Тексты
Вернуться к списку
| редактировать | удалить | Создать новый
| История изменений
| Статистика
| ? Помощь
Ivan Savin.
Dorogu päivylaskuh. 3
Источник:
Oma mua. № 26, 2023, с. 9
Ivan Savin
Dorogu päivylaskuh. 3
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
P itkyrandu on arvokas linnu kui suomelazile, mugai meigäläzile ‒ nevvostoliittolazile, eihäi sudre vajuas viijes vuvves linnu vaihteli ižändii kahteh kerdah. Oli tiä midä arvokastu, gu linnan puoles kahteh kerdah mendih verizet torat da jälles tostu, kui sanotah suomelazet ‒ "jatkosotaa", muan uumenih jäi ei vaigu kallehii kaivoksii, ga monen mondu räjähtämättömiä voinuvehkehty: granuattua, miinua, snar’uadua, porohua ‒ midä vai ei löydynyh mečikkölöis, juoksuhavvois, kudamis vie kymmeniene vuozi tagaperin oldih hirviet torat, veri vuodi, saldatat suadih surman. Loitomba linnas järvile ajelles puaksuh näimmö pienii paččahazii, tumbazii al’umiinitiähtyzien kel. Liennego net oldu yksinäzien saldattoin, vaigo velleskalmat, nygöi on vaigei sanuo, sit myö emmo äijäl segavunnuh niilöih hommih, tiezimmö vai sen, ku tiä torattih kahten muan miehet.
Kuito tulimmo kalale Net’-järven randah, lykkäimmö heinikközeh onget, tyyni siä, kävelemmö randua myö, kačommo, ga siliel čuururandazel allot silitelläh 76 milimetrihisty miinua. Kerävyimmö joukkoh ‒ meidy oli nelli brihaččuu ‒ piätimmö: koskemah emmo rubie, kuni vie hengis pyzymmö. Ga toiči stuanih muga, gu brihaččuloin mieli puaksuh vedäy tiädämättömäh ‒ pidäy koskettua, sit ruveta sidä raudua čongimah. Sit se raudu andaugi "vastavuksen".
Toiči piän levittäy. Voit tirpua, konzu vie sormet ottau, a ku mahan avuau, sydämykset puun oksile riputtau. Kui äijy oli mostu tapahtumua, muamat jiäjäh elämäh poigien sijas. Toizin sanojen ‒ voinu jälles voinua.
Minulgi puutui elostua nenien vehkehien kel: myö puuškien pezäzis ečimmö dai lövvimmö artilleriskoidu porohua, niidy oli eriluadustu, otimmo lyhyččäzii "makaronii", liččaimmo net konservubankoih ‒ suun näpistimmö piihtil, ragozeh fitil’an viritimmö, sit se hyppiy, gu mitahto mieletöi pieni eläin, kuni ei pala kaikkineh libo levie palazikse.
Erähiči lähtimmö ongele čomah L-randah Satuli-leirin luo. Sie enne oldih muanomistajan konnut, muat ymbäri, aiga hyvät pellot tazoitettu, vie 1970-luvul sie lähäl oli aerodrom, sinne istuttihes AN-samol’otat, kuduat lennettih reissu Sordavala-Pitkyrandu-Petroskoi.
Heitymmö rannan tuhjikkoloih, lövvämmö niilöin keskes lätäkközii, kunne vois azettuo, riiččie kai vehkehet da ruveta ongittamah. Hyvä kezäine siä, vai pin’oit pinistäh. Näykkiy, jo ahvenine toine kiännähteleh nurmikol. Olemmo ihastuksis. L’onni myös lykkiäy ongie kažlikkoreunazele ‒ ongiruagan heilahuttau oksien keskes da siimu tartuugi varbah. L’onni ottau da riuhtualdau ‒ ongut siiman kel piäzi oksaspäi da lennäldäy häneh päi dai tartuu silmän yläkulmah, hyvä gu ei silmäh. L’onni ravuu, syväh on mennyh, veri tipahteleh. Midä ruadua? Juostozil luagerih abuu eččimäh. Luageris on päivystäivrača, ga häi ei tartu sih hommah, gu pidäy luadie leikkavus, gu suas piästiä ongut. Midä ruadua? Pitkährandah pidäy vediä, kuččuo "ambulansi". Muga sit se rodih, brihačču vähäs silmättäh ei jiännyh, gu P.R.-päi pidi kiirehel vediä Sordavalah, vai sie oli pättävy liäkäri. Ozakse kai loppih hyvin.
Oli meile linnasgi kaikenluadustu tapahtumua. Anni-t’outan perehen kodine (suomelazien jätetty paneelimökkine) seizoi Rabočaja-pihal, koin tagaveriäl oli stadionu, kudai vie nygöigi on käytös, ymbäri korgei aidu, sie myö pyöräilimmö, juoksendelimmo, kižaimmo gr’uuhah. Stadional sil aigua puaksuh piettih eri joukkoloin jalgumiäččykilboi, rahvastu tuli Anukses, Lahdehpohjas, Suojärvelpäi. Myö olimmo zavodan joukon puoles da sen forvardan Morozovan puoles. Hänel oli moine jallan vägi, ga miäččy voinnus katkata vorotoin reunuštangan.
Hovus oldih linnan kohtien nimet, moizet gu "Goluboi Dunai", kunne mužikat kerävyttih piivolar’kalluo futbolpaginoi pidämäh. "Molod’ožnii" ‒ se oli nuorižon eländypaikku, elettih hyö vahnois barakois, sr’uado jälles voinua barakois oldih vojennoplennoit, vuozien mendyy sit rodih "Molod’ožnii gorodok".
Kitelä, Jyrilisti, Summerija, Koiriennoja da tämänluaduzet suomelazet nimet vie nygöigi kuulutah linnalazien paginois.
Karjalan kieldy sil aijal vie paistih karjalazis perehis, kuduat oldih tulluot lähembäzis kylis, no vai enimät oldih "verbovannoit" ruadajat Valgo- da Keski-Ven’alpäi. Zavoduhäi pidi käynnistiä, ruadajua pidi, da enimyölleh tehniekan, bumuaguvalmistusalan spetsialistoi, raududorogan ruadajii. Gu monii vuozii nygöine Pitkänrannan linnaine seizou Luadogan rannan jyrkändehil. Kalininan pihan valgiet monikerroksizet taloit da myös Rudakovan pihan yheksäkerroksizet taloit ozutetahes valgieloikse laivan ozikse. Mugai ajattelet ‒ hedi, hedi tämä valgei monikannelline valgei laivu liznildäy järven suolattomile vezile.
Tämän suuren "laivan" piäpihat ollah nimitetty suurien vallankumovusmiehien kunnivokse. Kaikis pitkin on Leninan piha ‒ se pitkizin halguau kogo linnan kahtekse. Ihan ylähän jyrkändehel ‒ Kalininan piha, ylen ammui sie oldih enimät suomelazis jiännyöt nelli- da kaksifatierahizet taloit. Toizet linnan keskučan pihat ollah ven’alazien runoilijoin da kirjuttajien kunnivokse: Aleksandr Puškinan piha ylähänpäi alah heittyy ihan salmisildassah, kudai vedäy dorogan Pusunsuarele, kus on cellulouzuzavodu. Toizet pihat ollah Nikolai Gogol’an, Maksim Gor’koin da Pobeda-pihat.
Tiedämättömäle ristikanzale voi tulla mieleh, gu tämä pieni linnaine konzutahto on olluh vallankumovuskeskuksennu da tiä on eletty da toimittu suuret Ven’an kirjuttajat.
Vuozien menos ainos ajattelet nuorusaigua, hos net vuvvet ei oldu kebjiet, dorogat ei oldu havvattomat da lagiet, yksikai net aijat oldih parahat.
Vuvvet vaihtutah, liččavutah vuozikymmenih, nikonzu net ei kiännytä; linnut lennetäh lämmih mualoih talvikuuloikse dai tullah järilleh keviän tulles, vai nuoret aijat ei kiännytä järilleh ‒ net jiäjäh parahakse mustokse.