Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
Nikolai Zaitsev. Voinan lapsi. 3
Nikolai Zaitsev
Voinan lapsi. 3
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
Semoile nostih
kyynälet silmih .Häi salbai kämmenil ilmiet .
Vie sanon ."Minule ei ole annettu nimittumua oigevuttu eliä . Mikse minul pidäy kuolta täh hädäh .Eihäi ole vie minun vuoro , ei ole minun vuoro !Minul on äij y aigua eliä da ruavastuo .Minul pidäy avvuttua sinuu .Vai ...Olengo minä olluh vellas heimovellilöile vai mintäh minuu nenga nakažittih ?.."
– Kuolendu meijän luageris gostii hätken . Äijil lapsil oma kaunis nuorus jäi elämätä .Et sinä ole yksinäine .Moine oli poliitiekku .Kuolendu tuli heijän ozakse .Minä sežo , Semoirukku , kuldupoigaine , vuotin sidä päiviä , konzu tulet miehekse da minule roih varmu vahnuon oma leibypalaine stolal , sanoi muamah .– Onnuako ..? Nägyy buitogu uvvessah meile muamoloile jiäy se endine yksinäine köyhy elos .
Muamah rožii myöte puhkettih kyynälet .Itku liikutti händy .Häi salbai peredniekal rožat da kumardelih edeh-tuakse voiveroittajen obiidas .Semoi sežo kyynälissäh kačoi muamua .Vuottamata itkus hänen huulile purzui verivuahti .
– Pyhki suupielis veret da kuču dohturi , huogahtih Semoi .
Douhturi tuli ehtäl tiijustamah .
– Vie on olemas yksi nevvo , sanoi Vasilii Matvejevič , – agu se ei avvuta , sit pidäy valmistuo pahembah .
Muamah lämmitti maiduo .Douhturi sai portfelis pienen butilkazen da tiputti kymmene tippua konjakkua maidoluzikkah .
Onnuako tämä snuadobju avvutti kodvazekse , veri da rygimine azetuttih .Muamah pyhki suupielis rouzovoit vuahtet .Douhturi sanoi :
– Anna huomei viruu kogo päivän .
– Huomei , Semoi-rukku pidäy viruo kogo päivy , gu kerätä omat väit . Sinä tänäpäi äijäl väžyit , sanoi muamah .– Viruttai bokkazele da magua kodvaine .
– Toinah emmo enämbiä näi toine tostu . Toinah tämä on meijän jälgimäine ehty .En tahto jättiä sinuu yksinäh .
– Viruttai , armahaine , viruttai . Kaikin myö nygöi olemmo Jumalan armol .
– Mama , älä huoli minuu , ole sentäh pokojal , käsken . Minul on kai menetetty , ellendät .Čusvuičen ku tiä , sanoi Semoi laskijen kämmenen ryndähän piäle , – tiä ei ole jiännyh nimidä tervehty , štobi jatkua omua elostu .Okupatsii otti minulpäi kai , da minä ellendin , ku tämä kouhkoitaudi annettih sikse , štobi minä žiäleimätä goris jättäzin tämän muailman .
Kuolii Semoi ei kuule muaman malituu .Häi houriu , voihkau .Häi punaldih bokalleh , suupielis rubei purzuomah ruskei vuahti .
– Kehno , kulleh žuardau rindua ! Vetty , vetty !
Muamah pyhkiy rouzovoin vuahten da kobeloittau suonikkahil särizijöil sormil vezistokanua da andau luzikal ryyppävyksen .
– Kačo tädä nygöi ? Jogo tuli aigu jättiä sinuu ?
– Ripu hengis tämä yö , huomei on Voitonpäivän pruazniekku , sinä vuotat sidä pruazniekkua , sanoi muamah .
– Vuotan .
Semoi oli ylen huono , häi oli kaikkineh hies , ga muamah aiguaijal pyhki higii rožil da ryndähilpäi .
– Semoi-rukku , tahtotgo vie midä sanuo ? kyzyi muamah .
– Kuni ristikanzu eläy , eläy tahtogi hänes , vastai Semoi . – Mama , toinah sinä Liiza-buabanke panetto minuu ruuheh ? En tahto , štobi sen luadis ken toine .Liiza-buabo on hengel kebjei .
– Myö kai luajimmo hyvin , älä tuskiččei . Paiči meidy niken ei koske sinuu .
Muamah uvvessah pyhki higipizaret voimattoman očas da ryndähis .
– Eistäi rinnale da luve malittu , pokoroiččih Semoi kähiel iänel .
Muamah vienol iänel rubei lugemah malittuu .Eräs kohtu avavui selgieh Semoile da häi sai malitus kebjiedy hengie da muamah lembei oma iäni kuului gu ruajun muuzikku .
– Passibot , mamazeni ! Igävy vaivuau minuu , gu jätän sinuu yksinäh , kandajaine .
Semoi jatkoi omii paginoi , ga mielen selgehytty ei olluh hänen tajus .Muamo jatkau malittuu .Nuori Semoi nytkähteleh , huaristau silmät levälleh .Hänen hengi korahtah jygiesti , ruskiehkot vuahtipuzurit purzutah hänen suupielis , jälgimäine hil’l’aine hengästys särähyttäy hänen rindua .
Selgei kevätpäivy pimeni muamah silmis .Pohjatoi igävän abevus salbai hänen hengen .Häi hengästih da puhkei iäni-itkuh , painoi piän poigazen rindua vaste da sebäi händy .
– Jätit , kandomut , yksinäh !
Muamah oppi virittiä itkuvirty , ga ei ni voinnuh .Häi voivotti da voivotti igävissäh iäneh varmannu , što ijäkse kaimai oman lapsuon .Ehty meni abies voivotukses da kyynälis .Abies itkus muamah tainehtui unohtuksih .Kodvan tuači häi toibui da lugi turvonnuzil abieloil silmil jälgimäzen tahton :
– Spuassu Syöttäi , suata nygöi , suata Semoi-poigastu taivahan igäzeh ozah , gu hänel ei olluh ozua eliä täs meijän muailmas .Piästit händy goris , ga passibot Sinule .
Enne kuolendua Semoi jälgimäzil voimattomil hengenrippielöil jo tulluh jälgimäzeh väin čusvieh tunzi ičessäh muanituksen , hot’ händy kannatti muamah .Ei sentäh , gu pidi jättiä armas oma nuoren muailmu , vai sentäh , gu hänel oli otettu jälgimäine ilončusve nähtä rahvahan Voitonpäivän pruazniekku .
Atkal kevätpäivy kallistuu abeimielizeh yöpimieh .
Voinan lapsi. 3
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
–
–