ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь

Pestun Anna. Korpilakši: Karjalan yksi kaunehimmista kylistä. 2

Pestun Anna

Korpilakši: Karjalan yksi kaunehimmista kylistä. 2

карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
STEPANOVIEN ŠUKU
Vellekšet Ivan ta Stepan (Stepan Maksimovin pojat) elettih Maksim-ukkoh talošša.
Vuotena 1797 Stepan Maksimov otti akakšeh Matr’ona Markovnan (hänen plemännikkä oli Kurčijevien šuvun alottaja). Matr’ona jäi lešekši 1809, eli tuattoukkoh talošša lapšien Praskovjan (vuotena 1818 mäni miehellä Ontajärveh Mihail Osipovilla), Stepanidan, Stepanin ta Ivanin kera.
Stepan Stepanov kolmičči akottu. Enšimmäisen naisen kakši lašta kuoli pieninä. Toisešta jäi Aleksei. Kolmaš naini oli 1829 vuotena šyntynyt Fedosja Markovna, vanhauškoni Ontajärveštä. Stepan šai halvahukšen. Hiän kuoli 1840 "ruumehen kaikkien ošien pitkäaikaseh tautih". Omahiset piettih huolta kuollehen tiätän lešeštä ta lapšista.
Stepan Stepanovin plemännikkä Ivan 1835 vuotena vei venčällä Rukajärven Akulina Ivanovna Fominan.
Stepanovit pitälti elettih ukkoh talošša toisien omahisien kera. Šiitä erottih. Heijän šuurešša talošša riitti tilua Ivanin omahisilla: Stepanida-čikolla (vanhallapiij alla), vanhukšella tuaton čikolla, šyväintautisella Aleksei-šeukulla, tiätän lešellä Fedosja Stepanovalla. Piti äijän ruatua, mieli šuaha šyöttyä taloneläjät.
Ivan kuoli 1862, talon isännäkši jäi Aleksei, kumpani ei akottunki ta kuoli 1875 "rintatautih". Lešekši jiänyt Akulina Stepanova eli lapšieh ta miehen omahisien kera. Hänen tytär Anastasija 1864 vuotena mäni Mitrofan Kondratjevilla. Muamoh kera jiätih pojat Timofei (1846–1905) ta Kuz’ma (1848).
Timofei Ivanovič Stepanov naiseh Praskovjan (omua šukuo Matvejeva) kera šuatih: Anna, Marij a, Jelena (mäni miehellä Georgii Nekkojevilla), Anastasija, Georgii, Nikifor (otti akakšeh Ksenij a Rodionovan Kučjärveštä), Maksim (akottu paikallisella eläjällä Marja Sergejevalla), Ivan (naisekši otti Marija K’arginan Petrinniemeštä).
Georgii palveli henkikuartin Izmailovon rykmentin taloušošašton varahisen virašša. Nikifor oli Japanin šovašša, Enšimmäiseššä muailman šovašša (Vladikavkazin rykmentin jalkaošašša), šai huavan reiteh ta kämmeneh. Kuoli 1932.

NEKKOJEVIEN ŠUKU
Maksim Ivanovin poika (1709–1770) Timofei (1745) oli monilukusen Nekkojevien šuvun alkuhpanija.
Timofei Maksimovič Nekkojevilla ta hänen Matr’ona-naisella oli lapšet: Jevsei, Ivan, Jelena, Afimja, Akulina.
Akulinalla oli kakši kyleštäšuatuo poikua Trofim (1821) ta P’otr (1826), kumpaset šuatih Bogdanov-šukunimi.
Trofi m palveli Povenčan invalidij oukošša, ka kyvöttömänä hänet pantih pois. Trofim otti akakšeh Puatenen karjalaisen. Pereh šiirty elämäh Samsonvuara-kyläh. Šiitä hyö mäntih Haukivuaran uuvviskyläh, ka myöššyttih jälelläh Samsonvuarah ta šieltä Korpilahteh. Naini ta lapšet aina matkuššettih hätäpuikon Trofimin kera. Niin še mieš eliki mihkänä piettymätta, kuni ei kuollun 1899.
P’otr Bogdanov hil’l’asešti eli Korpilahešša ta oli hyväluontosena perehen isäntänä. Hil’l’akkaiseh kuoliki vanhuoh 1896.
Ivan Timofejevič Nekkojev (1801–1884) otti akakšeh Jefrosinja Timofejevnan. Omien lapšien (Marija, Akulina, Prokopii, Sem’on, Ilja, Matrona, Ivan, Konstantin, F’odor) lisäkši hyö piettih huolta Jevsei-vellen pojista F’odorista ta Timofeista.
Vuotena 1871 Ilja Ivanovič Nekkojev (1840) kučuttih liäkärin tarkaššukšeh Povenččah. Ujestin liäkäri tarkašti hänet ta mittasi kašvon: kakši arššinua ta nellä verškua (161 šenttie) – hänet piettih kelposena armeijah. Kahen vuuvven piäštä armeijah kučuttih ni Iljan šeukku F’odor Jevsejevič (1850), kumpani oli jo akottun Kučjärven F’okla Sergejevnalla ta tullun Darja-tyttären (1888 mäni miehellä Kuz’ma Matvejevilla) tuatokši. Šen jälkeh kun F’odor myöšty armeijašta, pereh šuureni: šynnyttih Jefimij a, Ivan, kakšoset Anna ta Irina, Vasilii.
Prokopii Ivanovič Nekkojev (1826) vuotena 1851 akottu Anastasija Prokopjevnalla Puatenen kyläštä. Hyö vähän aikua elettih yheššä. Prokopii kuoli "viluššuškuumuoh" 1863. Hänen leški eli tuattoukon talošša lapšien Ivanin, Grigorin (1886 akottu Agafja Arefjevalla Rukajärveštä) ta Akulinan kera.

MATVEJEVIEN ŠUKU
Šuvun alkuhpanija, ontajärviläini Matvei Vasiljev 1820-luvulla šiirrettih elämäh Korpilahteh.
Hiän otti naisekši korpilakšilaisen Nastasjan, hyö elettih tuattoukon talošša. Matveilla ta Nastasjalla šynty kahekšan lašta: Sisoi (1828), Akulina (1826), Ivan (šynty ta kuoli 1832), P’otr, Prohor, Irina (1830), Vasilii (1834), Hariton (1840).
Talošša eli äijän omahisie: appi tyttären kera, apin miehetöin nato, Matvein pereh ta šuvutoin korpilakšilaini leški tyttäreh kera.
Matvein poikien akotuttuo talo täyty nevesköillä ta punukoilla. Apin kuoloman jälkeh Matveista tuli talon ta šuuren perehen isäntä. Vuotena 1864 Matvejevien šuvušša oli 22 henkie, kaikin elettih šamašša talošša. Tuatto anto tyttärie miehellä Korpilahen ta Kučjärven talonpojilla.
Enšimmäisena akottu P’otr. Sisoi toi šuomelaisen naisen, kumpani kiänty oikiehuškoh Anna-nimellä. Anna kuoli vuotena 1890 ta leškiukko akottu leškiakalla Aksentjevalla. Yksi hänen pojista Aleksei niise toi naisen etähisista maista, Kalugan alovehelta. Šiih aikah hiän oli ainut venäläini eläjä kyläššä.
Prohor vuotena 1847 otettih šotilahakši ta miärättih merimiehekši laivaštoh. Prohor palveli, myöšty kotih ta vuotena 1862 akottu neiččyöllä Marija Nekkojevalla. Toisie veikkoja myöhemmin akotuttih Vasilii ta Hariton.
Šuvun alkuhpanija Matvei Vasiljev viluštu ta kuoli šyyškuušša 1868. Pojat vähitellen rakennettih erillisie taloja omilla perehillä.