Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
Nikolai Zaitsev. Voinan lapsi. 2
Nikolai Zaitsev
Voinan lapsi. 2
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
Muamah
abies mieliksendeli okupatsien muailman pahuttu – peitetty viha .Kuibo täs elokses oigevussiemenet kuoltah da viäryön ollah rehevät .Vie tuleteltih hänele mielet , ku terväh häigi tiäpäi eruou täs elokses da suau Spuassu Syöttäjän rinnal pokojan da hoivan .
Sit häi jatkau malittuu lembiel iänel poigazen rinnal da tundou kui malitus nouzou ičessäh Jumalan hengi , kuitahto avvuttas suaha tirpua tädä elostu da muailmua , ku ni mi ei enämbiä jiä da tozi on seibähän piäs .
Talois keviän igävy päivy kiändähes abieh ehtypimieh .
Aigu kului .Toiči Semoi čokähtih pihale hengittämäh kevätilmua da nähtä taivahan puhtahan sinizen kannen .
Oli ozavu tapahtumu kezäl 1944.Semoi sai kuulla , ku Ven’an Armii oli tulluh Sviri-joves poikki .Okupatsii hil’l’akazeh yön hämäris vedävyi Suomen rajua kohti .Vuottamatoi viesti ilaškoitti Semoidu , buitogu se oli hänele tarkoitettu .Tämä suuri uudine sytytti nuoren Semoin mieles tervehyön tunnon .Ilos häi vuotti Ven’an vojennoidu douhturii , kudai voibi parandua händy .Onnuako vojennoit douhturit tuldih da kiirehel siirryttih kohti rajua .
Suures ilos häi buitogu unohti oman tavvin , oli kui terveh , hengitti kebjieh .Hänel tuli tahto nosta alasijaspäi da ruveta liikkumah hieruu myöte .Häi tahtoi kävellä omua jogirandudorogua myöte , kačella luonduo , kudai oli tulluh jälgiaijal atkalakse da armahakse pitkän alasijas virundan jälles da kuunnella hierun rahvahan paginoi .Ga tädä čusviedu ei hätkie kestänyh .
Hierun rahvas buitogu ruvettih varuamah händy , ku luagerin douhturi Vasilii Kornišov oli tovestannuh hänes kouhkoitavvin .Vastah tulijat , nähten Semoidu dorogal , ei yhtytty paginah , hot’ hänel himoitti paista , eigo tervehtetty .Hyö väistyttih bokkah , erähät painuttih peittoh .Hyö varattih Semoidu gu midätahto ruttolemboidu .
Varbozen Mašoi , yhtenigäine neičykkäine , kuduan muheloittajat rožazet oldih ku päivypasto sygyzyn pilvežäl siäl , vastah tulles dorogal väistyi peittoh , ga häi oli tulluh jo vierahakse .Tämä vastavus murdi kogo Semoin syväimen .Jälles tädä häi ei tahtonuh nähtä nikedä .
"Midä pättäviä minä olen ehtinyh luadie täs lyhyös elokses ? Midä hyviä minus oli olluh kylän rahvahale , gu hänen kai kallehet huavehet oli tappanuh kouhkoitaudi ," viessaili Semoi .
Nygöi Mašoin tabuamizes tunzi iččiedäh yksinäzenny da vierahannu omas hierus da eriže omis dovarišois , häi oli buitogu mieron hyllätty .Tämä obiidu kogonah painoi hänen mielen .
Enne Voitonpäiviä Semoi pyzyi vie bodroinnu , oli vessel , himol vuotti Voitonpäivän pruazniekkua ."Sih päivässäh elän taki , elän !" duumaičči Semoi .Häi käveli hieruu myöte muheloittajen da kuundeli , midä rahvas paistah .
Rahvas jo vällät luagerin elokses siirryttih ilomielin omih kodiloih da ruvettih elämäh omii huolii .Hyö hengitettih välliä ilmua .Ei heidy enämbiä huolestutannuh siirdoluagerin valdu da kurju elos .Se aigu heil oli jo mennyh .Rahvas oldih vesselät .Hyö paistih omii kodiloi , omii muapeldoloi , omii jogapäiväzii perehen huoliloi , kuduat oli jättänyh okupatsii .
Voitonpäivän pruazniekannu suures ilos Semoi unohti oman kouhkoitavvin da eli gu tervehty elostu .Vähästy enne pruazniekkua Semoi tabai Mašoin da muheloitti iččehes .Häi kačoi da l’ubuiččihes , gu sai vuottamattomua iluo tuas nuorikkazes neidizes , kuduan pyöryžät muodozet , askelien kebjevys da helmazien heilundu oli kogo hänen olemus , oli tottu olluh hänele ozavu diivuičus pitkän alasijas virundan jälles , tapahtumu , kuduadu oli žiäli astuo vaikkani siiriči kaččomata da pagizemata .Täl kerdua tämä vilu tabuamine murdi kogo Semoin syväimen da painoi händy kaikkineh alasijah .Tabuamizen jälles Semoi ei tahtonuh nähtä nikedä .
Läheni Voitonpäivy – suuri uudine .Hierun rahvas oldih vesselät .Šuutittih da nagrettih pienis šuutkis .Nygöi heil oldih omat talohushuolet , ruavot da eloksen žobotat .Heidy huolestutti oma tulii uuzi elos .
Semoile tuli vägeväkse mieleh rahvahan kiirehine välly elos , heij än omat zobotat .Se elos bauhai da elävytti kyläkundua .Häi tunzi iččiedäh , buitogu , bodroinnu .Häi ellendi , ku suuret hyvät uudizet suatetah ristittyzii unohtamah , kui nuori Semoi oli varaittai ruttolemboi .Toizielpäi häi suures abies tilas oli ylbies hengentilas , ei huolinuh , midä häneh nähte rahvas suudittih .Häi sylgi pihale , dorogale .Varatah !Anna varatah .Se oli Semoile yksikai .Häi kyskih toizien paginoih , unohtuksis omassah taudih .Ga tädä aigua ei hätkie kestänyh .Päivy päiväl hänel oli jygiembi da jygiembi .
– Mama , tule lähembä , huogahtih Semoi , tahtozin sinunke paišta .
– Tulen , tulen , poigaine .
– Meile ei hätkie jiännyh olla yhtes . Tahtozin olla kois sinunke , mama , kuni vie voin vähäzel paista , gu himoittau paista .Ga huomei ...toinah , en ni voi .Toinah tänäpäi olemmo yhtes jälgimäzen illan da pagizemmo .A huomei ?
– Älä duumaiče sidä igäviä . Älä ripu läžijän mielis .Älä pie igäviä mieldy minuh nähte .Minä elän ollou eloksekse , sanoi muamah .
– Nygöi minä hyvin ellendin , mama . Sinä olet paras muamo muailmas , armahaine omaine .Sinä enämbäl suvaičet minuu , kui minä sinuu .Sinä äijän ruavoit minuh niškoi da ber’ogoičit kaiken okupatsien aijan .Kui minä sidä en suannuh ellendiä aij embah .Kaikis enämbäl minul on žiäli , ku minä jätän sinuu tuatan kodih yksinäh moizeh köyhäh elokseh , mittumua myö elimmö jälles Talvivoinua .
Voinan lapsi. 2
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский