ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь

Alina Gapejeva. Lapsestus täyzi varavuo

Alina Gapejeva

Lapsestus täyzi varavuo

карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
Jessoilan eläi Ol’ga Červontseva on voinan lapsii. Tämä aigu on jättänyh hirvien jällen inehmizen elaigah.

A igazeh huondekseh kaččomattah Ol’ga Mihailovna Červontsevan keitändypertih on jo kerävynnyh kolme rinnal eläjiä inehmisty. Hyö kiirehtämättäh juvvah čuajuu da taratellah siäh, keväthuoliloih da lapsih nähte. Samas kois eläjät da tuttavat ainos tavoitellah tulla tiijustamah inehmisty, joga gost’ah niškoihäi Ol’ga Mihailovna löydäy aigua da lämmiä sanua.
Ol’ga Červoncevan elos ei olluh kebjei. Häi ukonke tuli Karjalah Valgoven’alpäi vuvvennu 1959. Čamodan syömizienke da kudamidä sobua huavozes se oli kai, midä molodoit tuodih keräl. Enzimäi elettih Korzas vierahis tilois suures kaksikerroksizes talois, kudamat andoi heile eräs karjalaine naine. Červontsevat oldih jo nelländet eläjät sie. Elettih kui kaikin silloi: ruattih Jessoilan souhozas da PMK:s, piettih žiivattua da ogrodua. Sit aijas on jo kulunuh vuozii, jo enämbi kahtukymmendy vuottu ei ole hengis Ol’ga Mihailovnan ukkuo. On kazvanuh tytär dai vunukat. Nygöi eläkkehel olii inehmine eläy jo suures fatieras, händy ainos kävväh tiijustamah omat da kyläläzet. Kaibo olis hyvin, ga mustos tässäh vie on voinanaigahine lapsestus, kudamua juohatelles inehmizel kyynälet nostah silmih.

VALGOVEN’A HYÖKKÄVYKSEN KOHTANNU
Ol’ga Mihailovna on roinnuhes elokuul vuvvennu 1937 Gomelin alovehel.
Hänen lapsestus, kudai ei ehtinyh ni algavuo, oli katkettu voinan täh.
Tänäpäi nellän aigua huondestu voinas ilmoittamattah germuanielazet sodajoukot on atakuittu Nevvostoliiton rajoi. On algavunnuh Suuri Ižänmualline voinu! viestitti nevvostoliittolazii ruadivon kauti Jurii Levitan.
Miehet lähtiettih puolistamah omua muadu, jätettih omat koit da perehet. On äijy tovestustu sille, ku Valgoven’a ihan voinan allus oli kai okkupatsies. Ol’gan roin durannal ižändöittih nemsat. Äijät vahnat da lapset ei ehtitty ni evakkoh lähtie. Hyö jiädih omile rannoile.
Ol’gan tuattah Mihail Prohorovič Ovs’annikov lähti voinale. Jefimija Leonovna jäi kolmen lapsenke omah kyläh.
Kai oli hyvin, kuni ei tuldu nemsat. Hyö ruvettih elämäh meijän kodilois, meil pidi lähtie elämäh kaivettuloih muakodazih. Hyö ei koskiettu meidy enzimäi, a sit tabavuttih, konzu Nevvostoliiton sodajoukot yllyttih hyökkävyksih, mustelou Ol’ga Mihailovna.
Paikallizii rahvahii nemsat ruvettih työndämäh Germuanieh. Puaksuh sai kuulta meigäläzien kiiniotandois, ammundois da tappamizis. Vastah nemsat oli suadu suuren partizuanoin liikkehen. Partizuanujoukot ruattih suurdu ruaduo. Bojut heijän da nemsoin välis oldih ylen kovat. Ga partizuanat duumaittihgi oman rahvahan turvalližuos.
Meidy otettih meigäläzet. Myö elimmö mečäs puun oksis luajittulois šalaššulois. Bojuloin aigah meil pidi peittyö muakodazih joven rannal. Konzu algavui ammundu, muamo koppai yskäh nuoremban vellen da myö kaikin juoksimmo sinne. Minul puutui kandua kallehiman, mi meil olipadazen suolanke. Suolattah nikui ei suannuh eliä... Mustan, juoksemmo, a piän piäl bul’kut vai viheldetäh. Vieremmö muale, vuotammo, konzu kai hillenöy, sit uvvessah juoksemmo.

KUS MYÖSIEGI TYÖ
Vuodessah 1943 kylän eläjät oldih partizuanoin puolistettavinnu.
Pienele Ol’ale ijäkse painui mieleh sillozet jygiet eländyolot. Kaikin muattih ollel, kudai oli levitetty muale, syömisty keitettih tulel. Kuivatut da jauhotut žouludit segai pilajauhonke oldih kudakui syömizenny, muuduhäi ni olluh ei. Nälgiä nähtih, kerättih oriehua, marjua da heiniä, sidä syödihgi. Jygieh aigah kaččomattah rahvas muakodazis elettih sobuh.
Myö voinuvuozinnu rinnakkai elimmö jevreilöin perehenkeakanke da hänen poijanke. Muamo ainos lauhtutti heidy da puaksuh sanoi: "Kunne myösinnegi työ". Myö magaimmo yhtes muakovas, söimmö yhtes kattilaspäi, hyvät da pahat mielet javoimmo puolekkai. Jälles voinua meijän ystävys jatkui, mustelou Ol’ga Červontseva.
Inehmine on hyväs mieles, ku hänen muamal puutui jättiä hengih kaiket lapseti. Eigo se ole čuudo? Vuvvennu 1946 kaikkien ihastuksekse vie kodih tuli tuatto.
Se oli ehtäl. Muamo lämmitti päččii, minä istuin ikkunpieles. Kačon ikkunah, ga dorogua myöte astuu Son’a-t’outa mittumanlienne miehenke. Muamo kačahtih ikkunah, ga sit laihtunuos mie hes kerras tunzi meijän tuatan. "Se on teijän tuatto!", sanoi häi. Myö ihastuimmo da hyppäimmö sebäilemäh tuattua, hyväs mieles jatkau paginua Ol’ga Mihailovna.

VOINAN JÄLLEL
Jälles Valgoven’an piäständiä rahvas voidih tulla omih jiännyzih kodiloih.
Nemsat ičen jälles jätettih poltettuloi kylii, tapettih tuhanzii rahvahii. Strešinkyläs, ei loitton Ovs’annikovien roindurannas, on azetettu mustopačas Suurel Ižänmuallizel voinal kuadunuzien mustokse. Ga se tapahtui jällespäi. A jälles voinua perehel oli muudu hommua. Vahnembat käydih ruadoh, kazvatettih lapsii, kylvettih peldoloi, istutettih kartohkua.
Jälles voinua meil rodih sizär da velli. Myö kunnivoičimmo vahnembii da avvutimmo heile joga ruavos. Ogrodu, kuduas oli 60 sotkua, kogonah oli meijän huolennu. Vahnembien käskylöi pidi kuunnelta. Huogavopäivinny vai saimmo levätä. Kyläläzien lapsienke pastoimmo ruistu tulel, varrastelimmo juablokkua rinnalolijois sadulois. Oldihgo net magiet! Mindäh muga ruavoimmo, en tiijä. Meil jogahizel oldih omat juablokkupuut, ga mindählienne vierahat juablokat ozutettihes ainos magiembikse. Minuu puaksuh tämän periä vahembat pandih čuppuh seizomah, naizen silmät ruvettih vorazettavah tabah läpettämäh.
Ol’ga Mihailovna vie musteli jygies voinanjälgehizes lapsestukses, konzu lapsil ei olluh bobastu, älä mainiče n’amuloi.
Dengua ei olluh nigo sobih, nigo jallaččiloih, nigo školah kävvä. Stalinan kuolendassah školan vahnembis kluasois pidi maksua 150 rubl’ua. Net oldih suuret dengat meijän pereheh niškoi. Dengua opastundah sit saimmo bazaril myödylöis jäičis, voilois da maidolois. Ei ole dengua, et ni rubie opastumah. Školas minä opastuin hyvin, se oli seiččemen kilometrin piäs Vinogradovo-kyläspäi. Mugai pal’l’ahin jalloin juoksendelin tieduo suamah monii vuozii peräkkäi, ližäi inehmine.

VALGOVEN’AN KARJALAINE
Ol’ga Mihailovna oli vessel da rahvahas olla maltai.
Nygöigi häi on moizennu. Hänellyö tässäh kävväh rahvas. Jessoilas häi eläy jo 63 vuottu. Täs aijas hänel on roinnuh äijy ystäviä da tuttavua, häi rubei hyvin ellendämäh karjalan kieldy. Ga pastamah karjalazii piirualoišipainiekkoi mugai ei opastunnuh...
Igih kaččomattah inehmine vie tässäh suvaiččou ruadua muanke. Kezäl avvuttau tyttärele ogroduruadolois. Sie on ylen äijy kukkuagi, kudamii Ol’ga Mihailovna ylen äijäl suvaiččou kazvattua. Keldu-, ruskojuurikon da kartohkan kačondu sežo kuuluu Ol’ga Mihailovnan ruadoloih.
Voitonpäivy inehmizeh niškoi on erinomaine pruazniekku. Sinäpiän häi kävyy mustopaččahalluo, kudai on kylän kul’tuurutaloin luo, panemah kukkazii voinal kuadunuzien mustokse.
A sit elos menöy omua hoduu. Inehmine uvvessah vastavuu omien da tuttavienke, gostittau vunukkoi valgoven’alazeh tabah pastettuloil kartohkuolan’n’oil dai ihailou päiväzen pastuo.