Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
Nadežda Mičurova. Olen yksivagaine liygiläine
Nadežda Mičurova
Olen yksivagaine liygiläine
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
Nämmil
päivil omua suurdu vuozipäiviä pidi karjalaine mies , kielen akkiloiččii da kannattai Aleksandr Kräkkijev .Tuhukuun 26.päivänny häi täytti 85 vuottu .
Aleksandr Vasiljevič on rodivunnuh Anuksen piirin Kotkatjärveh vuvvennu 1939.Ijän kaiken opastajannu ruadanuh mies on ainos pidänyh arvos omua muamankieldy – liygii .Tädä ristikanzua onnuako tutah äijät Oma Mua -lehten lugijat .Čoma , erinomaine karjalan kieli da paginluadu eroitetah Aleksandr Kräkkijevua toizis karjalan kielel kirjuttajis .Livvin kieli on hänel omembi da čomembi .Jo äijän vuottu Suomes eläjes Aleksandr Kräkkijev hyvin tundou muamankielen armahuttu .Niken ei ole vallinnuh omua roin dusijua , perehty , lapsusaigua da kieldy .Niken ei voi ennustua omua elaigua .Aleksandr Kräkkijevan perehen da suvun ozas hyvin nägyy kielen da monen polven karjalazien istourii .
– Olen yksivagaine liygiläine , joven vastuvirran kiškoi , kanzan vihollizen vunukku . Olen roinnuh Kotkatjärven hierus vuvvennu 1939.Kogo lapsusaigu meni sie .Meijän perehes silloi oli tata , kotkatjärveläine Vasilii Aleksejevič , mama – Irina Konstantinovna , omua suguu Nifantjeva , sizär vahnembi – Val’a da minä .Tatua minä en ni tundenuh , gu händy otettih Talvivoinale , a enne sidä vie sodaharjoituksih .Tuatto pandih 18.diviizien 97.jalguvägipolkan tykistöh .Se jalguvägipolku oli läs kai murrendettu Saarijärven čupul lähäl Pitkänrannan linnua 23.tuhukuudu 1940.Tata sinne menigi tiedämättömile , gu tuhku tuuleh , mustelou Aleksandr Vasiljevič .
SUOMELAZIEN "SUUDITTAVANNU "
Jälles Talvivoinua tuli vie yksi suuri hädä – Suuri Ižänmualline voinu .Hierun herrat da kommunistat perehinneh lähtiettih pagoh loitombakse Ven’ale .Rahvahan vihollizen tytärdy , Aleksandr Kräkkijevan muamua , da kogo hänen perehty ei työtty evakkoh , jätettih omah hieruh suomelazien suudittavakse .Sidä aigua mies hyvin mustau :
– Konzu sytyi voinu , meile sanottih , gu tullah suomelazet , pystelläh silmät , leikatah korvat da mugai teile pidäy .Ga suomelazet ei koskiettu meidy , työttih omih kodiloih .Pavos olimmo Čilmiel , a sinne kerdyi äijy rahvastu lähi hieruloispäi : Goral , Lahtes , Hoškilas , Panšaspäi .Suomelazien tulduu Kotkatjärves rubei toimimah muatalovusda meččytoimistot , rubei ruadamah štuabu da bol’ničču .Kaikkii lapsii rokotettih taudilois .Kotkatjärves oli škola , kus lapsii opastettih čotaimah , lugemah da opastettih Jumalan sanua .Minun sizär Val’a kävyi sih školah , a minä händäzenny hänen peräh .Mama meni ruadoh .Kačo , pidihäi syöttiä perehty .Händy otettih segaruadoloin ruadajakse , ga toiči häi kačoi heboloigi .Sit kodvazen mendyy mama osti den’goih hebozen , enne sidä hänel oli häkki .Opasti häkin hebozen ruadoloih .Naizel hierus eläjes pidi olla hebozennu , rienny da retukannugi , kai pidi maltua .Minä gu olin moine brihačču , tahtoin tiediä kai juuret da jället , kävelin da en vierastannuh nikedä .Puaksuh olin gost’annu štuabas .Toiči kučuttihgi , konzu sinne tullah Videlespäi herrat libo lotat , naizet-saldatat .Sit istutetah minuu liedžustuulah , i sie istujes minä pajatan karjalazii da suomelazii pajoloi .Lahjakse sain n’amuu , a toiči markuagi .Oli sit Santeri-pikkuhommal iluo , paijan helmu täyzi n’amuu juosta kodih , ozuttua da vie havista omil lahjoil .
SYVÄIN AINOS ON ČILMIEL
Aleksandr Kräkkijevan školah kävyndy algavui jälles voinii .Häi kuuzi vuottu opastui Kotkatjärven školas .Konzu vuvvennu 1952 heijän pereh muutti Anuksen čupule , kodvazen kävyi Riipuškalan školah , a sit opastui Anuksen školas noumeru kaksi .Karjalan kieli silloi kuului joga kohtas .Urokoin välis da pihalgi lapset ainos paistih karjalakse .Muga i Šuura-brihačču , kui händy kučuttih omas roindukyläs Kotkatjärves , ei maltanuh ven’akse ni yhty sanua .Net lapsuaijan mustot da mielet puaksuh vietäh Aleksandr Kräkkijevua omah kodoilah .Mustelou häi kui pienenny brihačunnu kävyi järvele ongittamah kalua , kui pilai puuloi yhtes oman vahnemban Val’a-sizärenke , kui niitti viikattehel heiniä da paimendi lehmiä .Kai hänen mustot ollah omas kodoilas , a syväin muaman da died’oin roidukyläs Čilmiel .
– Olen roinnuh Kotkatjärven hierus , a syväin ainos on sie , armahas Čilmien hieruzes . Aiven sinne ajelin jälles , toiči muga vai kaččomah , seizomah mäin piäl da ihailemah sidä kohtua , kus oli died’oi luadinuh mel’l’ičän , sanelou Aleksandr Vasiljevič .– Äijät ei ni tietä , kus on Čilmii . Enne sinne sai piästä Kotkatjärvespäi meččydorogua myöte Goran , Pekin da Anuksespäi Mägriän , Kuittizen da Päčyn kauti .Vuvvennu 1937 statistiekkutiedoloin mugah Čilmiel eli kuuzikymmen yheksä hengie .Rahvas piettih žiivattua da ruattih muadu .Ken tahtoi ruadua , ga eli hyvin .Died’oi Konstantin Nifantjevan perehes oli seiččie lehmiä da nelli hebuo .Hänel oli mel’l’iččy , kožounu , kus pieksettih nahkoi .Muadu oli äijy , niittyda kylvömuadu , meččiä .Died’oi oli opastumatoi , ga eli Jumalan kymmendy käskyy myöte .Konzu 1930-luvul Karjalas algavui muatalovuon kollektivizatsii , da muanruadajii vägeheze käskiettih yhtyö kolhozoih , died’oi ei mennyh kolhozah .Vuvvennu 1937 rahvahan vihaniekannu häi oli viärättömästi ammuttu Nurmoilan mečäs yhtes toizien hänen jyttyzien karjalazienke .Died’oi oli reabilitiiruittu vaste vuozinnu 1959-1961.
PARAS OMAL KURSAL
Vuvvennu 1953 Aleksandr Kräkkijev piäzi opastumah Petroskoin pedagougizeh opistoh .Sen loppiettuu häi kodvazen ruadoi Anuksen čupun Jeroilan školas , kus yhtel aigua opasti suomen kielel tostu da nellätty kluassua .Enne armieh menendiä vie kaksi kuudu Aleksandr Vasiljevič ruadoi Anuksen sportuškolas .Armiespäi tulduu vuvvennu 1961 häi nelli vuottu opastui Petroskoin pedagougizes instituutas voimistelun opastajakse .Aleksandr Kräkkijev oli ainavo karjalaine briha omal kursal da ainavo , ken hyväs opastundas sai ruskien diploman .Jälgimäine hänen ruadopaikku oli Karjalan kul’tuuruopisto .
AINOS YHTES
Pedagougizes instituutas opastujes Aleksandr Vasiljevič tuttavui omah tulieh mučoih , inkeriläzeh Roza Suzih .Enämbi nelliäkymmendy viitty vuottu elettih yhtes Roza da Aleksandr Kräkkijevat .Yhtes kazvatettih Lena-tyttären .Nygöi fotokartočkoi kaččojes Aleksandr Vasiljevič mustelou omua armastu mučoidu , mustelou , kui hyö elettih yhtes , kui kannatettih toine tostu jygielöil aijoil , joga dielos da joga ruavos .Ainos yhtes , meččäh , sieneh da muarjah , järvelegi kalastamah .Yhtesgi kirjutettih runoloi : emändy – ven’akse , hänen ukkoh kiändi niilöi karjalakse .Mies mustelou , kui rubei kirjuttamah :
– Ezmäi minä kirjuttelin kerdomuksii da esseeloi suomen kielel Karjalan Sanomat -lehteh .Roza kirjutti runoloi ven’akse .Häigi potakoičči minuu kirjuttamah runoloi .Ga sit opin tartuo hänen runoloin kiändämizeh .Minä rubein kirjuttamah runoloi jälles penziele menendiä .Silloi yöl midätahto tulou piäh , sit havačun , terväzeh kirjutan bumuagale i bumuagan jätän kynänke lattiele .Sit uinuon .Sit kodvazen peräs myös tulou midätahto piäh sih dieloh .A sit huondeksel keriän net lappuzet , kohendelen , sit se runo tulougi .Nethäi kai minun kirjutukset on mendy Oma Mua -lehten kauti .Suuri passibo Oma Mua -lehten toimituksen ruadajile da sen endizele piä toimittajale Natalja Sinitskoile .Kaččelen endizii kirjutuksii , mittumat oldih da mittumat nygöi ollah , ga nygöi minun mieles minä kirjutan parembi .Enne ei sidä neruo olluh .Sehäi kehittyy hil’l’akkazin lugijes toizii kirjutuksii , paistes oman ičen kel .
NERO KAZVAU – KIRJUPINO KORGENOU
– Kirjuttajan ruado ei ole kebjei , ga konzu syväin käsköy kirjuttua , sanat iče viertäh bumuagale .Toiči pädevii sanoi eččijes menöy čuassuloi , päivii , a toiči nedälilöigi .Ga mugahäi kazvau kirjuttajan nero , sanou Aleksandr Kräkkijev .– Elän Helsinkis , kävelen luonnol , meren rannal , kallivoloil , i sit kuilienne runot ičegi tullah . Toiči otan bumuagua da kynän , siegi kirjutan luonnon helmas olles .Toiči lieterandua myöte kävelles kuundelen ualdoloin iändy , kaččelen suarii , kui laivat kulgietah .Se pidäy tiediä mis kirjuttua .Pidäy olla tiemu .Gu sidä ei ole , sit ei ole midä ruadua .Runo tulou syväimespäi .
Eläkkehel olemizen aigua Aleksandr Kräkkijeval on suittunuh vägitukku kirjutustu , kiännösty da runuo .Niilöi kirjuttai helläh sailyttäy omis kazikirjutuksis da tetrattilois .Vuvvennu 2018 Karjalan Kielen Seuran kannatuksel Aleksandr Kräkkijeval on piässyh ilmah Ogahakas taival -kniigu .Sie on kai , mi tuskuau syväindy da tuou hengele hoivua .Sie on oman perehen da Karjalan rahvanah istourii , endine da nygöine elos .Pädöy kirjuttua omal armahal kielel !
Lehten toimituksen puoles myö hyvittelemmö Aleksandr Vasiljevič Kräkkijevua Vuozipäivänke da toivotammo hänele tervehytty , elaijan vägie , himuo da innostustu kirjuttamizen ruadoh .Anna hänen kirjupino korgenou .
Olen yksivagaine liygiläine
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
–
–
–