Тексты
Вернуться к списку
| редактировать | удалить | Создать новый
| История изменений
| Статистика
| ? Помощь
Alina Gapejeva.
Jänöiselgy armas
Источник:
Oma mua. № 6, 2024, с. 8
Alina Gapejeva
Jänöiselgy armas
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
Vieljärven kyläkunnan Jä nöisellän kylän ainavo eläi 85 vuodehine Viktor Sumkin saneli kylän da oman perehen jygies elaijas.
KUNNEBO HÄVII JÄNÖISELGY?
Vieljärven kyliä myöte kävelles Viktor Ivanovič Sumkin kodvan aigua kaččelou korgiedu mägie, kudai kohuou loitomba Viljärven piäl. Sie lumiahon keskes kokottau korgei pedäi. Viktor Ivanovič da hänen Diana-akku istutettih se pienenny puunnu.
– Kočo, kui kazvoi 60 vuvves, kai kahten kilometrin piäs nägyy, duumaiččou ičekseh mies.
Sie mäil, kunne muga äijäl suvaiččou kaččuo Viktor Ivanovič, on hänen roindumua. Mies on Jänöisellän ainavo kandueläi nygöi. Sie häi tiedäy joga troppazen, joga suon da tuhjon. Sie mäin n’okal seizoi kaksikerdaine viiziseinäine Sumkinan taloi. Nygöi sen suuren taloin sijas seizou pienembi kodi, kudamas eläygi Viktor Ivanovič.
Vuvvennu 1957 Jänöiselgy, kuigi Ruisniemi, Pogostu da Jovensuu, ruvettih kuulumah Vieljärven kyläh. Yhtelläh mies kui lapsusaijasgi pidäy sidä eri kylänny. Jänöiselgy elävyy vaiku kezäl, konzu rubieu käymäh daččuniekkoi.
JUNO VALGEI, TOINE MUSTU
Eliä yksinäh mäil talvel Viktor Ivanovič nikui ei tahtonuh, piätti eliä talven lähembä tsivilizatsiedu Vieljärves. Muuttuakseh Jänöisellälpäi Vieljärveh miesty avvutettih vieljärveläzet. Häi eläy yhtes Černiš-kažinke kunnostetus yhteiskois, eloisijan andoi paikalline administratsii. Omamualazet pietäh huoldu Viktor Ivanovičas.
– Nadežada gostitti kois pastettuloil čupukoil. Natajla tänäpäi käi tiijustamah. Rahvas Vieljärves hyvät ollah, ei anneta igävöijä, sanou Viktor Ivanovič.
Viktor Ivanovičal, voibi sanuo, ei olluh lapsusaigua, aijoi pidi eliä täyzigäzen ristittyön mielin. Kai elos oli junokas rouno: juno valgei, toine mustu.
Mulloi kuoli akku, kudamanke Viktor Ivanovič, yhtes oli eletty 62 vuottu. Tytär jo ammui on miehel, eläy Estounies. Nygöi sevätä omua lastu nikui ei sua, paistah vai videon kauti. Sih niškoi Viktor Ivanovič opastui käyttämäh gadžettua.
TULI HÄDÄ – AVUA VERIÄT
Viktor Sumkin on rodivunnuh vuvvennu 1938, vuvvennu 1941 kyläh tuli hädä…
– Tuatto Ivan Nikolajevič enne voinua ruadoi piirilehten toimittajannu. Muamo Anna Kazimirova oli Rahvahan suvvon ruadajannu. Yhtes toizien kylän mužikoin kel tuatto lähti frontale. Muamo, hänen vahnembat da myö, kolme lastu, menimmö evakkoh. Matku Arhangel’skoin alovehen N’andoma-kyläh oli pitky da varattavu. Matkas kuoli Van’atkavelli. Häi ei ehtinyh ni Petroskoissah ajua. Meidy istutettih baržale, kumadal oli enämbi sadua hengie rahvastu. Suomelazet ruvettih ambumah. Nouzi varavohäly: lapset itkiettih, vahnembat kirruttih. Snar’uadu puutui lähäl olijah baržah, upoittih kaikin, ket oldih sie, mustelou Viktor Ivanovič.
Pienen Vit’an muamo da buabo ruattih mečäs. Lapset oldih died’oinke kois, syömisty ei olluh nimittumua. Viktor mustau, kui ristittyöt kuoltih nälgäh pihal. Muamo da buabo ruattih kaikkie sih niškoi, ku Vit’a da Volod’a jiäjäs hengeh.
Vuvvennu 1944 Sumkinat tuldih järilleh Jänöiselgäh. Vaiku tuatto oli vie frontal, häi tuli kodih vai konzu voinu loppih.
RUVETA ELÄMÄH UVVESSAH
Jänöiselläs kai oli murendettu. Ei ni žiäli vargahil olluh vahnua časounua. Se poltettih kogonah, jäi vaiku enzimäine venču. Sumkinan suures talois suomelazil oli štuabu.
– Suomelazet jätettih kodi puolekse riičitynny. Huonuksis ei olluh jo nigo seinii nigo lattieloi: net mendih halgoloikse. Vuiškal da luondalas lövvimmö bul’koin da avtomuatoin suuret varat. Meijän saldatat sit viettih iäres niilöi gruuzumašinal. Tuatto piätti nostua uuzi kodi meijän pereheh niškoi, viehäi pereheh vuotettih lastu, mustelou Viktor Ivanovič.
Kyläs rubei uvvessah ruadamah Stalinan nimine kolhozu.
– Kaksi mökkii da 15 eloh jiännyttyy kodii, vot sinul i kolhozu, nagrau mies.
Silloihäi brihaččuloil nagrattavua oli vähä, lapsen ilolois pidi unohtua. Naizet päivät kai niitettih, kylvettih, nynnettih muadu kolhozas. Kaikkii kodiruadoloi pidi ruadua brihaččuloil: varustettih syömisty, piettih kozii, kačottih piendy sizärdy. Sidä paiči laihat brihačut paimendettih kolhozan heboloi da astavoittih pelduo.
OPASTUO DA RUADUO
Viktor Ivanovič mustelou, ku kaikkih vaigevuksih kaččomattah, rahvas elettih silloi kunnolleh: ruattih, perehtyttih, opastuttih.
Vie mies mustau, ku voinan jälles piästih vallale hukat. Hukat toiči tuldih ristikanzah käzin. Mužikat orožat käzis aiven kaimaltih lapsii Vieljärven školah.
– Školan jälles mene opastumah sinne, kus syötetäh-juotetah da šuoritetah. Myö emmo syötetäh teidy kahtu", nevvoi muamo poigua.
Mugai ruadoi Vit’a. Seiččemenden kluasan jälles briha piäzi opastumah Fabriekku-zavoduopastuksen školah Matrosan kyläh, tahtoi suaja traktoristan ammatin.
Kuuzitostuvuodine traktoristu ruadoi oman muan hyväkse Puudogas, a sit Vieljärves.
Sit Vit’a lähti armieh. Vit’a Sumkin kazvoi, dai hänen elos muutteli kebjiembäkse da parembakse.
Kylärahvahan elokseh kiännyttih pruazniekat. Suurimannu pruazniekannu oli Voitonpäivy. Vie ylen tärgienny pruazniekannu oli kyläs Voznesen’n’u.
– Meile kerdyi rahvastu kaikkielpäi. Sinä piän oli tavannu olla ruadamattah. Käimmö toine toizelluo gostih, tansimmo karjalastu kruugua, kadrielii patefonan soitol, mustelou Viktor Ivanovič.
Yhtenny moizenny pruazniekkupäivänny Viktor vastai oman tulien akan – Dianan. Čoma hoiskei neidine estounielastu roduu kučui kudžerpiän brihan valgiele tensile. Briha sebäi neidizen da ei tahtonuh enämbiä piästiä. Nuoret mendih kirjoih Vieljärven kylänevvostos. Ruavon jälles Vit’a ainos kiirehti kodih: sie handy vuotettih akku da tytär.
– Joga talvekse tytär otti meidy Diananke oman ičen luo Estounieh. Tänävuon pluanat muututtih, da minä jäin talvekse Černiš-kažinke, sellittäy Viktor Ivanovič.
Talvi tänävuon on pakkaine. Paikallizet aktivistat luajittih yhteskoin pertis, kus eläy Viktor Ivanovič, remontan. Nygöi sie on lämmin da hyvä olla. Ikkunan tagan syötinlaudazen luo aiven čiristäh talvilinnut. Miehellyö kävväh feršali da sotsiualuruadai. Mustetah miesty endizet ruadodovarisatgi – meččyalan ruadajat. Viktor Ivanovič tundou läs jogahistu vieljärvelästy nimel. Ei ni segavu bunukoin da pruavobunukoin nimis.
Hyvä on eliä kunnostetus pertizes, ga syväin käsköy roindumuale. Viktor Ivanovič jo täytty vägie vuottau kevätty. Häi tulou omah kodih, kudaman nosti hänen tuattah, panou päčin lämmäh, panou čuainiekan kiehumah. Sie Jänöiselläs vahnan pedäjän ladvan ual ollah hänen parahat mustot.