Тексты

Ivan Savin. Dorogu päivylaskuh. 1

подкорпус: публицистические тексты

Источник:

Oma mua. № 24, 2023, с. 8

Ivan Savin

Dorogu päivylaskuh. 1

карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский

Gu
harpuathäi puolensuan
piäliči
da
vie
vähästy
loitombaksegi, rubiet
duumaimah: jogo
täytit
eloksen
kolme
piäruaduo, jogahizelhäi sanotah
pidäy
istuttua
puu
, kazvattua
poigu
, nostua
oma
kodi
da
vie
ližäkse
kirjuttua
kniigu
?
Gu
kai
nenne
ruadozet olet
luadinuh
, jiäy
vai
ihailla
jogapäivästy
elostu
da
mustella
, kui
hyvä
oli
eliä
enneglästy, enne
vuozien
kuluttamistu
. Juohtutah
silloi
harmuat
päivät
, mugai kirkahat eloksen
menot
, sit
eräs
toine
sanaine on
tarbehekse
panna
valgiele
bumuagulistale.
Mennyh
on
kymmenii
kezii
, monii
talviloi
dai
keviälöi
. Ga
mieles
ollah
unohtumattomat net
12-14 -vuodehizen
brihačun
aijat
. Net
kezähuondeksen
ruskot, net
sinizet
gu
kezätaivas järven
pinnat
, se
vidivalgei
lumi
(ollougo täl
muailmal
vie
midä
valgiembua) ei
hävitä
mustos
, eigo musteta
, smietin
ihan
surmassah
. Ihan
tuorehet
ollah
mieles
net
suuret
pedäjät
Pitkyjärven rannal
, sanomattah
armahat
tuttavat
täh
aigassah
; joga
juuri
meččytroppazel. Unohtumatoi nouzemu
Särgijärven rannal
.
A
mittuine
oli
puhtas
vezi
syväs
Särgijärves! Kai
net
puhtahat
kohtazet, puhtas
meččy
, läbinägyi
vezi
, valgei
koivikko
da
kuivuamattomat suot
oldih
moizet
puhtahat
, kui
nuoren
brihačun
tunnot
. Net
loittonazien vuozien
mustot
ollah
kaikis
armahembat, gu
muamo
lapsile
, gu
oma
sizär
vellele
, vaigu ero
on
sit
, jälgimäzet ollah
eistytty
ijänigäzeh uneh
, a
tämä
luondo
oman
hierun
randazil, sen
mečät
da
tuhjikot, joguot
da
nuozemat, järvien
välizet
ojazet
elävinny
ollah
silmien
ies
.
Mieleh
tullah
kezäpäiväzet, konzu
sizären
kel
puaksuh
ajelimmo
omien
luo
, päivänlaskupuoleh, Pitkänrannan linnah
. Se
oli
nuorele
brihačule
ainavo
suuri
linnu
, kudai
ainos
kučui
milliene suurel
mielel
, leviel
ellendämättömäl
tunnol
.
Sie
elettih
enzimäzet
sevoittarekset
, muaman
nuorembi
sizär
perehen
kel
. Oli
tostugi rodn’ua
. Kezäl
ainos
ajelimmo
heillyö
suureh
linnah
omii
nägemäh
, ruadamah
, huogavumah
da
eriluadustu
elostu
kaččomah
.
Matkan
algu
oli
Anuksen
raududoroguazemal
. Ga
enne
sinne
piäzendiä
Nurmoilaspäi pidi
öntie
gorodkan kauti
aerodromas siiriči
meččytroppastu myö
Vongalan peldoloin
da
ojien
yliči
, kaikkiedah
läs
kymmendy
kilometrii
, sit
vai
piäzit
stansiele
. Nygöi
net
tropat
umbevuttih
täydeh
.
Ei
silloi
olluh
reissuavtoubussoi, eigo omii
mašinoi
. Puaksuh
pidi
hyčyttiä
kymmenii
kilometrilöi
jallai
, hyvä
gu
toiči
piäzit
myödäh
hebozel
, ylen
harvah
mašinal
; ga
se
kymmene
kilometrii
pitkevys
oli
paras
keino
puuttuo
mis
aijois
tarvittavah
kohtah
. Omah
aigah
. Ainavo
da
alalline
rahvahan
vedäi
oli
poujezdu
, se
kulgeili Anuksespäi
päivänlaskupuoleh joga
päiviä
da
lähti
yhtel
samazel
aijal
.
Lähtöaigu
oli
keskipäivän
aigua
, a
stansiele
tulles
jo
loittonsah
nägyi
höyryveduri vagonoinneh
, sen
työttävät höyrypilviköt da
kuului
šihizii
iäni
toiči
viheldys
kos
liikui
vagonoi
vallites
.
Linnaspäi
azemale
vedi
ainavo
ihan
kui
nygöigi juamu
da
sen
myödäh
kävelylavvat ‒ rahvastu
nägyi
gu
pitkäs
jonos
.
Raududoroguazemu
oli
se
kohtu
, kunne
rahvastu
kerävyi
gu
partu
zuapanih, zualah liččavui
sissäh, ga
ei
olluh
välliä
ni
seizondan
tilkustu, kai
skamn’at
, suurien
"MPS" kirjaimien
kel
selgynojattavas, oldih
täytetty
eriigähizel rahvahal
. Nägyi
starikkua
, ruadoigähizii, tyttölöi dai
naizii
imiilapsien
kel
, huavuo
, komšua
, kartua
, midä
vai
ei
nägynyh
laučois
ymbäri
.
Zualan kudamasgi čupus
taburetkal ainos
seizoi
suuri
vezibuakku kiehutetun vien
kel
, bumuagulappuzen kel
: "kip’atok" ei
vai
"kiehutettu
vezi
". Buakan
ručkah
oli
čiepitetty kuppi
.
Tuloukses oigien
puolen
seinäs
nägyi
pieni
st’oklatoi ikkunaine salvattu
fanierupalazel, se
biliettykassu
, kuduan
edeh
jo
kahtu
čuassuu
enne
junan
lähtendiä
kerävyi
arteli
rahvastu
.
Azemas
ymbäri
nägyi
eriluadustu
lar’kua, gu
linnoin
keskipihoin myödäh
. Lar’kois oli
myödävänny kaikenluadustu
sen
aijan
tavarua
: oligo syömisty
, oligo pertilomuu
, muilua
, suolua
, n’amuu
. Lipun
ostahuu rahvas
käveltih
pihal
da
vallittih
, ostettih
‒ tavarua
‒ keräle
evähäkse
dai
tuomazikse
.
Poujezdan
lähtö
sil
aijal
oli
jälles
murginua
. Gu
liput
oli
ostettu
, paginat
paistu
, ostokset
luajittu
, kaikin
ruvettih
vuottamah
lähtyö
.
Zualu hil’l’azeh
tyhjeni
da
sen
rahvas
siirdyi
lauduterminualale azettujen
vagonoin
uksien
edeh
, vuottamah
, konzu
net
avatah
omat
syväinlukut da
piästetäh
rahvastu
sydämeh
.
Veriälöin
avavuttuu kaikin
kiistalleh rynnättih laučoile
, kengo bokovoil, kengo önti
ylembäzele
polkale, kengo pietteli
paikkua
peräs
tulijale
muamale
, buabale
, lapsile
‒ hälyy
, mälyy
, kovua
iändy
matit
segai
; kodvazen
peräs
iänet
hilletäh
, kaikin
alevutah
, möllötetäh
ikkunoih da
vuotellah lähtendiä
.
Höyryvedäi rubei
šihizemäh
kovembah da
kovembah, työndeli
valgiedu
höyryy
ilmah
da
muadu
myö
, kodvazen
peräs
andoi
helizijän viheldyksen
‒ hos
korvat
salbua
, muga
pitkäkse
viheldi
. Se
oli
jälgimäine
matkah
lähtön
merki
.
Ukset
salbavuttih
. Enzimäi
aiga
kovah
tanahutti
vagonoi
, milienne
radžahtih lattien
al
, rubei
tundumah
hyglytys liikundua
, pihanägymykset allettih
liikkuo
tuaksepäi
. Aijan
kuluttuu "kuvazet" eistyttih
teriämbi
da
teriämbi
. Raudurattahat ruvettih
täräittämäh
rel’soin välis
. Vagonat
liedžuttih
čurah-toizeh
, buitegu
kätkytty
liikkuttajen. Höyryvedäi vie
enämbäl
ulahutti omal
pitkäl
höyryiänel, sen
kajahtuksii
kuului
sentämän sekundan
aigah
.
Ikkunas
nägyi
Anus-Tuuksen välil
olijoi
niittylöi
da
ruispeldoloi
, kudamat
oldih
juattu
toine
toizes
ojil
da
pajutuhjoloil
.
Sil
aijal
pellot
ozuteltihes ylen
pitkikse
‒ sygyzypuoleh ruispluanat oldih
elävän
kullan
kaldazet... rounoku
keldaine
uallikko.
Nygöi
piäh
tullah
duumazet: kunne
ollou
hävinnyöt nuo Tuuksen ruis
- da
nižukylvöt, kus
oldaneh
Anuksen
rahvahan
syöttäi-peldozet? Eigo ruistu
, eigo nižuu
‒ vai
tuhjikot, tyhjiköt da
puolih
hyllätyt
niityt
...
Poujezdu
ajoi
Pitkänrannan puoleh
. Se
oli
toine
jälles
Anustu
talohuskeskus, kudai
taričči
karjalazele
nuorižole
ruadopaikkoi
.