Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
Nadežda Mičurova. Marija Jeršova: voinal katkattu oza.1
Nadežda Mičurova
Marija Jeršova: voinal katkattu oza.1
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
Tänävuon
rodih jo 78 vuottu , kui loppih Suuri Ižänmualline voinu .On igävy mieli , gu ruttoh harvetah voinuveteruanoin rivit .On jiännyh vai pikoi näppine niilöi , ket on käydy voinis läbi da ket voidas vie sanella jygielöis da hirvielöis voinuvuozis .
Suuri Ižänmualline voinu toi gor’ua onnuako joga pereheh .Mi äijy rahvastu oli kavotannuh omii died’oloi , tuattoloi , ukkoloi da poigii , mi äijy oli jiännyh leskie da orboidu , a mi rahvastu oli kuolluh pahal surmal omua muadu puolistajes .Voinu ei žiälöinnyh nikedä – nigo lapsii nigo vahnembii .Lapsil vahnembien jyttyöh pidi kestiä kai voinan sruastit , hyö mugaže ruattih da haukattih äijän gor’ua , gu meijän muale tulis rauhu elos .
Anuksen čupul Ylä-Videles , Ylägies , kui sidä sanotah hierun rahvas , eli voinuveteruanu Marij a Andrejevna Jeršova , tytöššy Bikova .Kävyin pagizuttamah händy kaksi vuottu tagaperin , parahite Voitonpäiviä vaste .
Silloi Marija Andrejevnal oli , oppikkua vai smiettie , 93 vuottu .A vuvven peräs händy ei roinnuh meijänke .Mustelen tässäh sen vastavuksen hänenke .
Marij a Andrejevna vastai minuu muhunke omas kois yhtes Tatjana-tyttärenke .Kerras livuimmo paginah .Hosgi Marija Jeršova jo vahnuttu pahoi kuuli , ga musto hänel oli selgei .Taratti Marij a Andrejevna minule omas elaijas , jygielöis voinuvuozis da saneli , kui hänel kaksi kerdua pidi erota omas armahas roindukois Pikkoilas .Tiettäväine , kyzyingi hänel , mittuine oli elos enne voinua .
– Enne voinaa kois kazvoi kartohku , morkohku , sv’oklu , ruis da kagru . Sit maamo net kyhlähät päčil kuivai , kolkutti , päästi net jyväzet .Sit oli senčois kivi , alahan pyöryžy kivi i ylähän , sit keppi lageh .I sidä kivie punoit .A sinne keskel pidi panna jyvät , siepäi lähti jauho .No jauhuo pastoimmo segai kartohkanke .Kuni taatto vojuičči , taatto oli suarin voinal , meil oli hebo , kaksi lehmää .A sit taatto vai tuli kodih , pidi lehmy da hebo kolhoozah vediä .Mustan , kui taatto itki , a minä en ellendännyh , mikse taatto itköö .I enne voinaa oli gor’a .Täh školah jygei oli kävvä talvel .Meile sobaa oli vähä , vuotin , konzu tulou kevät da kazvaa bretkoi .Bretkoi moine oli ku imičču rouno .Sit net n’okotettih čokotettih , midä lövvimmö sidä i söimmö .Leiby kois , kai kois .D’engaa euluh rahvahal .D’engaa rodih , konzu rodihes splaavu .Pidi puudu pilata iel , sit jogie myöte tuli meččy .
VOINAN ALLUS
Marija Andrejevna Jeršova rodivui da kazvoi suures perehes , kudamas oli kuuzi lastu .Hänen vahnembua vellie Van’ua , kuigi toizien hieruloin mužikkoi , otettih puolistamah omua muadu Ruskien armien rivilöih vuvvennu 1941.Myöhembi Marija Andrejevnan muamo , Matr’ona , saneli omile lapsile , kui kävyi kaimuamah omua armastu poigua Sändämäle .Se oli jälgikerdu , konzu muamo nägi händy elävänny .Seržantu Ivan Andrejevič Bikov oli kuadunuh Leningruadan lähäl ligakuul vuvvennu 1943.Häi puolisti omua muadu Volhovan frontal Novgorodan lähäl .Oli jygielöin stankovoloin pulem’ottoin ozaston piälikönny , snaiperannu .Hänel puutui ambuo 25 vihamiesty .Omas rohkevuos häi oli palkittu Za otvagu -medalil .Marija Andrejevnua Suuri voinu tabai Leningruadan alovehel , kus häi oli gostis rist’oilluo .Silloi nuorel tytöl , Mašal , oli vai kolmetostu vuottu .Se oli enzimäine kerdu , konzu Marija Andrejevnal pidi erota omas roindukois .
– Tiä olin minä rist’oin luo , sit voinu zavodihes . Minul diädö sanoo : "Maša , mene kuundele , midä sie "torielku " sanoo !"Parahite Levitan ilmoitti , ku Kijev bombitettih yöl , a minä sen kuundelen .Tulin kodih , ga rist’oi itköö .Tossupiän diädiä otettih voinale , rist’oi minuu kodih työndi .Voinu jo zavodih , Lodie noile parahodal tulin .Kačon , "Emka " seizoo , se mustu mašin , kudai herroi vedelöö .Minä sanoin : "Däädö , ota minuu Anuksessah ".Ka sanou , terväh parahodas tulou suuri däädö , sit lähtemmö .Sit mašin otti kuzovnoi Anuksespäi tänne , Videlen dorogal .Sit ku ajamah lähtimmö , rahvastu oli dorogu täyzi .Ken čamodanazenke , ken uzlanke , ken lastu kandaa , bombitettih .Sit minä heityin mašinaspäi .Kačon , meijän aerodromu bombitettih , ymbäri paloi meččy , savvu .Sit dorogal istuimmos od’d’ualal , kudaman rist’oi andoi minule priduanokse da itken , duumain , kunne nygöi mennä ?Vieras rahvas minuu sinne ei oteta , kellebo minuu pidää ?A kois , duumain , aku nikedä eulo .A sit t’outa ugodihes .Sanou : "Oi , Maša , kois ollah , kois .Sinuu vuotetah ".A vuotettih , ga ei minuu .Käsky oli Stalinan : "Ei sua jättää vihamiehil niyhty kubometrii meččiä , niyhty kiluo leibiä .A sie sizäret minun vie oldih splaaval , ga ei se splaavu kerrinnyh .Splaavu jäi suomelazil , a minä pääzin kodih ".
Videlen kylä oli suomelazien vallan ual kezäs 1941 algajen .Marija Andrejevna kaksi talvie da kolme keziä ruadoi Ylägien školas , kus opastundu meni suomen kielel .
LAPSENNU OLI YLEN JYGEI
– Školas raavoimmo .Enzimäzen talven minä školah käin , a sit puutuin raadoh : opastajile talvel pezin lattieloi da keitin kaaššua .Konzu suomelazil raavoin , ga minus vie maksettih kaksikymmen markaa kuus , maamal maksettih , a minä sie keitin heile kagrupudruo da sit kartohkaa .Nälgy euluh , toko maamo sanoi : "Älä ota ni palastu zaaharii .A lattien pezet , ollou lattiel hot’ nybly , nosta stolal .Älä nikunne pane ".Tää oli Simänniemi , tää oli Gaulisto , tää oli Ylägi , a täs oli škola .Sit oli ogrodat .Ei ottanuh niken nimidä .Kazvatimmo kai .Kapustat suolaimmo ynnällizet treskovoit pučit , kartohku oma , morkohku .Huttuu keitettih da voidu tuodih Suomespäi .Karjalas euluh voidu .Sie minä söin tävven vačan .Meij än škola oli nelländeh klaassassah .Minä pikkaraine olin , ga adrah tartuin , kynnin maadu , hevolgi opin kyyndää .A maa oli sie hyvä , kaivo suuri , ka valella oli paha – pidi rengil nostaa , sit toizeh kaadaa da sit kandaa .Pienil käbäzil oli jygei .Lapsennu on kaikil jygei raada .Školnikaa vähä oli , kaksi opastajaa oli vai .Yksi oli Vuoko naine , häi tahtoi minuu Suomeh ottaa .Ylen hyvä opastai oli .Häi minuu opasti kui keittää , kui rahvahanke paista suomekse .A toine oli Kondu Mikko , händy muga kirruttih .Häi oli revol’utsien aigah mennyh Suomeh .Häi oli karjalaine , kondulaine .
Marija Jeršova: voinal katkattu oza.1
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
–