ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь

Guščina Viola . Ruato oli jykie, ka še aika muistuu hyvällä. 1

Guščina Viola

Ruato oli jykie, ka še aika muistuu hyvällä. 1

карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
KARJALAISET KIRVEŠMIEHET
Karjalaisešša talošša elin- ta taloušrakennukšet oltih šaman katon alla, ei tarvinnun lunta myöten aštuo.

Ušein karjalaiset rakennettih taloja kolveštajuurillah pistyh kuivetušta kuušešta tahikka männyštä. Šemmoset talot šäilyttih pitemmälti. Tavallisešti kolvet kašvetah šuolla.
Šuomešša kolvipuu on šuurešša arvošša: šiitä šuahah lujua lämmönpitäjyä rakennušmaterialie. Kolvešta rakennetah kylyjä, meččäkämppijä, nykyaikasie taloja, huonehkaluja. Šitä käytetäh teatterien, musejojen ta muijen yhtehisien tilojen lauvotukšeh.
Venäjällä kolvi on ollun polttopuuna, parempua virityštä et ni löyvä. Še ruttoh šyttyy, ei šavuo, antau enämmän lämpyö.
Karjalan tašavallašta kolvie on oštan šuomelaini Enso-Gutzait-firma. Šen kallisarvosešta kolvešta luajitut tuottehet on mänty eri maih korkiešta hinnašta.
Vienankarjalaisilla kirvešmiehillä oli eri harvinaini keino luatie kattuo kuušen riukuloista ta tuohešta, ne lujah ommeltih koivusilla vičoilla. Talvella viččoja hauvottih, jotta olis helpompi punuo.

PIRTIN RUŠTINKI
Vienalaisissa pirttilöissä oli vällyttä.
Ta oččašeinällä aina oli kolme ikkunua. Šeinie myöten oli ašetettu leviet laučat.
Stola oli kešellä pirttie aina keški-ikkunan kohašša. Isännällä oli oma paikka, oikiella kiällä ikkunan luona.
Vanhanaikasissa stolissa ei ollun vejettävie luatikkoja. Stolalauvan alla oltih umpinaiset korit, šielä ropehissa piettih jauhuo. Jauhuo šuatto ottua šiirtämällä ili noštamalla stolalautua.
Sriäpinnän ajakši stolalauta kiännettih, šen alin puoli oli hyvin tašani. Kaikin šyötih yheštä staučašta, ka omilla lusikoilla. Emännän pikku stolan piällä oli ovitoin aštieškuappi.
Kakši ortta (miehien ta naisien) oli yheštä piäštä šeinäššä kiini, a toini piä pisy kiukuan paččahan tahikka lakeh luajitun koukun varašša.
Miehien orrella piettih höylie, kairija, kalaššuškoukkuja, šuutarin vehkehiekaikki liijat korjattih veteliytymäštä.
Naisien orrella pantih šavipatasissa maituo happanomah. Konša šitä oli äijän, ni patasie pantih piälekkäh. Šielä tuohiropehissa ta pärevakoissa oli kuivattuo heinyä, marjua, šientä, kapua. Puhtahie vaškiašteita noššettih orrella ta puuašteita pantih šinne kuivamah. Šielä piettih villavakkoja, lankoja ta rihmoja, karttoja, šamoin ni jauhuo, šokerie, šuolua, kallista tavarua.
Kiukuan vierellä oli luajittu levie palatti, kunne šopi muate kuuši-kahekšan henkie.
Ikonin puolini pirtin oša oli miehien čuppu, a toini puoli oli naisien čuppu.
Ylähänä kiukuan šuun piällä oli kakši pyörietä riukuo. Riuvun yksi piä oli šeinäššä, a toiniorren piällä. Niillä riukuloilla poikkiteloin ašetettih lyhykkäiset ta kaitaset lauvat, niillä pantih kiukuašta otetut sriäpnät.
Riukuloissa rippu kuivie pyöreitä leipiereikäleipie. Leipyä kuivattih, jotta še ei pilautuis ta olis kepiempi, konša piti kantua pitempie matkoja.
Eryähissä taloissa kiukuan šuun vaštapiätä ašetettih toiset parilliset orret, kuita kiinitettih koukkuloilla tahi muilla luašta rippujilla reijällisillä konštiloilla. Näillä oršilla piettih pyššyjä, pantih vakoissa potakkua itämäh. Šamoin niillä kuivattih lintuja, viännettih linnun piä šiiven alla ta kohennettih šulat. Šiitä ne vietih kylmäh aittah ta vejettih Šuomeh myötäväkši.
Pyöreillä oršilla riputettih vuatteita kuivamah.

KIUKUAN TA PIISIN LÄMMÖŠŠÄ
Pirtin ovipuoleh rakennettih šuuri kiukua piisin kera.

Kiukuat lat’attih kallivokiveštä, še oli "pehmie koštamukšen kivi", šemmoset kaitaset hoikkaset pliitat. Šamašta pliittakiveštä luajittih i truvat. Šuojärvihuuttorissa kiukuat luajittih rautamalmista, niitä pliittoja šuatih puron pohjašta. Ne kiukuat hyvistä-hyvin pitälti keššettih.
Leviellä kiukuan šelällä šopi muate kuuši-kahekšan lašta.
Piisissä piettih tulta, jotta pirtissä olis valkie. Šitä lämmitettih kuivilla tervasilla haloilla, jotta kirkkahašti palais.
Piisin koukušša keitettih ruokua. Šentäh piisin keralliseh kiukuah hellua ei luajittu. Eryähissä taloissa kiukuan šuun ieššä hinkaloh luajittih šyvennyš, minne vejettih kuuma tuhka. Šiihi pantih čuhunniekka huttuo tahi potakkua kypšymäh, a toko i lehmien juomini lämpiemäh.
Myöhemmin, 1900-vuosien alušša kaupunkin tavan mukah piisin ieštä ruvettih luatimah helloja, kumpasien piällä oli šuuri koropa, šinne veti hajut.
Kiukuan šuun viereššä oli hiiloš, missä aina piettih hiilie. Hiilokšeh oli kiinitetty koukku, šiihi pantih pata ruokua keittyä.
Kiukuan kylkeh ašetettih korkie polkka, še oli kosino, kumpasella isäntä makasi ettonehta. Kosinon piäššä toko kohottu lyhyöllä kaklalla melko jykie pyörie pahka, missä talon isäntä piti lakkieh.
Kosinolla ta kiukualla piäsi viistoh ašetettuo rappuo myöten.
Šiinä kosinošša oli kakši korkieta oven kerallista škuappie. Yheššä niistä piettih vuatteita, alušvuatteita, jalaččija.
Toini oli karšinanovi, portahie myöten piäsi karšinah. Karšinašša piettih potakkua, nakrista, kuivattuo pyörietä leipyä ta muita einehie. Potakat pantih karšinah luukušta pirtin lattiešša, moničči še oli stolan alla. Karšinašša piettih i jauhinkivie. Kivellä šuatto päiväššä jauhuo puuta (še on 16 kiluo) jauhuo: "Miun täti karšinašta ei nouššun, kuni 16 kiluo ei jauhon".
Piisin puolisešša kosinon laijašša oli matala kannen kerallini kori, piisilouta, šielä piettih tervaispuita piisie varoin.
Iltasin piisin ympärillä keräyvyttih neiččyset iltua istumah. Hyö ruattih käsitöitä: kuvottih verkkuo, kesrättih, tikutettih, merkattih, nieklottih yhellä nieklalla pakšuo šukkua ta kinnašta. Joukošša oli hyvie virkkuajie, luisilla virkoilla hyö virkattih villahamehie: "Moniväriset, ualtojuovaset hamehet oltih muotissa".
Virkattih virkkoloilla ta pitillä tikkuloilla villapaikkua, -kinnašta, -šukkua, -pušeruo ta -kaklapaikkua talvekši: "Piisin luona oli hyvä ruatua käsitöitä".