ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь

Pestun Anna. Korpilakši: Karjalan yksi kaunehimmista kylistä. 1

Pestun Anna

Korpilakši: Karjalan yksi kaunehimmista kylistä. 1

карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
Korpilakši oli yksi kaunehimmista Karjalan kylistä. Näin šuurella armahuolla, kunnivolla ta šyväintušalla kirjutti omašta kyläštäh Aleksi Stepanov (1926–2009). Korpilahella on omissettu Valentina Nežinskajan (omua šukuo Puškar’ovan) Šielun muisto -muisselmat. Jäi vain lisätä vähäsen täštä meijän kantatuattojen kyläštä. Vet oman 300-vuotisen istorijan aikana Korpilakši šai nähä äijän vaikeukšie ta hävitykšie.

ISTORIJAN ŠIVUJA ŠELUALLEN
Puatenen pokostah kuulujana Lakši Ontajärvellä -nimisenä enšimmäistä kertua mainitah kylyä 1676 vuotena.
Še šijoutu Korpilahen järvellä tašasella alankolla, multa oli murakka, peskun- ta kivenšekani.
Yhentoista pihan kokosešša kyläššä elettih valtijon talonpojat, kumpaset kynnettih peltuo, mečäššettih ta kalaššettih. Uškomukšeltah hyö oltih pravoslavnoit (oli vanhauškosieki). Kylän nimi muuttu Lahešta Ontajärvelläkši, Ontajärvenlahen Korpiniemekši ta šiitä Korponiemekši, kuni 1800 vuotena ei ašettautun lopullisešti Korpilahekši.
On pantava merkillä, jotta eläjät oltih pitkäikäsie, kuoltih 85–90-vuotisina. Šiih vaikutti kylän lähellä olija liäkehete.
Korpilahešša oli časoun’a apostolien Petrin ta Puavilan kunnivokši. Joka vuosi miilostin’a-aštiešta kuattih uškovaisien keryämyä rahua rupl’ašta kahteh. Časoun’ah annettih kynttilöjä lähemmäkši kahta puutua. Šuurina kirikköpruasniekkoina (Stroiččana, Äijänäpäivänä, Roštuona) ta Roštuon jarmankalla keräyvyttih Rukajärveh. Käytih toko Puatenen kirikköhki.
Akotuttih ta miehellä mäntih Puatenen, Repol’an, Rukajärven, Semčijärven, Šujezerskoin pokostoilta, ta vieläi Oneganiemen rannikon ta Solovetskin manasterin mailta. Oli niitäi poikkeukšie. Neičyt Ksenija Pantelejeva 1763 vuotena mäni miehellä bergaulilla Al’eksei Fadijevilla, kumpani 20 vuotta ruato Kronštadtissa kivenlouhijana, kuni ei tullun "vanhakši ta voimattomakši". Hänet piäššettih kotihis 1753 vuotena, annettih matkatovissuš. Hiän myöšty Puatenen pokostalla, missä ašettu Korpilahteh. Heikennetty tervehyš vaikutti ta hiän kuoli, jätti lešen kahen lapšen kera. A eryäš neičyt annettih miehellä tehtahan työmiehellä Piiterih.
Korpilahešta lähettih pois, mäntih uušilla elinpaikoilla Serdobolin eläjiksi, Aunukšen talonpojiksi. Puattih šotaväjenotošta ta vuosien piäštä myöššyttih jälelläh. Kavottih vieläi jälkie jälettömäšti. Korpilakši liitettih Povenčan ujestih 1785 vuotena. XVII vuosišuan loppu oli korpilakšilaisilla vaikie aika: monta nälkävuotta peräkkäh, järvistäki kalanšuanti väheni. Nälkä oli niin šuuri, jotta petäjän kuorešta šurvottih jauhuo.

KORPILAHEN ALUNPERÄSIE ELÄJIE
Alunperäsie eläjie (kenen kantatuatot tultih enšin) oltih Aksentjevit, Bogdanovit, Ivanovit, Kondratjevit, Kurčijevit, Lukinit, Nekkojevit, Stepanovit, Timofejevit ta kyläh eri aikoina tullehet Titovit, Matvejevit, Puškar’ovit, Vasiljevit.

Enšimmäini virallisešti asiepaperiloilla tovissettu šukunimi mainitah 1748 vuotenatalonpoika Ivan Timofejev, Morozovin poika. Muut eläjät šuatih šukunimet äijyäki myöhemmin. Ivan Morozovin punukat šiirryttih elämäh pomorikylih. Pantelejevien pereh niise mäni pois, ka ei loitoš, Kučjärveh, ta šinne jäiki.
Lavrentii Stepanovin (1702–1760) poika Maksim (1743–1832) naiseh Tat’t’ana Grigorjevnan (1743) kera ollah Korpilahen kolmen šuvun kantavanhemmat. Heijän pojat Timofei (1764), Aksentii (1767), Stepan (1773) ollah Timofejevien, Aksentjevien, Stepanovien alottajat.
Ivan Timofejev (1814–1897) (kantatuaton punukka) koko elämäh eli kotikyläššä. Šukunimen lisäkši hänellä oli "oma" – Č’ornii- (mušta) tahi Čormnii (ruškie, kaunis) -šukunimi. Vaikie šanuo mintäh. Lienöykö hiän oli tummaihoni ta muštatukkani, a voit olla ruškietukkani tahi kaunis. Ivan akottu, šynnyttih lapšet: Anna, F’odor, Konstantin, Marja, Fevronja, Jevdokija, Jakov, Mihail. Anna mäni miehellä 1877 vuotena Rukajärven volostin "toiseh piäh", Ontrosenvuarakyläh šotilahalla Jermolai Kurikovilla, kumpani palveli Pavlovin rykmentin henkikuartissa. Jevdokija kuoli lapšena. Miehettömällä Fevronjalla oli vaikie tauti. Hiän kuoli 54-vuotisena Petroskoissa ta šinne hänet hauvattihki.
Konstantin Timofejev (1850) oli monilapšini tuatto. Yksi hänen tyttäristä Solomonida 1909 vuotena mäni miehellä Viččajärven kyläh Filipp Vasiljevilla, hyö mäntih elämäh Korpilahteh. Heijän lapšet oltih Vasiljevit Maksim (1912), Aleksandra (1917), Vasilii (1920), Ivan (1924), Aleksei (1932).
Solomonidan velli, Mihail Konstantinovič, Piiterissä šotilahana olleššah akottu kahičči, otti Korpilahen tyttärie.

AKSENTJEV-ŠUKUNIMI
Aksentjevien šukunimi jakautu kahteh huarah.
Yksi oli Aksentii Timofejevista, toini tämän tiätäštä, jo mainitušta Aksentii Maksimovista.
Aksentii Timofejev (1814) 1850-luvulla oli miärätty hallinnolliseh virkah, Korpilahen poliisin apulaisekši. Häntä niise tunnettih innokkahana vanhauškosena, kumpani kekši ičelläh šukunimen Privalov. Še ei juurtun ta mieš jäi Aksentjeviksi. Naiseh Jefrosinja Stepanovnan kera hyö šuatih lapšet: Ilja, Marfa (vanhempi), Marfa (nuorempi), Glikerija, Jelena.
Aksentii Maksimov 1810 vuotena mäni venčällä Ontajärven kylän Jevdokija-neiččyön kera. Heijän pojat Jefim (1812) ta F’odor (1814) piätä elätyäkšeh kynnettih muata, mečäššettih, kalaššettih.
Heijän muamo, vanhauškoni Jevdokija Filippovna kuoli 1853 vuotena, vanhauškoset hauvattih hänet. Leški ei elän äijyäkänä pitemmälti ta "kuoli vanhana" 1855 vuotena.
Jefim Aksentjev akottu 1840 vuotena Puatenen pokostan Kirvešvuaran kylän karjalaisella Fedosja Prokopjevnalla. Heijät venčäitih Puatenen Nikol’skajakiriköššä. Heijän lapšet: Anna (1841), Akulina (1842) (mäni miehellä Kuušiniemen talonpojalla Pavlovilla), Maksim (1843), Kuz’ma (1849), Ivan "enšimmäini" (1851), Ivan "toini" (1853 – kuoli lapšena), Marfa, Agrippina.
Ivan I Aksentjev 40-vuotisena otti akakšeh 33-vuotisen Matr’ona Matvejevan. On jiänyn šulhasen šanakuva: "keškikašvuni, pruunitukkani, šilienuamani, harmuašilmäni". Ivanin vel’l’et niise akotuttih. Kuz’ma Jefimovičin ta Fedosja Mihailovnan yhtehmänöštä tuli äijän lapšie. Yhellä heijän pojista, Iosifilla oli keuhkotauti. Hänet vietih Petroskoin šairalah, ka tauti voitti ta Iosif kuoli šielä 1911 vuotena. Hänet hauvattih Neglinskoje-kalmismualla.
Maksim Jefimovičin naini, Anna Sidorova Tunkuon volostin Perttijärveštä šai yhekšän lašta. Ennein enšimmäisen muailmanšovan alkuo hiän jo leškeyty ta eli poikieh Aleksandrin ta Iljan, min’n’ojen ta punukkojen kera. Heilä oli lehmä, heponi, pienempyä karjua.
F’odor Jefimovič Aksentjevin akka, Kemin ujestin eläjä Ksenija Andronova šai Petrin (1849), Ivanin (1851), Ustinjan, Annan (1853), Agrippinan (1855), Marijan, Grigorin (1859). F’odor kerkisi kašvattua lapšie, akottua heijät ta antua miehellä, nähä punukkoja. Kuoli 1882 vuotena.
P’otr Aksentjev 43-vuotisena otti akakšeh 20 vuotta nuoremman Jevdokija Bogdanovan Kuušiniemeštä. Marija Aksentjeva 1877 vuotena mäni miehellä Puatenen Lahti-kylän ijäkkähällä lešellä Konstantin Kuznetsovilla, kumpani oli tunnettu hyvänluatija.