Тексты
Вернуться к списку
| редактировать | удалить | Создать новый
| История изменений
| Статистика
| ? Помощь
Jansson Tove.
Kumman talvi
Источник:
Ruppijeva J. V., Pankratjeva J.V. , Livvin opastuskniigu 6. kluassu., 2018, с. 104-105
Jansson Tove
Kumman talvi
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
Se oli enzimäine lumi uvven vuvven jälles, da Muumipeigoi sidä ylen äijäl kummeksi. Lumitiähtyöt toine toizen peräh heityttih hänen lämmäle turbazele da sulettih. Häi tabaili niidy käbälih, ihaili kodvazen, häi kačoi ylähänpäi
da nägi, kui net lennetäh turbastu vaste. Niidy rodih ainos vai enämbi da enämbi, pehmiedy da kebjiedy kui höyhendy.
– Mugago sidä olettelou, mietti Muumipeigoi.
– A minä duumaičin, ku lumi kazvau alahanpäi muaspäi!
Ilmu muutui lämmembäkse. Lumihiudalehien periä ei nägynyh nimidä ymbäri, da Muumipeigoin valdai sama lumovus, kuduadu häi tunzi ainos kezäl meres kualajes. Häi heitti kylbyhaluatan piälpäi da čukeldihes piduhutten kivokseh.
– Talvi! duumaičči häi. – Sidähäi voibi suvaija!
Karjalakse kiändi natalja Sinitskaja