Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
Nikolai Zaitsev. Pyhämatku. 3
Nikolai Zaitsev
Pyhämatku. 3
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
Kävelimmö
, kaččelimmö voinan jälgii da hengitimmö tuorestu Luadogan ilmua .Päivy oli jo kiändynyh loitos ehtypuoleh .
Kiänyimmö Anuksehpäi .
‒ Minä sih vastepaginah vie , rubei heldynyh Natalja Andrejevna . ‒ Kui minule silloi tapahtui jälles jugiedu potruassua – Igor’an kuolenduviestii . Itkin da atkaloičimmos , gu silloi olin nuorikkaine da rakkahus paloi , nygöi olen nengoine .
Minä en jiännyh endizekse .Igor’an kuadumine oli tozi , se otti minulpäi kaiken .Myöhembäh hengen avvuttamattomuos rubein urhakkahasti borčuimah atkalua da kyynälii vastah .Se oli tozi jygei morokku .Nuori olin .Muite ičel pidi vallita eloksen taba .Menin sobuh oman mielenke , ečin ičelleni mielihyviä igäväs da senke jatkoin elostu .Kannatuksennu oli Igor’an rakkahus da tytär .Vaste myöhembi ellendin : "Syväimen potruassu muutti kogonah meijän ominažuon eloksen da tarkoituksen ".
Gu menin miehele enne voinua , kai jatkui ozavasti .Minul oli mies , lapsi da muatuškaine .Ruavoin školas histourien opastajannu , opastin histouriedu vie ilduškolas .Silloi histourii oli movvas .Igor’ oli puaksuh ruadomatkois .Häi ainos viestitti enne aigua , konzu tulou kodih .Se merkičči minule , kai bokkuruavot pidi olla ruattu , ku hänen tulendale voin olla kois kukannu .Eibo ainos muga hyvin vedellyh , mi pani händy kerran abiesti hengähtämähes :
‒ Mikse et voi jättiä ilduškolua ?Suammohäi elätyksen omil palkoil .
‒ Mikse muga ? kyzyin hämmästynnyh .
‒ Sit voizimmo olla enämbän kois yhtes da minä voizin soitella soitol da pajattua merimiehien pajoloi , tuli vastavus .
‒ Tämä , onnuako , oli šuutku , ga muite tozi oli , ruadomatkaspäi kodih tulluh mies tunzi kois vajavuttu , da vie konzu minä meinain ližäruaduo koin ulgopuolel suaduloi dengoi . Sentäh ainos opin pidiä huolen sih näh , ku olen enämbän välläl hänen kois olles .Voin sanuo , meil ainos oligi yhtehizen aijan vähys , myö kiirehtimmö eliä , muhahtih Natalja Andrejevna .
Minul oli hyvä muatušku , Svetlana Danilovna , kudai kačoi Kirua , kuduas oli kylläl kaččomistu .Se oli moine harvinaine vessel da temperamentnoi oksaine .Elimmö ozavat da vuotimmo parembua aigua , ga ...Voinu !Frontu !
‒ Igor’ jätti rakkahuon minule . Mikse ei sua rakastua sidä rakkahuttu , kuduadu minä pien omannu kuvitelmurakkahuonnu da olla sil ozavannu .En hylgiä omua rakkahuttu häneh , en ni pyrgei piästä sitpäi eroh , hot’ olen eriže hänes .Suaha toivuo da pidäyhäi toivuo .Meil tapahtui muga , što toivo ei tovestunnuh .Meijän rakkahus ei ehtinyh voinan täh andua meile midä oli uskaldannuh .Nygöi olen ruavas , midäbo pidäy , vai olis tervehys .
Natalja Andrejevna oli heldynyh .Häi , buitogu , unohtuksis jatkoi omua syväimellisty tunnustustu .Hänel vältämätä pidi avata oma syväin jälles pyhämatkua .
‒ Kui runoilijat ollah kuvitelluot omua rakkahuttu , ga erähät ei ole suadu sidä ozakse . Minule on jiänyh ozakse kuvitelmurakkahus .Senke kuvitelmurakkahuonke elän .En hylgiä rakkahuttu häneh , engo pyrgei piästä sitpäi eroh , hot’ elän hänettäh .Se oli tozi vaigei silloi nuores iäs , ga nygöi olen rauhažu .
Toiči vie kävähtäh rakkahus syväimeh , kuduan olen syväimeh kuvitelluh .Pien ruokos sidä da kannan syväimes .Se on minule kaunis , hot’ sen ezinehty ei ole .On vai helly oma kuvitelmurakkahus da sil nygöi olen ozau .
Se nägyi hänes silmis .
‒ Kannatti minuu ainos jugielois minuutois muatuškaine Svetlana Danilovna . Häi luaskavasti kehoitteli : "Staraiččei eliä tavallizesti .Jätä nenne nuoren aij an mustot vahnembile .Näin , Igor’as jiännyh igävy rakkahus vahnendau sinuu enne aigua , sinul on tytär kazvatettavannu ", sanoi muatušku .
‒ Ga sehäi rakkahus kiänyttäy järilleh ammui olluot , vie škola-aijan vuvvet . Kuibo voibi eliä mustamata niidy lipahtuksii , voibihäi mustella sidä rakkahuttu , kudai vie kannattau elokses , vastai Natalja Andrejevna .
‒ Minä elän ielleh – da mikse ei eliä – se voi olla , mielin vie kerran tulla tänne Tuulokseh – Pyhäh kohtah . Häi on tiä , ga buguričču on jiännyh mieleh .Yksikai uskon – Igor’ on sih havvattu .
‒ Mama , tahtot vie kerran tulla tänne Tuulokseh ? kyzyi Kira .
‒ Tahton , gu tervehys andanou ! Tuon kirikös pyhitetyt muat hänen kalmale .
Kira istui vaikkani da kačoi muamah ovvostellen ku häi enzimästy kerdua jatkoi da jatkoi avvoimielizenny syväimellisty paginua tundemattomale šouferile .
Natalja Andrejevna oli heldynyh .Häi andoi syväimele vallan purgua oman rakkahuon da vältämätä avata oma syväin .
‒ Tämä Pyhämatku otti minuspäi pitkyigäzen kargien mielen . Jätti sen kaunehen kuvitelmurakkahuon .Se on gu kirkas tiähti taivahan rannas , kudai kuččuu minuu .Minä elän da astun sidä kohti jälgimäzeh hengenvedossah .Buitogu , hengi uvvistui , ilostuin sih uvvistukseh .Pidäy suvaija sidä elostu midä elät , sanoi Natalja Andrejevna , buitogu bokaspäi .
Pyhämatku. 3
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
‒