ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь

Valentina Libertsova. Igä elä, igä opastu! 2

Valentina Libertsova

Igä elä, igä opastu! 2

карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
MINUN YLIOPISTON OPASTAJAT
Petroskoin valdivonyliopistos sežo lykysti opastajienke.
Silloi mollembis laitoksiskielen dai literatuuran, ruattih kuulužat, korgieloin opastusarvoloinke, painettuloin kniigoinke tiedomiehet, äijät oldih Ižämuallizen voinan urhomiehet, dekanuatan veriällyö oli ozutteluseiny, nygöi se pahakse mielekse hävii. Mustoh jiädih Marija Jakovlevna Krivonkina, Zara Gabbasovna Jusupova, Zamir Kurbanovič Tarlanov, Leonid Jakovlevič Reznikov, Leonid Vladimirovič Pavlov, Tatjana Georgijevna Mal’čukova, Lev Ivanovič Mal’čukov, Irina Vasiljevna Anikijeva, Larisa Nikolajevna Kolesova, Viktor Petrovič Jeršov. Hyö opastettih tarkah ottamah vastah kaunehkirjalližuon sanua, maltua nägemäh, mi on peitetty kirjutetun tekstan sydämeh, sellittiä runoloi, kerdomuksii da suurembii kirjutuksii. Meidy silloi oli vähävai kaksikymmen viizi hengie kursal, opastajat tiettih meidy nimii da tuloksii myö, gu eriluaduzes perehes, monii vuozii mennes, vastates tervehtittih dai kyzeltih, työttih tervehytty meijän puuttunuzien sinne opastujien kauti.
Mennä ruadamah školah silloi myö emmo tahtonuh, kui ei ammui sanoi L.M. Gol’denberg, enziurokassah. Minul se oli praktiekan aigah Petroskoin 31. školas, kerras kaikin ruvettih sanomah, gu olen roinnuhes opastajannu, minun urokoile käydih brihat-matemuatikat, kuduat sil aigua oldih sie praktiekal dai školan opastajat, kiitettih, sanottih: sinun urokat jo ollah avvonazet. Jälles yliopiston lopendua Z. K. Tarlanov kučui aspirantuurah, ga kerras ei annettu sijua, sit uskaldettih pieni stipendii, a perehes vie oli kaksi opastettavua. Puutuin omas piiris Alavozen školah dai sinne jovvuin 36 vuvvekse da vie eläkkehele lähtiettyy viizi vuottu ruavoin Petroskois. A minun sijah tuli yliopistoh yksi minun parahii opastujii, medalistu Natalja Sergejevna Fomina. Sie sežo puutui parahih, Zamir Kurbanovič da Zara Gabbasovan ihastuksis otettihes kannattamah nerokastu opastujua, nygöi häi jo on filolougientiijon kandiduattu, docentu, jatkau minun ammattii korgiembal tazol.

MINUL OLI ANNETTU RUADUA OPASTAJANNU
Oli moine tila, konzu voinnuzin roija žurnalistakse, voitin kilvan Anuksen piirin lehteh, vuotti stola telefonanke, ajelendat kaikkih kylih.
Silkeskie Alavozen škola muutti uudeh huonukseh. Konzu toin pakičuksen johtajalluo L’udmila Georgijevna Kasjanovalluo, häi pani sen papkah da sanoi: "Zakonan mugah minul on piätökseh kaksi nedälii". Tossupiän jälles urokkoi työttih kahten kluasanke souhozan pellole keldujuurikkoloi kabrastamah, oli suuri tuuli pölynke, sit kaimain iänen, puutuin bol’niččah, kuni nedälin olin omas kyläs, opastujat käydih tiijustamah, ga vie työttih kahtekse nedälii Petroskoih. Konzu tulin ruadoh, en ehtinyh ni mennä johtajalluo, kai opastajat da kabrastajat ruvettih kerdomah, kui minun kluasan lapset, konzu tiijustettih minun tulendua, otettihes kabrastamah opastundupertiiikkunat, partat da lattiet pestih, joga čuppuzes pölyt pyhkittih. Kai päivy ruattih ylen hyvin kai kluasat, väliaijal pyörittihes ymbäri. Johtajalluo puutuin vai ruadopäivän lopul, häi muhahtih da sanoi: "Midäbo, viego tahtot Anukseh ajella vai revitämmö?" Passibo naizele, kuduan voitin, gu ei nikenen piäle suuttunuh, meni sinne ruadamah dai toven liityi sih ruadojoukkoh. A minul oli annettu ruadua opastajannu.
Opastajan ruado ei ole kaikis jygevin, se on, tiettäväine, jygei sentäh, gu ottau äijän aigua, vägie, tervehytty. Opastajan ruado on suvaittavu ruado, sit kaikis jygevyksis suau piästä. Suvaija pidäy ei vaiku yksii lapsii, ga heijän tetrattiloi, hairahtuksii, kižoi, heijän suvaittavii kniigoi, toivotuksii, taudiloi, huolekkahii vahnembii. Pidäy suvaija rinnal ruadajii, kuduat voijah midägi sanuo petties libo piädykauti, a kodvazen peräs sanojakse ei mennä. Pidäy kestiä väzyndät, vahingot, pahoi mielii ozuttamata, ei varata muuttuo, opastuo kai igä.

SUVAITTAVIS KNIIGOIS DA FIL’MOIS
Kniigoi da fil’moi suvaičen, kus opastajii ozutetah lapsien ystävinny, a ei höblöinny.
Luvin školah da lapsih näh äijän. Jo pienete sydäin nenän kodikirjastos olijoih sangieloih A. Makarenkon Pedagougine runoelmu- da N. Bogdanovan Vällien lapsien partii -kniigoih. Kaikin perehes suvaičimmo L. Voronkovan, A. Aleksinan, M. Priležajevan, V. Krapivinan kirjutuksii. Ylen suvaičen V. Tendr’akovan Tazavo-, 60 tuohustu- da N. Vasiljevan Kuikku-, A. Žvalevskoin da J. Pasternak kniigoi. Hengellizesti kačon fil’moi "Avain annandan oigevukseta", "Kevät Zarečnoil uuličal", "Rozigriš".

PARAHAH SANANPOLVEH NÄHTE
Sit paras karjalaine sananpolvi minun mielen mugah on Piä kniigattah, gu lindu siivittäh.
Vie kus liennen hierus kuulin, kniigois en löydänyh: Opastundu da opastandu ei gu pihoi myö kävelendy.

HYVÄH OPASTAJAH NÄHTE
Hyvä opastai on se, kuduadu uskotah.
Konzu kymmenien vuozien peräs ristittyöt tahtotah vastavuo omien školanaigazien ystävien da opastajienke, ellendät: opastundat da opastandat ei mendy sudre.