Тексты
Вернуться к списку
| редактировать | удалить | Создать новый
| История изменений
| Статистика
| ? Помощь
Pestun Anna.
Kiirasjärven kylän elämäštä
Источник:
Oma mua. № 43, 2022, с. 9
Pestun Anna
Kiirasjärven kylän elämäštä
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
1800-luvun alušša Puatenen pokostan meččien ta šoijen kešen lähellä Kiirasjärvie ilmešty šamannimini kylä.
KYLÄN ENŠIMMÄISET ELÄJÄT
Kiirasjärven enšimmäiset eläjät, nellä karjalaista perehtä, perattih meččyä tašasella alankolla ta rakennettih taloja ympäri männikkyö. Yhen virštan piäššä Kiirasjärveštä virtasi Onni-joki. Rukajärveh šuaten oli 80 virštua, Korpilahteh šuateh – 45 virštua (šiih piäsi aštumalla tahi šoutamalla).
Multa oli kivini ta kuohkie, oli äijän graniittiširpalehie. Kuiteski kašvatettih ruista, kakrua, osrua, potakkua. Multua kynnettih uatralla, harattih – aštuvalla, čirpillä korjattih ruista, kakrua, osrua. Omua leipyä riitti Roštuoh šuaten. Kašvatettuo pellavua ta vehnyä vietih myötäväkši Vojaččuh. Kylän eläjät piäasiešša viljeltih muata ta mečäššettih.
Ympäri kylyä kašvo äijän šarua. Rahvaš muokattih hylättyjä peltoja, kynnettih kynnöštä. Niitettih heinyä heposilla ta šuoheinyä – lehmillä.
Kiirasjärvi kuulu Puatenen pokostah, šiitä – Rukajärven volostih, myöhemmin – Korpilahen šeurakuntah. Oman kylän šuojelij ana eläjät piettih pyhyä Miikkulua. Hänen nimekši rakennettih časoun’a, kunnivoitettih Kevätmiikkulan ta Talvimiikkulan kyläpruasniekkoja.
ZAIKOVIT, KUROPATKINIT TA BOGDANOVIT
Kiirasjärven talonpoikien šukunimet ilmeššyttih kantatuattojen etunimistä tahi meččänimitykšistä: Zaikovit, Kuropatkinit.
Kalina Anisimov (1735–1808) ta hänen naini, Seesjärven karjalaini Fedosja Timofejevna (1738) ollah kaikkien Zaikovien ta Kuropatkinien kantatuatot. Heilä oli pojat Sem’on (1762) ta Tihon (1766). Sem’onilla oli kakši poikua – Georgii (1801) ta Leontii (1803), a Tihonilla oli Ivan-poika (1800). Hyö oltih Kuropatkinit. Tihonin Ivanin pojat Ivan ta Jevdokim jakauvuttih šukunimissä: Jevdokim jätti Kuropatkin-šukunimen (hänen naisena oli Akulina Nekkojeva Korpilahešta). A Tihonin Ivanin Ivanin lapšet F’odor, Kirill, Agafja šuatih Zaikovin šukunimi.
Leontii Kuropatkinin pojalla Mironilla šukunimi oli "yheššä henkilöššä". Konša vuotena 1852 hänet kučuttih aševelvollisuoh, hiän nimitti iččie Oleneviksi. Ka šen jälkeh, kun hänet tunnuššettih kelvottomakši armeijaššaoloh, Miron myöšty Kiirasjärveh Kuropatkinina.
Oli vielä Bogdanovit. Šukunimen alkuhpanijana oli Varvara, kumpani vuotena 1835 šynnytti Ilja-äpärehen. Vuotena 1854 Iljan naisekši tuli Kučjärven kylän muanruataja Irina Iljina.
Irinjalla šynnyttih Stepan (1858), Kuz’ma (1868), Aleksei (1870), Marija (1872), Agrippina (1874). Bogdanovien vanhin poika akottu Lukerja Pantelejevan kera Kučjärveštä. Heilä šynnyttih Anna (1885), F’okla (1887), Paraskeva (1892), Marij a (1893), Jekaterina (1895), Marfa (1899), Irina (1901), kaivattu kuopuš Grigorii (1904) ta Solomonij a (1908). Ikäero vanhimman ta nuorimman tyttären välillä oli 23 vuotta.
Bogdanovien toini poika Aleksei (pereheššä häntä šanottih Aleksandriksi) akottu kahičči. Hänen toini naini Jelizaveta F’odorovna, Kemin muakunnan eläjä kuulu kuulusah ta niissä paikoissa kunnivoitettuh Popovien pereheh.
TAPAHTUMIE KYLÄN ELÄMÄŠŠÄ
Šiih aikah vaikka mi tapahtuma kylän elämäššä oli tärkie koko volostissa. Perintehellisešti oraškuun 15. päiväštä alkuan Kiirasjärveššä alettih ajua karjua peltoloilla. Vuuvven 1878 16. oraškuuta 13-vuotini talonpoika Ivan Arhankelin gubernijašta palkkautu paimentamah karjua. Ajan kuluttuo ruvettih eččimäh karjua ta nuorta paimenta. Ečittih koko lähišeutuo myöten kymmenen virštan matalla. Kavonnutta poikua ei löyvetty. Kenkänä ei šuanun tietyä, mi oli tapahtun. Mänikö hiän luvatta pois ta jätti karjan, veikö hänet petoelukka, upposiko hiän järveh tahi rivišuoh?
Vuotena 1885 11. šulakuuta Kiirasjärveššä šytty tulipalo. Tuli hävitti talon ta lisärakennukšet. Šyttymisen šyy on tuntomatoin. Tulipalon uhriksi tuli F’odor Zaikovin pereh. Tapahukšen jälkeh Zaikovit lähettih väliaikaseh tienestih Vojačun volostih.
Ilja Bodganov šamašta volostista tulluijen ihmisien kera ruato uittomiehenä mečänkäyttölaitokšen omistajan Bel’ajevin luona. Vuotena 1890 Koivoja-paikašša hiršien kuletukšen aikana Ilja äkkie kuoli: kun hiän nošti hirttä, še lankesi hänen piällä.
XX VUOSIŠUAN ALKU
1900-luvun alukši kyläššä elettih Bogdanovit, Zaikovit, Kuropatkinit. Eläjien šukulaisšuhtehet on lujašti šivottu Rukajäven volostin Korpilahen, Kuušiniemen kylih ta Arhankelin gubernijan Kučjärven kyläh.
Vuotena 1897 Rukajärven kiriköššä Kuz’ma Kuropatkin venččäyty kučjärviläisen Mavra Rodionovan kera. Yheššä lapšien Marfan (1899), Anastasijan (1902), Ivanin (1905) ta Terentin (1913) kera hyö lähettih šiirtötyöh Vojaččuh.
Šamana vuotena Kuz’man omahini Vasilii Kuropatkin venččäyty kuušiniemiläisen Agrippina Lukkojevan kera. Kerran kyläh tuli elämäh kotavävy (hänellä oli oikevuš omistua tuattoukon perintyö).
Vuotena 1905 Kiirasjärveššä oli kahekšan taluo (joka pirtistä erikseh šeiso aittoja), 43 talonpoikua, časoun’a, šeiččemen hevoista, 21 lehmyä, 15 vasikkua, 33 lammašta. Lapšet opaššuttih Korpilahen semstvon yksiluokkasešša opistošša.
Kiirasjärveštä Povenččah šuaten oli 226 virštua. Pasarih ta jarmankkah käytih Šunkuoh. Ihmiset pyyvvettih kalua, kummaista myötih Povenčašša. Niise muakunnan kaupunkih tuotih jauhuo.
Jauhon kuletukšeh on šivottu tragini tapahuš. Oli kevät 1914. Kiirasjärven talonpoikaisnaini otti puutan jauhuo Korpilahešta ta piätti piäššä omah kyläh Ontajärvie myöten. Naini ei kuunnellun Korpilahen eläjien n’euvoja ta varotukšie, a jiä oli hoikka ta matka oli pitkä. Kiirasjärveh hiän ei piäššyn. Ajan kuluttuo kalaštajat löyvettih jauhošäkki Aittolammin rannalla.
Kakši vahinkuo on šivottu mečäššykšeh. Vuotena 1906 58-vuotini F’odor Zaikov äkkie kuoli mečäššä. Hänen Ivan-pojan 31. talvikuuta 1908 mečäššykšeššä revitti kontie. Ošattoman uhrin ruumis löyvettih šeuruavan vuuvven pakkaiskuušša.
Talvella vuotena 1911 Tatjana Kuropatkina mäni yhteh Korpilahen varakkahan talonpojan ta kauppiehan Grigorii Sergejevin kera. Še višših oli kylän viimesie ilosie tapahtumie.
Vuuvven 1912 pimiekuušta vuuvven 1913 tuiskukuuh šuaten Korpilahen šeurakunnašša šytty ruškiččaepidemija, kumpani vei kapalolapšien elämie. Tauti šynty Kiirasjärveššä, lujentu Kuušiniemeššä ta Korpilahešša. Ruškičan takie pappi ei šuattan tulla Kiirasjärveh. Ka epidemijan lopettuo vuuvven 1913 kevätkuušša hiän tuli kyläh ta moliutu viime puolen vuuvven aikana kuolluista ihmisistä.
KIIRASJÄRVEN KYLÄN LOPPU
Enšimmäiseh muailmanšotah kučuttih työkykysie aševelvollisie miehie. Afanasii Nikitič Zaikov, veikot Ivan ta Trofim Kirillovičit Zaikovit jouvuttih vankiloiksi ta myöššyttih kotih vuotena 1918. Vladikavkazin 152. jalkaväkirykmentissä taisteli Illarion Jakovlevič Kuropatkin.
Vallankumoukšen jälkeh eläjät muutettih omie "meččäšukunimij ä" omien kantatuattojen nimiksi. Heistä tultih Sem’onovit, Tihonovit, Ivanovit. Muuttumattomina jiätih vain Bogdanovit.
Kiirasjärven tragisimpie kohtaloja on F’okla Bogdanova. 30-vuotisena hiän mäni yhteh leškiukon Ilja Avksentjevin kera ta šiirty Korpilahteh. Mieš oli 18 vuotta vanhempi F’oklua. Vuotena 1932 F’okla leškeyty ta jäi viijen lapšen kera.
Vuuvven piäštä hänet vankittih šentäh kun naini kieltäyty liittymiseštä kolhosih. Maksim (1918), F’odor (1921), Jakov (1922), Dmitrii (1928) ta Anastasija (1930) jiätih ilman vanhempie ta oli lähetetty lapšienkotih. F’oklan kakši poikua kuatu vuotena 1945 ennein šovan loppuo.
P’otr Stepanovič Tihonov (1911–1942) oli kiirasjärviläini Petroskoin pedagogisen instituutin fiisis-matemattisen tietokunnan piäštökäš. Lopetettuo instituutin vuotena 1935 hiän piäsi ruatamah Rukajärven kouluh. Kolmen vuuvven piäštä hänet miärättih johtajakši. P’otr kučuttih Šuureh Isänmualliseh šotah. Hiän kuatu taistelušša vuotena 1942.
Vuotena 1924 kyläššä oli 12 kontuo, 48 eläjyä, šeiččemen hevoista, 17 lehmyä. Vuotena 1927 kylä liitettih ilmeštynyön Segežan piirin Vojačun kyläneuvoštoh.
Šiih loppuu Kiirasjärven kylän elämä Rukajärven volostissa. Tulovaisuošša Kiirasjärven ta toisien kylien eläjien kohtalot riputtih 1930-luvun karkotukšista, Šuurešta Isänmuallisešta šovašta. Lopulta kylä hävisi ijäkši.