Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
Perttu Pekka. Elämä kirjava kuin tikka. 3
Perttu Pekka
Elämä kirjava kuin tikka. 3
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
Arvuatta
ičeki , jotta tämä oli kuin korvollini jiävettä ois niskah tuprahutettu .Kovin olinki hyvillä mielin , ei pitäis enšihyvih hyväštyö .No šiitä myö šen kohta näkimäki , niin kuin ne miehet šano .Hyvyset kirjutettih , piätöš luvettih , ta ei muuta kuin matkah .Pykälät oli ankarat , vaikka en mie niitä kerinnyn šiinä lähtörytäkäššä šulatella .Ne oli : kollektivisoinnin vaššuštamini , pohasvuš (niät kakši hevoista ), kaupankäynti ta šillä hyötymini ta vielä vierahan työvoiman käyttö .
No šiitä matallahan miula oli aikua ajatella niitä pykälie , kun istuma valmehešša kyyjissä , vierahan heposen reješšä .Kolhosih en kerinnyn liittyö – tämä enšimmäini .Kakši hevoista oli , oli kakši lehmyä ta kešäjuoneh härkävasikka .A muuta hyvyttä oli rekie ta venehtä , välttie ta erppuo , kalanpyyvvyštä ta kaikennäköistä työkaluo – vähäkö šitä kluamuo keräytyy , kun taluo elät ta šikiekarjua kašvatat .Kaupankäyntieki oli ollun , min šillä voit – oikiešša hyö oltih .Vain še hyötymini ...
Mie kun niät olin nikkarimiehie , niin olihan šitä tullun luajittuo rahvahalla min mitäki , kun aina oli hätähistä .Ethän šitä ilkie kieltäytyö .Olin luatin korvuo ta kelkkua , rekie ta šaikkua , haravua ta vakkua , jopa muutoman rukinki olin šorvannun , moniehalla olin höylännyn ovija ta ikkunaruamija niinä neuvoštovallan alkuvuosina , kun šovista šelvittih ta kaikki yllyttih šalvamah uušie taloja .Miula ičelläniki oli uuši talo , emmä myö šiinä kerinnyn elyä kuin kuušišeiččemen vuotta .
Nikartelinhan mie , piti auttua rahvašta vaikka toisin ajoin omat työt piti lykätä tuonnemmakši .Tämmöistä kaupankäyntie še oli .A šiitä hyötymiseštä voipi šanuo , jotta ušiemmiten mie hyövyin šiitä toisin päin .Šamoin še vierahan työvoiman käyttöki .Oli šitäki , još niin tahtou ajatella .Vain še oli šitä ijänikuista väkivelkasillah oluo , kun toiset toisiena auttoma .Šanomma sussieta oli miula tällä netälillä heinyä ruatamašša ta luokoja ottamašša , a mie hänellä toisella netälillä .Šamoin riihien puinti , potakan kuokinta ta konša mitäki .
Šiinä ajua körötelleššäni jonneki , en ni ičeki tietän kunne , muistelin , jotta oli ne neuvoštovallan alkuvuuvvet kovan yrittämisen aikua , kun enšikerran elyässänä šaima valtijolta apuo ta tukie kaikenmoisih hankkehih : velakši šaima heposie , muan muokkaušvälinehie , šoita kuivasima ošuuškunnan voimin , taloja nousi .Še oli niin mukava elyä varšinki niijen šotien ta pantiittikapinojen jälkeh .Ta kyllä ne rahvaš yrittiki , ympäripyöreitä vuorokaušie šitä äherrettih šalvokšilla ta konša missäki ojankaivuutalkoloissa ta kyläteih šiltoja luatimašša .
No tulemma velli šiitä Uhtuolla .Šielä miät pannah erähäh tyhjäh punanurkkah – meitä oli kolme perehtä šieltä miän perukalta .Ei kuulemma ollun kyytie ielläh , käšetäh vuottua .No myö vuotamma päivän , vuotamma toisen .Minnepä mänet , kun emmä ole omin valloin .Ei kuulu matkua ielläh .Šiitä mie erähänä päivänä lähen kauppoih eväštä eččimäh .Oššan šieltä oštamiseni , ni kuulen kun takuata päin ken lienöy panou kiän olkapiälläni .
"Ken velli ruohtiu milmaki vielä tervehtie ?", ajattelen .
Kačahan , ka še kešällini uittopiälikkö !Työntäy miula kättäh , šuu korvie myöte nakrušša :
– Ka , terveh , terveh , karhakkojen punoja !Kunnepa ollah mänöššä ?Vain nyt kuule olkoh hoš kuin kiireh , lähemmä meilä .Elän tuošša muutoman šylen piäššä .
Ta šemmoista pitäy metelie , jotta en kerkie šuaha šanua šuuštani , karjuu koko kaupan kuullen .Enkä mie oikein ilennynkänä ruveta šiinä rahvašjoukošša karjumah , jotta mityš matkalaini mie olen .Eikä šiinä auttan mitkänä yritykšeni šelvittyä , kun ei ruvennun ni kuuntelomah .Muuta kun kynkkäpuoleh tarttu ta niin retuutti kotihis .Pirttih piäštyö šuorah stolah , hänellä juavelilla mi lienöy juhla ollun , viinua oli juotu , näkyhän še kaikešta .En kerinnyn kunnolla lakkie piäštä ottua , kun oli jo pikari nenän alla .Vašta kun šaima ryypyt partoihina , antau miulaki šuunvuoron , starinoiče muka mitä kuuluu .
No hyvyä kuuluu , ajattelen ta alan skuaskuija .Hiän kuuntelou , kuuntelou ta šiitä ihan šeisual’l’ah hyppyäy , kun viimein piäšöy tolkulla , mitein on miun asiet .
– No šekö tullut-tulimmaini .., alkau noituo , jotta muailma šakou .
Vienakši kiänti Valentina Karakina
Elämä kirjava kuin tikka. 3
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
–