ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь

Ol’ga Žukova. Sarn piragvärtinas

Ol’ga Žukova

Sarn piragvärtinas

вепсский
Младописьменный вепсский
Ühtes keitimpoles eliba erazvuiččed astjad. Kut i kaikiš toižiš pertiš. I erašti, konz emägad ei olend kodiš, nene astjad pagižiba ičeze keskes.
Necil päiväl luzik heraštui hubiš meliš, hän kacuhti ümbri i homaiči sömlaudal piragvärtimen, kudambad aigemba ei nägend.
Kackat, mitte kaluine! Muite kaluine, nimidä siš ei ole. Naku minai om , mitte voib amunta keitost i sötta mehid.
Muga, – ühtni paginaha hangoine, – minei oma šorpaižed, kudambad abutada otta sömäd i leta sidä suhu. Da i muite-ki ned oma lujas čomad.
A veičel om varz’ i tera, – ližazi luzik.
Ka, minä olen ani tarbhaine keitimpoles.
Minuta emäg ei voi nimidä čapta, leikata.
Ka, a petklol om sanged . Se peksab midä tarižmarjoid, keittud kartohkoid, – sanui vastha luzik.
Völ olen minäšuhaiži härkim, – mindai ottas kädehe, konz sadas kodivoid vai segoitadas tahtast.
Ka, ka, muite kaluine! Min täht sen toiba tänna? Se nimidä ei mahta, – kului astjoden pagin.
A piragvärtin venui vaiknašti sömlaudal. Sid’ tuli emäg. Hän segoiti sagedad tahtast. A jäl’ges oti kädehe piragvärtinan. Ak tahtoi paštta pirgoid i zavodi ajada skancad. Kut hotkas kargaiži piragvärtin hänen käziš. Kaik astjad čududelihe i tarkašti kacuiba.
Minä en voiži muga hotkas punoutas, – šuhahti luzik.
Hän ei ole tarbhatoi. Necidä radod niken meišpäi ei tegiži, – kului veičen än’.
Elägaha meiden keitimpoles!
Emäg ajoi kaik skancad, pezi piragvärtinan i pani sen škapha.
Muga om-ki elos: ala kacu vaiše irdnägole, kacuhta süvemba!