ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь

Valentina Libertsova. Igä elä, igä opastu! 1

Valentina Libertsova

Igä elä, igä opastu! 1

карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
MAČARVESGI OLI ALGUŠKOLA
Minä opastuin kahtes školas.
Enzimäine oli Mačarven alguškola, moizii silloi meijän Anuksen piiris oli äijy. Enzimäzenny opastajannu oli mama Aleksandra Vlasovna Rodionova. Elimmö järven tagan Lökinselläs, joga huondestu toizien kymmeniezen lapsienke ajoimmo venehel puolentostu kilometrii. Kuni ei annettu školale venehmotorua, vahnembat lapset vuoroi sovvettih, mama melai. Talvel, tiettäväine, jallai libo suksil puutuimmo. Erähät lapset enne školua ei maltettu ven’akse, puaksuh heile pidi sellittiä kai karjalaksegi. Silloi eri čuassuloi ven’akse opastundah vet ei annettu, ga vikse karjalazet lapset da opastajat oldih hajukkahat, yhtelläh alguškolan lopimmo hyvin dai Kotkatjärven školas opastuimmo kunnolleh. Mamas opastuin alalleh lugemah, leikkuamah lehtis da keräilemäh pädevii opastundakse kirjutuksii da kuvii, matkustelemah. Häi joga keziä vedeli Mačarven opastujii Petroskoih.

ŠKOLA, KUDUAS KAI OPASTAJAT OLDIH PARAHAT
Kotkatjärven školas kai opastajat oldih parahat, tiedäjät, ellendäjät, intelligentnoit, kiinostunnuot.
Konzu jälles 40 vuottu školan loppiettuu vastavuimmo oman kluasan da opastajienke, ovvostuksis kuundelimmo, kui Karjalan arvostettu luonnontiijon opastai Galina Karpovna Nasibulina piädykauti ahkeroičči hätkembän eččie kluasanpäivykirjas, kedä kuččuo vastuamah kodiruaduo, gu andua opastujil kaksi-kolme liigua minuuttua kaččuo opastuskniigah. Häi iče oli Siberispäi, sit toi urokale "pienet puččizet, tävvet pädeviä ainehtu" – kedran oriehua da musteli, kui jälles voinua hyö kaivettih takkisheinän juurii, syödih iče da vie annettih japounielazile plennoloile. Joga keziä kuivaimmo gerbarieloi, piimmö kazvoksien koittehii. Sygyzyl Sualispruazniekas niidy ezitimmö, piimmö konsertan da sit kaikin söimmö vinegrietan da čuajunke varen’n’ua, varustettuu oman školalluo kazvatettulois ouveššilois da tuhjolois.
Konzu meile tuli opastamah nuori alguvojennoin valmistandan opastai Aleksei Zaharovič Andreiko, kudai ruadoi yhteltiedy kluuban johtajannu, kai vahnembien kluassoin opastujat häneh miellyttih. Minun mielii myö, se on ylen pädevy opastusaineh. Myö saimmo tiijot armieh da voittoloin histourieh nähte, harjavuimmo kiärimäh satateksii da kiinityslastuloi, panemah ukuoloi da bankoi, miäriämäh verenpainettu. Tiettäväine, net kai päittih ielleh, tässäh omahizil da nuaburiloil panen ukuoloi dai opastan sih. Vie puaksuh Aleksei Zaharovič järjesti Zarnitsa- da Orl’onok-vojennoloi sportukižoi, kus minä ainos olin žurnalistannu da piästin ilmah Bojulehtyzii. Vuvvel 1973 myö voitimmo piirin kižan da puutuimmo Karjalan kilbah ainavonnu kylän joukonnu, saimmo sie viijenden sijan, onnuako 15 linnan joukkoloin keskes, minun Bojulehtyt kilvas puutui kai toizele sijale.
Enzimäzih lehtien azundu-, ruadivo-ohjelmoin, konsertoin, KVN:an luajinduneroloih meidy opasti da harjaitti piirustus- da muantiijon opastai Nikolai Ivanovič Feklistov, tovelline karjalaine mies, nerokas, maltai, ruadai, hyväsydämelline. Joga kevätty pidi kaiken školan opastujile Matkustajien sl’otan, astuimmo meččiä myö Tiihoiselgäh, joga kluassujoukko omua azimuttumaršruttua myöte da azuimmo kohtan topogruafiellizen kuvuamizen. Sil aigua dostalit lapset puututtih ahole oigiemban kujon kauti, azuttih bivuakat palatkoinke. Ielleh jatkuttih eriluaduzet mieldykiinittäjat kilvat da kižat.
Anglien kielen opastai El’za Armasovna Mikkonen oli Kanuadan suomelazii. Hänen pagintaba oli ylen hil’l’aine da selgei, hierun lapset suadih hyvin ellendiä ulgomualastu paginua. Häi andoi urokoil enämbän tieduo, kuduat pätäh elaigah, pidi kerholoi da Internacionallizen ystävyksen kluuban, myö vahnembis kluasois jo ičegi opastimmo nuorembii. Anglien kielen tutkindos läbi Petroskoin valdivonyliopistos minä piäzin školanaigazien tetrattiloin avul. Konzu rubein sanelemah Londonah niškoi, arvostajil silmät nostih oččah: kusbo nämmä otit? Tekstu puutui Robert Börnsah näh, jälgimäine kyzymys oli: suvaičetgo tädä runoilijua, ližäin vastavuksen školas mustoh pannuol runol. Muga smietin ei yhtel minul sattunuh, äijät meijän školan loppenuot vallittih anglien kielen opastajan ammatin.
Kotkatjärven školan opastajih nähte vois sanuo vie vägitukku parastu. Minuu opastajat jälles školua potakoittih eriluaduzih ozastoloih, mikse liennen valličin ven’an kielen filolougien ozaston.