Тексты

Вернуться к просмотру | Вернуться к списку

Miss Uoterloun mustot

История изменений

24 апреля 2023 в 12:00 Нина Шибанова

• изменил(а) комментарий
  с Karjalakse kiännettih kursilazet da T. Baranova Kohendi tekstan: T. Baranova
  на Karjalakse kiännettih kursilazet da T. Baranova. Kohendi tekstan: T. Baranova.

24 апреля 2023 в 11:18 Нина Шибанова

• создал(а) текст
• создал(а) перевод текста
• создал(а) текст: Miss Uoterlou viruu kravattizes. Missis Uoterlou ukkuau tytärdy da toivottau hänele hyviä yödy: - Vardoikkah sinuu Jumal, minun armas-armahaine, kuldaine minun tyttöine. Miss Uoterlou kummallizesti muhizou vastah. “Nygöi minä jiän yksinäh, - duumaiččou lapsukkaine, - da sit voin ajatella kaikenmoizih kummallizih dieloloih näh”. Missis Uoterlou ei voi ottua silmii tyttäres. – Kiitän sinuu, Jumal, sit, gu olet andanuh minule nengoman uardehen, – šupettau häi. Ei ole tärgei se, midä minule roih, ga, ole hyvä, Jumalazeni, vardoiče pahuos händy. Miss Uoterlou duumaiččou: "Vot otan da heitämmös suurekse kui kuudam, da niken ei voi minuu tavata, moine minä olen ylen suuri. Tovenhäi, se roih ylen hyvin"? - Hyviä yödy, armas. Hyviä undu, minun eloine. Miss Uoterlou oppiu midägi mustoittua… midätahto ylen čomua… vaiku se oli muga ammui, ga häi unohti, mis kai algavui, enne sidä kui ehtii mustoittua, mil kai loppihes. - Kuldazeni, konzu sinä nenga kačot minuh, minul himoittau itkie. Mih näh sinä ajattelet, lapsukkaine? Miss Uoterlou nimin periä sidä ei sano. Ei sua tiediä, toinah, Missis Uoterlougi sežo oli sie silloi. - Vardoikkah sinuu Jumal, armahaine, - šupettau muamo da sammuttau tulen. Tyttöine jiäy yksinäh. Miss Uoterloul jo on vuozi. Se on aiga korgei igä. Puaksuh sellälleh virujen tyttöine ajattelou niilöih lapsukkazih näh, kudamil vie ei ole ni yhty, da nagrau. Konzu hänel oli kuuzi kuudu, mister Uoterlou omisti hänele runon da kerran ehtäl ylbieh pani bumuagulistazen tyttären käbäzeh. Erehtykses bumuagupalaine runonke syvättih tuulutusikkunazen ragoh, gu ikkun ei rämizis yölöil. Anna runot päittihgi dieloh, ga mister Uoterlou yhtelläh ei voinnuh peittiä sidä, gu on pettymyksen vallas. Missis Uoterlou, tiettäväine, kodvan pidi pahua mieldy, konzu ellendi, mi on tapahtunnuh, ga oli jo myöhä. A mister Uoterlou sanoi: maksau vai kerdu runot kiändiä puolei, dai sidä jo et kohenda. Kaikkien ozakse kaksi jälgimästy rivii jäi, net oli revitetty iäre, gu bumuagaine olis pättäviä sangevuttu. Täs net ollah: Häi ei vie kävele da ei vie pagize, Nedäli nedälin peräh häi maguau, maguau, maguau. Tovessah miss Uoterlou maltoi paista, vaiku ei tahtonuh. Häi piätti vuottua, konzu hänele täydyy puolitostu vuottu. A piätti sendäh, gu hänel oli äijy ylen hyviä musteluu, vaiku toiči häi ei voinnuh niilöi mustoittua. Eihäi sua ajatella da paista yhtelaigua. Vuvven nelländeksenke häi muite vai viruu sellälleh da mustoittelou… a konzu kai hyväzesti mustoittau, sit sanelou sih näh vahnembile. Ga ennepäi pidäy harjavuo pagizemah. Sihbo lapsukkaine harjavuigi joga yödy, konzu jäi yksinäh. Dai nygöi häi harjavuu. - Teddi! – kirguau tyttöine. Jo nukkevunnuh lattiel kravattizen jallois pl’uuššukondii havačui da nosti piän. - Mibo rodih? – burbettau se. - Magaitgo, Teddi? - Magain dai en muannuh. - Minä unohtin, olingo minä vai en olluh, - šupettau miss Uoterlou. - Nu, minbo sinä unohtit? - Mi on milienne moine armahaine – sinä ellendät, mih näh minä sanon, - minähäi tiezin, ga vot silkeskie… - a sinä ainavo mustat, toinah et ni musta – mibo se sanoi on? - "Sajendettu maido", - nevvou Teddi. - Odva vai muga, - ebäilöy miss Uoterlou. - Varmasti. Tarkembah et ni sano. Tyttöine hengähtähes. Muga jygei on löydiä tarku sana! - Toinah, minä heile vie nimidä en ni sano, - atkalah sanou miss Uoterlou. – Toinah, heil sanuagi mostu eule. - Toinah, ei ni ole, - Teddi on samua mieldy. – Kummallizet hyö ollah rahvas. – Kondii vähin-vähäzin havaččuu. – Otammo, ezimerkikse, “sajendetun maijon”. Buiteku se on, a tovessahhäi ei ni ole. Sendähhäi minä heijänke enämbi en ni pagize. Ei ole heijän sanois mehevytty, ei ole, sanozin, aromuattua. Omaluadustu kaunehuttu ei ole. - Minule pidäy sana… - Parem magua vai, - nevvou kondii, se ičegi jo myös nukkuu. - Engo minä sit nikonzu voinne heile sellittiä? – ajatellen kyzyy miss Uoterlou. - Nikonzu, - läbi unes burizou Teddi. – Hyö sevottih kaikis sanois. Miss Uoterlou uppuou suarnallizih mustoloih kuldazeh čurah näh, kuduah hänel jo nikonzu ei sua puuttuo järilleh. Konzugi tyttöine heile sih čurah näh kai sanelou, vaiku jällespäi… jällespäi… jällespäi… Tyttöine Hengästyhyy uinuou.