ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь

Ol’ga Žukova. Jäpuraz

Ol’ga Žukova

Jäpuraz

вепсский
Младописьменный вепсский
Kerdan Tan’oi-neičukaine astui školaspäi. Oli jo keväz’ku, päiväine paštaškanzi lämemba, veslas muhazi. Neciš čomas säspäi kaik ristitud-ki käveliba irdal hüviš meliš. Asttes pidust’ üht vanhad pertid neičukaine nägišti, miše sured tippud lankteba katuselpäi. Hän lendi pän ülähäks i homaiči jäpurahan. Se hošti päiväižen sädegiš, no kündled oliba mugomad tuskasižed.
Mikš sinä voikad, – küzui neičukaine. Tämbei om mugoine čoma keväz’päiv.
Minei om žal’, miše en tedišta, mi om keza.
A kuspäi sinä kulištid kezan polhe?
Minun katusel ištui kaks’ pen’t lindušt, i ned ilokahašti vičitiba, miše jo ei hätken i tuleb čoma keza, läm’ keza, kirjav keza. Minä tahtoin küzuda linduižil: mi nece omkeza? No ned oliba mugomiš ihastusiš i ei kulnugoi mindai.
Neičukaine vähäižen meleti i sanui:
Ala voika, minä abutan sinei.
Ven kodihe, panen jäškaphasigä om vilu, i sinä ed sula.
Muga hän tegi-ki. Jäpuraz eli jäškapan pakaštimes. Tan’oi erašti čokaižihe rižamahakut sigä om hänen sebranik. Muga mäni sulaku i semendku, tuli keza. Lämäl kezapäiväl neičukaine sai jäpurahan jäškapaspäi i vei irdale.
Kacu! Nece om keza.
Kut äi vihandad mujud, – čududelihe jäpuraz, – kaik om mugoine kirjav, ilokaz, heled.
Hän ihastunu kacui ümbri i ei mujand, kut zavodi sulada. Sured vilud tippud tippuiba läbi sormiš i lanksiba maha. I pigai neicukaižen kädehe jäi vaiše märg sija. Tan’oile oli žal’ jäpurast, no hän el’genzi, miše tal’vel, voib olda, vasttasoiš udes.