Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
Valentina Libertsova. Anuksen päiväine. Vähäzel suarnu. 3
Valentina Libertsova
Anuksen päiväine. Vähäzel suarnu. 3
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
MUZEI
Anuksen pihat mielytettih Nastii , häi ihastuksis käveli kačellen ymbäri , istui lauččаzel da syötti kyyhkölöi , kuni muamo kävyi sellittämäh "omii dieloloi ".Sit vie käydih yhtes kahtehkolmeh laukkah , miärättih , vallittih sobii da jallaččiloi kezäkse da uvvekse opastunduvuvvekse .Sit , kuni muamo maksoi , Nasti huaristelih , nähtä rodih vähästy parembi , dai päivy ozuttihes vähäzel ozavembakse .
Konzu jo mollettiloil oldih tävvet käit ostamistu , avtoazemal otettih liput , matkassah jäi läs čuassuu , muamah puašitti muzeih , kudai oli ihan rinnal – kahten sillan tagan .Takat pandih kassupertih hyväluaduzele naizele kačottavakse , da iče juostozil hakattih huogavoparkah päi .Sie nägyi äijy midä kummallistu : rauduliedžut , korgiet kodizet pordahien da mägyččäzienke , mualatut puuhebozet , pyöryžy tansilava raudurešotkan tagan , lapsien kivivestokuvat – ga niih kaikkih sai vai kaččuo , gu oldih salvas luk kuloil : linnas oli ruadopäivy .Nasti dogadi kaikenjyttysty puudu , kudamii nägi vai kniigois da opastujes urokoil : kl’ounua , duubua , pihtua , v’azua .Myöstin tuli mieli : "Nu , kaiken muan puut da heinot !Vot se Anuksenlinnu !Kai tiä , nägyy , eriluaduzet ollah !"
Agu mi mieldykiinittäjiä löydyi muzein sydämes : gu elävät , kondii , hukku , hirvet , jänöit , reboit , ilves !A linduu – pikoi pikkarastu , kuduat istutah varvois , dai muamua korgiembua – suoheinis .A gu kaikenjyttymiä einehty – astettu , regie , ruadovehkehty da brujua .Tänne maksoi tulla dai maksas olla enämbi , ga pidi lähtie iäres , ei suannuh myöhästyö ainavoh avtoubussah .
Jo sildua myöte astujes puustoh päi Nast’oi punaldihes tuakse – passiboija muzeidu , prostiekseh nengozen mielihyvän kohtanke .Gu kenlienne ähkäi bokkah , rinnal randupuun varvois hienol iänel lindu hil›l›akkazin čohki : "Musta , musta… " Nostaldi häi silmät – avoivoi !– muzein levon piäl kirikön kuupolat , agu mittuot čomat ! Kusbo ilmestyttih ?Konzu lövvyttih – eihäi olluh mennes !A seinäl – obrazaine – gu naizen kuva , käzis valpahansinine hursti .Nasti tiezi buabaspäi – se on Jumaldomaine , Jumalan muamo , kudai suvaiččou da žiälöiččöy ristittyzii , händy pidäy suvaija da počitoija , ei sua vai nikelle sanuo .
– Mama , kačahtai vai ! Mibo tämä kummu ?
– Ga pilvigo tai ? Toven kummalline !Ga etgo sinä meijän hierus pilvie kaikenjyttysty näi ?Ei olis nygöi sih aigua , Nast’oihut , kačot kois .Hyvä ?
Nast’oil lämmyttih jallat , häi istavui polvilleh , kačoi yläh , iänetä itki .Sydämes kuului kummalline pajo – luaskavu da puhtas .Erähät sanat oldih tuttavat , niidy buabo sanoi , konzu pani malittuu .Myöstin andoi iänen lindu .Nasti mustoitti huondesneičykän , kyynälis läbi sanoi , iče vähäl ellendäjen , midä sanou :
– Jumaldomaine , prosti oigiedu hengie Anuksen Anastasijua , gu ei tulluh tänäpäi sinulluo pruazniekale .Häi on ylen kiinitetty ruadoh – avvuttau leskile kezähälylöinke …
– Tiijän , tiijän , anna Jumalan Blahosloven’n’ua hänele dai sinule , dai sinun muamale . Sinul sežo on Pyhätytön nimi , suvaičet hänen jytyi lugie da ajatella , ga sinul da sinun muamalles Jumalua pidäy säilyttiä ylen syväs sydämes , sentäh gu elättö pahal aijal .Tirpua pidäy vie hätki .Silmät sinul parata ei , ga nägemäh rubiet yksisama enämbän erähii .Vaigu musta ...Nygöi nouze , ei pie muamuadas pöllätellä enämbiä , hänel tänäpäi puutui kestiä .
Muamah jo nosti tyttyö , paheksi gu liijakse talutteli räšköttäjiä päivypastopihua myö .
– Linnan päiväine juovutti tytön , saneli ehtäl kois . Buabo risti omat silmät , sit lastu , kudai odva kudakui vähäzen illasti da kerras kuadui muata .
YÖN PERÄS
– Mama , ga linnanpäiväine oli ylen hyvä , vai niken ei sellitännyh , mi sie oli pruazniekkoi .Dai kyzyö Jumaldomal en tostanuhes , pagizi Nasti unis muаmanke .
Jälles puoldu yödy työndyi jyry .Rämizi kodvan .Buaborukku ei muannuh , vardoičči taloidu , gu siä ei azus pahua pillua .Huondeksen iel pakui puadari .Karjat virrat rounogu tahtottih murendua levo , seinät , elaigu , ga yhtelläh alevuttih , azetuttih dai uinotettih hil’l’azel šohinehel kai hieru .
Huondeksel pestyn ilman piäl nouzi päivaine , vie kaunehembi da ei muga räšköttäi .Nähtä Nast’oil rodih äijiä parembi , sai myöstin huagovoaijal kodvaine lugie .A muiten pidi päivy kai kuivata koilluo huodekses vahnembien niitettylöi heinii – šeluo , kiäneltä , lainehtie , kerätä suattoloih .
Konzu mendih illal sizärenke randah kylbemäh kezoidu , sie Timoin kylyn rinnal seizottih kai hierun buabat da nuorembat naizet , löyhkettih toine toizele , kui kummallizesti egläi enne jyryy suadih heinät suabroih .Ga net zobotat lapsil vie oldih loittozet , heil oli omua hommua dai iluo kaiken päivän dai kezän aloh .
VUOZIEN PERÄS
Se Anuksen päivypastopäiväine jäi Nast’oil mustokse vuozikse .
Konzu jo ruavastui , muututtih elaijat , elavutettih Jumalan da Pyhäristittyzien pruazniekat , luajittih uvvet , Anuksenlinnu rodih
nellän festivualin piälinnakse , ainos oppi Nasti arvata , mittuole nägemättömäle pruazniekale puutui häi lapsennu .Meijän vahnal mual vie on äijy kaikenjyttysty peittožuttu da arbaitustu .Toinah omal aijal mittuоltahto hyvämielizel lapsel , suvaiččijal lugie da sellitellä , kuundelijal vahnembii , ottajal käyttöh heijän elokkahat maltot da mielet , avavutah Jumalan luonnon ilmivöt da se merkiččii pruazniekku .
Konzu Nast’oi kuulou kustahto konsertas , televiizoras , valgamon laivan lähtijes Enzimäzen Čaikovskoin konsertan , muuzikku , kuduan häi kuuli Yllözen sillal Anusjoven piäl , hänen silmih sydämespäi nouzou se loittoine Anuksen päivypastopäiväine , onnuako kaikis eriluaduine da kummalline kogo ijäs .
Anuksen päiväine. Vähäzel suarnu. 3
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
–
–