
Van’a Koko
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
Van’a
oli šyntyn šuurešša pereheššä , kyläššä šeiččemeššäkymmeneššä kilometrissä pieneštä piirikeškukšešta .Hiän oli kolmaš lapši pereheššä – kakši čikkuo oli nellä ta kakši vuotta vanhempi .
Tytöt kaikkie ruattih koissa , liäväššäki autettih muamuo , a Van’an apuo tarvittih talon miešruavoissa .Hiän pieneštä šuaten kašvo tuaton viereššä .Tyttöjen kera hänellä oli vain ainut pakkotyö – auttua vanhempie heinätöissä ta kantua vettä jovešta tahi kaivošta .Tytöt aina jätettih pojalla kannettavakši kaikista jykein puušankko .Van’a pärjäsi kaikin voimin , ohkasi ta puhkuali , ka kanto šankkuo , a vet’ hiän oikein pieni oli ta vettä kantuas’s’a viänty noin puolekši .
Kerran hiän niin vaipu kantua tätä šankuo , jotta kuato šen piällä .Ta niin kovašti , jotta šatatti alahuulen .Še pitälti pareni : a paissa , šyyvvä ta juuvva oli kipie .Šen takie hänen alahuuli rupesi pyštymäh .
Kouluh Van’a läksi 8-vuotisena .Tytöt oltih alykkähät ta heti ruvettih koulušša opaštumah .Van’an jälkeh šynty vielä kakši poikua , a kun tuli Van’an vuoro männä kouluh , muamo tuaš vuotti lašta .Niin šynty kyšymyš , ken rupieu nuorempien lapšien kera istumah ta koissa auttamah .Šiksi Van’a ni tuli piäapulaisekši koissa .Tuatto ta muamo oltih hyvällä mielin , jotta heilä on niin alykäš poika .
Kaikin kyläššä huomattih Van’an šomutta .Hänellä oli vualie tukka ta tummahko iho , a šilmät – taivahanšiniset .Kešällä päiväni niin paisto , jotta hivukšet tultih vualeiksi : šilmäripšijä ta šilmäkulmie niise ei näkyn .Paivänpaistošta ne tultih melkein läpinäkyjiksi .Iho nävöllä pohjoistuulen takie tuli vielä tummemmakši .
Kerran ennein kouluhlähtyö tuatto kävi kaupunkih oššokšilla ta toi šakšet , ei keriččimet lampahie varoin , a tovelliset šakšet .Ta anto miäräykšen muamolla pityä huolta poikien päistä .Pojillah ičellä šano , jotta tukan pitäy olla lyhyönä , kuin tovellisilla miehillä .
Muamo kašvo šuurešša pereheššä ta oli vanhimpana lapšena .Šentäh hänen hommana oli kačella ta hoitua nuorempie .Hiän aikaseh opaštu leikkuamah nuorempien hivukšie , šentäh hiän tykkäsi tuaton ajatušta .Šiitä ajašta Van’a käveli aina ahkerašti šukeuvuttuna .
Kaikešta enemmän Van’a tykkäsi kalaštua .Pienenä hiän kävi onkittamah lammilla ta jokien rannalla .Kylän pojat joukkoineh issuttih rannoilla tahi lauvalla kahen tahi kolmen .
Ka kerran šemmoista tapahtu .
"Van’a tunti , jotta kala puuttu . Kuin onkivapa ponnistu .
Oh-hoh !Painavahko kala on ta pitäis olla šuuri .Hyvä šato !Ilošta hiän hačatti ta tahto šanuo : "Kačo kuin šuuri kala !"Ka tuli : "Kačo-ko-ko ...
Kieli šeko , huuli čuihahteli ta šanat tultih epäšelviksi .
Pojat niin ni purškahtih nakruh : "Kačo-ko-ko ...", "Kačo-ka-ka ...".
Hyö niin lujah ta helisešti nakrettih , jotta toisella rannalla linnut pölättyinä nouštih lentoh .A Van’a iče kaikešta lujempah nakro , äšen vačan ailahih šuaten .
Pojat niise nakruon kerättih pataset , onket , pyyvvykšet ta lähettih kotih .Mi kalaššuš nyt tulou , kun kaikkie kaloja pölätettih nakrulla .Kotimatalla muisseltih ta nakrettih : "Ko-ko ", "Ka-ka-ka ".
Šiitä ajašta Van’ah ni tarttu tämä likanimi Van’a Koko .Još kyläššä ruvettih pakajamah Van’ašta , a kyläššä vet’ on äijän toisie Van’oja , ni još mainittih Koko , ni kaikin heti ymmärrettih keneštä pakina on .
Van’a Koko
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский