Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
Stepanova Santra. Lapšušajan armahat Haikol’an rannat. 2
Stepanova Santra
Lapšušajan armahat Haikol’an rannat. 2
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
HAIKOL’AN KOULU
Šyyškuušša 1938 mie läksin Haikol’an internatti-koulun enšimmäiseh luokkah , kun pereh muutti Pil’samoh .Näin alettih miun opaššušvuuvvet internatissa .Koulušša opaššettih nellänteh luokkah šuat’en .Oli kakši opaštajua : 1.ta 3.luokat opaššuttih yhtäaikua , šamoin ni 2.ta 4.luokat .Luokkahuonehta oli niise kakši .Myö opaštuma Pekan Miihkalin talošša , a toiset opaššuttih Ohvon Ol’on talon pirtissä .Šielä oli ni internatti : kolme huonehta ta keittijö-ruokala .
Opaštajana oli kiestinkin karjalaini mieš , nimie en muissa , a šukunimi oli Rotoni .Opaššettih karjalan kielellä , a kirjuttuas’s’a käytettih kirillistä kirjaimistuo .Vaikie oli tottuo koulun šiäntöih ta istuo liikkumatta 45 minuuttie .Opaštaja tolkutti meilä , kuin pitäy käyttäytyö tunnilla : ei šua kävellä , ei šua lähtie luokašta ilman lupua .
Mie en muissa , kuin myö kuččuma opaštajua ?Hiän oli roteva mieš , vakava , konšana ei koroštan iäntä , ka eikä i muhin .
Mie opaššuin helpošti .Vaikiempi oli kirjutuš muštekynällä .Muštieta tipahteli pulpetilla , vihkoloih , šormet ta kiät oltih muštiešša .Mäni aikua , kuni tottuma šitä käyttämäh .Kotitehtävie šuorittima yhtä aikua , opaštajat päivyššettih vuorotellen .Illoillaki hyö ušein käytih internattih , järješšettih erimoisie kisoja , yhtehisie illanviettoja , opaššettih lauluja .
Internatissa oli hoitaja-kašvattaja Ohvon Anni Haikol’ašta , oli keittäjäki .Issakan naini , haikol’alaini Stepanie šiivosi huo nehie ta pesi vuatteita .Kaikin oltih omat , karjalaiset , enneštäh tuttavat .Hyö piettih meistä hyvyä huolta .Stepanie oli kuin muamo , aina tuli apuh , rauhotteli .
Kotih , Pil’samoh piäsimä vain lomien aikana .Talvella vanhemmat käytih meitä heposilla , a šykyšyllä ta kevyällä piäsimä aštumalla , polkuja myöten .
Issakan talon korničašša oli niin šanottu Punanurkka taikka Lukutupa , missä piettih konserttija , vietettih pruasniekkoja , näytettih elokuvie .Enšimmäini miun näkömä kino oli Čapajevista .Myö , pienimmäiset istuma enši "rivissä ", lattiella .Alušša oli dokumenttifilmi Puškinista .Mie kyšyin Katilta :
– Onko še Puškin miän (punani ), vain valkie ?
Katti šano :
– Miän on , miän !
VAPUA-AJAN VIETTO
Šiih aikah lapšet šuurimman ošan vapua-ajašta vietettih pihalla .Kevyällä ta šykyšyllä eniten leikkimä peittosih ta pitkähpalloh , hyppimä hyppynuoralla .Pojat kisattih kyykkäh .
Kun järvi oli il’l’enjiällä , ni "luistelima " opaštajan kera .Hänellä oltih luistimet , a meilä niitä oli harvoilla .Myö "luistelima " toššuillana .Lumen lankettuo čurahtelima .Kun ei šattun olomah čunua , ni vaneripalalla , taikka ilman mitäki , vačallah , istumalla .Meijän vuattiet ta jalačit aina oltih lumešša .Internatin ruatajat , ken oli paikalla , puissettih lumet ta pantih vuattiet kuivamah .
Nyt mie ihmettelen : myö emmä läsin viluštumista .Olimako myö niin karaistunehet , vain eikö ollun niin äijän virussija ?Muissan vain , kun joukollana läsimä šikatautie , a toinnuttuo nakroma ta röhkimä .
Ratijuo vielä ei ollun miän kuultavissa , opaštajat kerrottih meilä muailmanmenoista , esimerkiksi , fašistiloista , kumpaset liečotah šotua .Šota-aihe ikäh kuin leijaili ilmašša .Myöki yhtä mittua kisasima "šotah ".Jakautuma kahteh "otr’uatah ", (niken ei tahton olla "valkiena ").Pojat oltih komentajina , tytöt voitih olla šotamiehinä taikka "sanitarkoina ".
Erähänä päivänä opaštaja kerto tunnilla puna-armeijan komentajašta , maršali Bl’uherista , kumpani muka on "kanšanvihollini ".Opaštaja käški hierie muštiella hänen kuva lukukirjašša .
Talvisin joukollana kävimä kauppah .En muissa , ken juohatti meitä oštua luukkuo , miula še oli uuši kašvislaji .Illalla , kiukuan lämmiteššä paistoma luukkuo hiilillä ta šamašša i šöimä .Še tuntu niin makielta !Voit olla , še oliki yksi šuojelukeino viluštumistautija vaštah ?
Talvella mie toko kävin Haikol’an Kepalla , Miikkulatiätäh , hyö elettih šielä .Kerran nävin tieviereššä pikkuauton (niitä šanottih "liššuiksi ").Še näytti miušta niin kaunehelta – mušta , kiiltävä , niin kuin peili .Mie hyppelin šen ieššä ihaššukšissani ta kujeilin .Tultuo kerroin tyttärillä .Myö kävimä piätä kaut’en Kepalla šitä kaččomah , vain še oli männyn männeššäh .
Enšimmäisen luokan mie piätin hyvillä arvošanoilla ta šain palkinnon – viisi rupl’ua rahua .Koitti kešäloma , tatu oli milma käymäššä .En rupie šitä kuvuamah – kešä oli ilo - ta leikkiaikua .Pil’samošša oli klupi , ušein näytettih kinuo , kunne lapšetki käytih .Merkittävin tapahtuma oli Zoja-čikon šyntymini oraškuušša .Heinäaikana miun piti hoitua häntä , još ei šattun parempua kaččojua .Milma autto nuapuri , kumpasella niise oli pikkaraini lapši .
TOINI OPAŠŠUŠVUOSI
Niin vierähti kešä , tuli tuaš aika lähtie kouluh , Haikol’ah .Nyt myö opaštuma jo Ol’on talošša .Meilä tuli uuši opaštaja , Neofit Aleksandrovič Arhipov , niise kiestinkin karjalaini .Neofit Aleksandrovič oli nuori , poikamaini , oikein vikkelä ta vesselä .Hänen kera opaššuštunnit mäntih huomuamatta .
Meilä lisäyty uuši oppiaineh , venyähen kieli .Miušta še tuntu niin vaikielta , šanat ei nikuin tahottu jiähä piäh .Pil’samošša kešällä omakšuin vain yhen virkkehen : "Idi k nam !"Vaikielta tuntu ni opaštajan nimi .Hiän kirjutti šen taululla ta myö laušuma iäneh .Lopulta še pränttäyty piäh .
Toini uutuš – opaštajalla piti šanuo : "TYÖ " eikä "ŠIE ".Še tuntu niin kummalliselta , eihän häntä ole monta !Mäni šiih aikua , kuni tottuma uuših tapoih .Neofit Aleksandrovič vietti miän kera oikein äijän aikua tuntien jälkeh .
Šivuhuomautuš : keruumatoillani mie aina kyšelin kiestikiläisiltä , onko hyö kuultu šemmoista nimie ?Vaštauš kuitenki löyty : vuotena 1972 myö kollegani Nina Lavosen kera olima Murmanskin alovehella .Yllätykšenä kuulima Kolvitsan karjalaisešta kyläštä , kunne XIX vuosišualla muutti rahvašta Kiestinkin alovehelta .Šieltä löytyki opaštajan kotimua .Elošša oli hänen tuatto , Aleksandr Kuz’mič Arhipov , a muamoh oli jo kuollun .En šyvenny yksityiskohtih , vain šanon , jotta tuattoh oli ymmäläh šuatuo pojaštah niin äkillisen ta loittosen "viessin ", kokonah liikuttu ta kyynelty .Neofit oli kuatun Kurskin taisteluissa .Šen jälkie Aleksandr Kuz’mič meitä käytteli kaikkiella – merellä kalaštamah , hilluo poimimah .Vain meilä oli vähän aikua , piti keritä toisih ašutukših .
Talvella järvellä , Šuaren lähellä laškeutu lentokoneh .Še oli tosi kumma !Koko kylän rahvaš juoksi šitä kaččomah .Kuoteltih käsillä , ihmeteltih , mit’ein še pisyy ilmašša eikä lankie muah ?Oli yksi lentäjä , mitä lienöy šelittän – totta še oli minih pätövä šyy .Lopulta jiätih vain mušikat .Muutoman tunnin piäštä lentokoneh nousi ilmah , kierti ympäri Šuaren ta lenti ielläh .
KUJEHUKŠET VÄHETTIH ŠOVAN ALOTTUO
Internatissa kekšittih uuši kujehuš , hypintä šänkyllä .Kun ne oltih puuhiset , ni ušein irtauvuttih šänkyn pohjat – "šänky ryšähti ".Meitä lujašti kiellettih .Kun ei keritty korjata šamana piänä , ni rikkoja makasi lattiella , šänkyn alla .Mieki kerran makasin lattiella .Kun šänky ryšähti , mie livissin pakoh .Oli myöhäni šykyšy , peittäyvyin vičikköh .Jo pimeni .Kuulen , kun milma kučutah , vain en ruohi vaššata , väräjän vilušta .Lopulta löyvettih ...Šen jälkeh mie enämpi en hyppin .
Šamoin kuin iellisenä vuotena illoilla kisasima luokkahuonehešša , miän kera aina oli Neofit Aleksandrovič .
Kaikki kujehukšet vähettih , kun alko talvišota (30.11.1939 – 12.03.1940).Še koški meihki , lapših .Ušiempien tuatot jouvuttih rintamalla , miun tatu niise .Myö ušein itkimä , varasima , jotta hiät tapetah .Meilä šelitettih , jotta Neuvoštoliiton šotilahat puoluššetah Isänmuata .Kerrottih kaikenmoisie kauhissukšie , kuin julmašti vihollini kohtelou rahvašta ta šotavankija .
Šinä talvena pakkaset oltih erittäin kovat .Haikol’an kautti matattih šotajoukot , minne ta mistä , šiitä myö emmä ollun perillä .Ušein opaššuš keškeyty , kun šotilahie šijotettih luokkahuonehih .Šuurin oša heistä oli šinelilöissä , jalaččija en muissa , oltihko heilä kuatančat vain šuappuat ?
Jo koitti kevättalvi – päivät pitettih , paisto päiväni .Kohta tuli iloviesti : šota loppu !Myö vuottamah tuattojana .Šattu niin , jotta miun ta potruškan , Katin tuatot tultih Haikol’ah kevätlomua vaššen .Niin myö yheššä tuattojena kera läksimä Pil’samoh .Oli šiinä iluo ta hyvyä mieltä koissa .Teppo hyppäsi tatulla kaklah .Mamma šepyäy ta itköy .
Alko tuaš rauhallini elämä .Emmähän šuattan arvata , jotta ruttoh alkau monta kertua kauhiempi ta pitempi šota .
Opaššušvuosi piätty hyvin , ieššä oli kešäloma .Zojalla täyty vuosi , hiän jo käveli , niin jotta jo oli helpompi hoitua häntä .
Uuši opaššušvuosi alko Kannuššuolla , šinne oli lyhyömpi matka ta muantie , harvaseh ajeltih autot .En rupie kertomah šen vuuvven kouluh käyntie , vain šanon , jotta monet meistä piätettih , jopa vannottih : "Kouluh enši vuotena emmä lähe !"
Olot internatissa oltih kamalat – kylmät , likaset huonehet , lutikkua , russakkua , täitä .Oli nälkä , ruoka mavutoin , niukka .Kaikki ruatajat oltih vierahat ta karjalakši ei paistu .Opaštaja vain oli karjalaini .Opaššuš muuttu šuomenkielisekši .Kirjaimet uuvvet – latinalaiset .Kaikki oli toisin , kuin Haikol’ašša .Šielä myö olima kuin koissana , kuin "Jumalan kainalošša ".Passipo haikol’alaisilla , aina muistelen heitä , miän huoltajie , kiitollisuolla ta ilomielin .
Šeki oppivuosi kuta-kuinki piätty .Tiettäväini , kouluh meijät olis työnnetty šeuruavanaki vuotena , vain šitä ešti Šuuri Isänmual lini šota .
HAIKOL’AN ELVYTTÄMINI
Tämänmoini kertomuš Haikol’an kyläštä vuosina 1937–1940.Haikol’a on miula kallis ta armaš paikka , missä mie šain äijän uutta tietuo , uušie kokemukšie , "kuulin kummie , näin imehie !"
Kylä oli meilä , šompajärviläisillä lapšilla šivissykšen keškukšena .Emmähän myö muuvvalla ollun vielä käynyn .
Haikol’a , šamoin kuin šuurin oša Karjalan kylie , pikku hil’l’ua šammu .Vuotena 1977 še oli poissettu luvetteloista .Miän kirjailija , klassikko Ortjo Stepanov vuotena 1975 šai viessin , jotta hänen šyntymätalo on ilman ikkunoja , kaikki huonehkalut on viety taikka rikottu .
Ortjo šuuntautu kyläh , alko korjata taluoh ta eli šielä kešäajat pityäkšeh kylyä ta kotitaluoh kunnošša šekä ruato šielä elämän loppuh šuaten .Haikol’ašša hiän kirjutti šuuremman ošan tuot tehistah .
Kylän huoltotyötä ruvettih jatkamah Ortjon poikah Miihkali ta min’n’ah Ol’ga , ta vuuvvešta 1999 hyö kokonah paneuvuttih täyvellisešti elvyttämäh Haikol’ua .
Näijen melkein 25 vuuvven aikana on šuatu aikah mahotoin miärä kaikenmoisie uutukšie ta kekšintöjä .Vuotena 2004 järješšettih Ortjo Stepanovin šiätijö , šyntymätalošša – Ortjolla omissettu musejo , missä on nyt etnokultturini keškuš , rakennutettih taloja , nimenomah Ohvon Ol’on , ämmöh Annin šyntymätalo , šuuri konserttitalo , missä pietäh kyläjuhlie , festivalija , tapuamisie turistien ta kyläläisien kera .Niin šanottu Onton talo korjattih ta šijotettih kylän musejo .On järješšetty monta tutuštumisreittie , šuau kuunnella karjalan kieltä , musiikkie .
Šuurešta panokšešta kylän hyväkši Stepanovit on šuatu kunnivopalkinnon Europa Nostra -järješšöltä .Piätehtävänäh hyö pietäh Vienan karjalaisien kielen ta kultturin šäilyttämistä ta popularisointie .Miihkali on johtajan virašša , Ol’ga on hänen apujohtaja .Nyt tähä työh on yhtyn ni heijän Art’om-poika , Ortjo .
Stepanovien kaikista šuavutukšista on vaikie kertuo lyhyöšti , niistä on kirjutettava erikseh .Toivotan heilä voimie ta tervehyttä šekä ainaista työintuo heijän arvokkahašša työššä !
Lapšušajan armahat Haikol’an rannat. 2
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
–
–