Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
Nadežda Mičurova. Aleksandr Svirskoi. Pyhän ristikanzan elos da ruavot. 1
Nadežda Mičurova
Aleksandr Svirskoi. Pyhän ristikanzan elos da ruavot. 1
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
On
menemäs Suuri Pyhä , kudaman aigah myö mustelemmo Jumalan elostu , molimmokseh da pakičemmo Jumalua piästiä da prostie meidy kaikis riähkis .Myö kiännymmö Pyhiengi puoleh , gu hyö avvutettas suattua meijän malitut da pokoroičendat Jumalassah .Pravosluavnoin uskon histourii on bohattu pyhil ristittyzil da čuvvonluadijoil .Heijän hyvyös Karjalan mual roittih moizet kogo mierole kuulužat manasterit kui Valamoin , Muuroman , Sändämän , Vuažjärven , Soloveckoin suarien , Aleksandr Svirskoin .Jälgimäzekse mainitus Sroičankonnun miehien manasteris da sen perustajas , prepodobnois čuvvonluadijas Aleksandr Svirskois myö pagizemmo tänäpäi anukselazen kirjuttajan , oman muan histourien tiedäjän Nikolai Zaitsevanke .
– Nikolai Petrovič , kenbo oli Aleksandr Svirskoi da midä myö tänäpäi tiijämmö hänes elokses ?
– Aleksandr Svirskoi oli toine ristikanzu jälles Avraamua , kudamale ozuttihes Pyhä Kolminažus . Iguumenu Aleksandr Svirskoi , muga händy kučuttih mieros , rodih vuvvennu 1448 Anuksen gubernien Manderen kyläs Ojat’-joven rannal , kudai laskehes Svirih .Hänen tuattah Stefan da muamah Vassa oldih uskovazet da ruadajat .Hyö kogo ijän ruattih muadu da sen vuoh elätettih piädy .Konzu heile rodih toine poigu , händy kerras ristittih Amosakse .Aleksandran nimel Amosua blahoslovittih jo myöhembi , konzu häi tuli sluužimah Valamoile .Enne sidä Amos eli tuatan , muaman da vellenke .Hyö ei eletty bohatasti , ga , kui sanuo , elokseh täydyi muaruavon tuloksis .Amos jo pienenny lapsennu oli harjaitettu jygielöih ruadoloih .Häi oli ylen vagavu lapsi , harvah čokähtelih pihale , äij än lugi Pyhäkniigua tuatan da muaman jyttyöh , ga silloi eibo kaikkie vie voinnuh ellendiä , midä sinne oli kirjutettu .Školan opastusainehet Amosal ei mendy ihan hyvin , kui häi tahtoi .Kerran häi meni Vveden’n’a-Ojatin manasterih , heityi polvilleh Jumaldoman obrazan edeh da rubei molimahes , pakiččemah Jumaldomal ellendysty da abuu opastukses .Jumaldom kuuli hänen molen’n’at da pokoroičendat .Terväh Amos rodih parahakse opastujakse kluasas .
Aigu meni .Amos kazvoi da rodih täyzi-igähizekse brihakse .Tuli aigu naija , ga Amos ei tahtonuh sidä .Hänen syväin paloi Jumalah .Kerran Ojat’-joven rannal häi vastai kaksi manuahua , kuduat tuldih Valamoilpäi .Amos pakičči blahosloven’n’ua heis da rubei kyzelemäh , kui Valamois eletäh-ollah , midä ruatah da kui sinne piästä .Valamoin manuahat jo silloi huomattih , gu Amosan syväimes da henges on Jumalan jälgi .Yhtelläh hyö vastattih , gu ei voija ottua händy keräl , sih pidäy tuatan da muaman luba .Sinäpiängi Amos tuli kodih da sanoi vahnembile , gu lähtöy tiijustamah omua dovariššua .Enne lahtendiä Valamoin matkale , Amos ylen äijäl moliihes da lugi Pyhäkniigua .Toiči vahnembat kai sanottih : "Nenga äij än luvet , mene hos kodvazekse pihale toizien brihaččuloinke kižuamah ".Amosal sih oli oma vastavus : "Vesseläs elokses Jumalua et tiijusta ".
– Konzu sit Amos tuli Valamoile ?
– Valamoile Amos tuli 19-vuodizennu , siegi myöhembi händy pandih manuahakse da annettih uuzi nimi Aleksandr . Allus Aleksandr ruadoi pekarn’as .Häi varusti halgoloi , kandoi vetty , sotki taiginua , jauhoi vil’l’ua – kai ruavot ruadoi malitunke , tarkah da putilleh .Häi joga huondestu nouzi aijoi , päivännouzunke , meni kirikköh da suuren raden’n’anke lugi malittuloi , ei žiälöinnyh nigo omua hengie , nigo rungua .Sen huomai kai vellestö , ket elettih manasteris da ruvettih handy kiittämäh da nostamah .Nämmä kiitändät ei miellytetty Aleksandrua , i häi iguumenan blahosloven’n’an mugah lähti eriže elämäh Valamoin loittozele suarele , kuduadu myöhembi ruvettih sanomah Pyhäsuarekse .Eli sie luolas erakonnu läs seiččie vuottu .Nygöi sil suarel on Valamoin manasterin Sroičankonnun skiittu .
Aij an mendyy hänen tuattah Stefan sai viestin omas poijas da tuli Valamoile .Nähtyy omua poigua muokkavunnuttu erakkoelokses häi rubei itkemäh da puašittamah händy järilleh kodih muaruadoloin abuniekakse .Ga Aleksandr kieldävyi sit da andoi omale tuatale moizen nevvon : jagua kai muat da omažus köyhile , a ičel muamanke mennä Vveden’n’a -Ojatin manasterih .Sen kuultuu Stefan ylen äijäl suutui poijan piäl da lähti iäre .Aleksandr kogo yön moliihes Jumalale , gu tuattah leppys da tulis huondeksel uvvessah .Huondeksel Stefan tuli Aleksandralluo da sanou : "Sinä et ole minun poigu , sinä olet minun opastai .Luajin kaiken sen , midä sinä käskit minule ".Stefan da Vassa elettih Vveden’n’a-Ojatin manasteris kuni ei kuoltu .
ELAIGU LOTTON MIEROSPÄI
Kolmetostu vuottu Valamoin suarel elettyy , Prepodobnoi Aleksandr puaksuh ajatteli kunne olis pajeta loitokse mierospäi , gu rauhas moliekseh Jumalale .Yhtenny kezähuondeksennu häi , kuigi ainos , moliihes Jumalale da hänele ozuttihes ylen valgei da čoma sviettu , kudai kučui händy päivännouzupuoleh .Häi pagizi iguumenanke da iguumen blahoslovi händy matkah .Aleksandr tuli Svirin rannale .Nu ga ei ihan Svirin rannale , kus nygöi on Aleksandr-Svirskoi manasteri .Sie on kaksi järvie : Pyhäjärvi da Kangasjärvi .Niilöin keskel on moine ylängökohtu .Sil kohtal häi rubeigi nostamah omua manasterii .Enzimäi häi sie eli yksinäh .Luadi oman pienen kel’l’an .Jygien ruavon ližäkse händy ainos muokattih pahat henget da karut , kuduat tahtottih karkoittua iäre pyhiä ristikanzua sit kohtaspäi .
Kerran mečästäjes bajuarin Zavališin huomai kel’l’an , kus eli Prepodobnoi Aleksandr Svirskoi .Hänen nähtyy bajuarin äijäl pöllästyi , a sit rubei pagizemah hänenke da kyzelemäh Prepodobnoin elostu .Pyhä ristikanzu kerdoi , gu seiččie vuottu korbimečäs eläjes häi nikerdua ei nähnyh rahvastu da nikonzu ei syönnyh leibiä , vaigu heiniä da toiči muadugi .Sen jälles Zavališin rubei avvuttamah händy .
Terväh Prepodobnois Aleksandras tiijustettih , gu häi on čuvvonluadii .Äijät käydih hänellyö voimattomien lapsienke , taluttih niiloigi , ken oli liikkunuh mielis .Erähät boleittih , erähät ei voidu suaha lapsii , ga kaikkii Aleksandr otti vastah da avvutti malittuloil .
– Konzubo Aleksandr nägi Pyhän Kolminažuon ?
– Kerran Aleksandr Svirskoi yksinäh moliihes omas kel’l’as i hänele ozuttihes Jumalan Kolminažus . Kolme miesty , ylen nuoret , valgiet sovat piäl , jogahizel oli keppi käis .Hyö sanottih Aleksandrale , gu täh pidäy sinul luadie Pyhän Kolminažuon manasteri .Karjalakse sidä sanozin Sroičankonnun manasterikse .Sit vähäzin da vähäzin vellesty sinne ližävyi , ruvettih luadimah enzimästy kirikkyö .Enzimäine kirikkö sai Pyhän Kolminažuon nimen , ga se oli puuhine .Nygöine kirikkö Pyhä Jumalan Kolminažuon kafedrualine kirikkö on jo nelläs .Vuvvennu 1508 Prepodobnoi Aleksandr Svirskoi rodih Sroičankonnun manasterin iguumenakse , hosgi sih virgah häi ei ylen äijäl tahtonuh .Kui ennegi Aleksandr oli skromnoi ristikanzu , pidi piäl hudrevunnuzii sobii da ruadoi jygielöi ruadoloi toizen vellestön jyttyöh .
Aleksandr Svirskoi. Pyhän ristikanzan elos da ruavot. 1
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский