ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь

Raisa Remšujeva. Muisselmie Tollošta

Raisa Remšujeva

Muisselmie Tollošta

карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
Tollošša ihmiset oli ruvettu ašettautumah korkeimmilla paikoillatermillä, šentäh niijen kaikkien loppuh toko lisätäh termä-šana. Tietyšti še oli viisaš keino, kun ylempänä halla ei ollun kovuan šuurena haittana. Nälkävuosina kuiteski šeki ei ollun varmana šuojana, rahvaš jouvuttih eččimäh elätyštä muuvvalta, monet kuoltihki. Kaikkie on tullun keštyä ta tuaš myöštyö näillä köyhillä, kivikkähilla mailla, šuaha pellot vil’l’an täyttämiksi ta kašvattua lapšie, huomisen elämän isäntijä.

LOITTOSET ELOŠIJAT
Ylipiän Termillä oli Teron Iivanan talo.
Šen luati hänen tuatto Jyrki. Jyrillä oli vielä toini poika, Šanteri. Šiitä kontie alko šortua karjua ta Teron matkoveh muutti Ypänkinjärven Šuarella.
Livojärveššä oltih Tiitan, Tepposen Matin, Livojärven Ossipan ta Miinan Miikkulan elošijat. Poikki järven, niemeššä oli Akonlahešta päin tulluon Prokon (Kuikka-Prokon) talo.
Tiitta tuli Tuohiniemeh. Tiitan naini oli Ohvon Viekku (Veera). Hiän oli ollun Prohoraisešša miehellä ta miehen kuoltuo joutu Tiitalla. Heilä oli kolme poikua ta tytär Muarie. Tiitan Huotin naini Outi oli Virrašta, kuulusan Hoto Kontratjevan (Kontratan Hoton) čikko. Hyö oltih heimolaiset Kauroseh.
Ossippa Pekšujev enšin tuli Koštamukšešta Vuokkiniemen Lieppah kotavävykši. Šielä oli vähä tilua, šentäh hyö mäntih Livojärveh. Luajittih peltuo, luajittih talo. Ossipan naini, Liepan Ol’eksein Našto, oli hyvin ošava pakinoissah. Heilä oli viisi poikua ta yksi tyttö. Ossipan Vassel’ei oli poruččikka-Vassel’ei.
Ypänkin itärannalla oli Huotin elošija. Teron Iivanan velli Šanteri rakenti talon šuaren vaštapiätä manterella. Še jäi Teron Iivanan Huotilla, kumpani oli Akonlahešta. Huotin naini eli šiinä vielä šovan jälkeh. Hänen čikko oli mainittava Hento-Muarie.
Köynähäh päin oli Teron Iivanan talo. Hiän oli tullun Koštamukšešta, kun oli jiänyn orvokši ta vanha akka oli kulettan hänet pakkasella šukkasillah. Hyö oltih Gagarinit. Teron Iivana oli Šuaren Jyrin tiätä.
Šuarešša entiseštä šuurešta pereheštä viimekši eli Iivanan tytär Santra. Vanhemmat kuoltih ta hiän muutti Uhtuoh. Jälešti šiinä elettih Šuaren Jyrki ta Tat’t’ana Lettijevit. Heilä oli viisi lašta. Šuaren Tat’t’ana ta Issakkaisen Huotin akka Našto oltih čikokšet.
Ypänkin toisella rannalla oli Heikin elošija. Talo oli Iivanan luatima, ka še ruttoh kuoli. Kellošeppä Hartikka Heikki tuli Šuomešta šiihi. Hukkalan Miihkalin Man’u mäni Heikillä. Heilä oli nellä lašta. Šovan aikana Man’u lapšin’eh pakeni Šuomeh, tuli šieltä jälelläh, ka kotihis ei myöštyn.
Toini oli Jehrimän elošija. Täštä talošta oli kotosin starinanšanoja Mari Remšu.

HUKKALAN TALOT
Hukkalantermällä oli kuuši taluo.
Vel’l’ekšet Hukka-Matti ta Ont’rei Rettijevit oli mänty šinne Vuokkiniemeštä. Enšin hyö oli pietty šielä karjua kešillä ta peltuo raivattu. Šiitä oli mänty päntijönäh, oli ruvettu lisyä peltuo ta nurmie raivuamah. Šielä oltih hyvät kalavejet, Köynähäh nousi lohiki. Kalalla ne elettih ta mečäššykšellä, ta peltuo viljeltih. Šiitä vel’l’ekšet alettih jakautuo.
Enšimmäisenä Hukkalašša oli Niemen talo, še oli Ol’eksein talo. Prokkosen akka (Man’u) oli Ol’eksouna. Ol’ekseilla ei ollun poikua, Man’ulla miehekši oli kotah otettu Livojärven Kuikka-Prokon Iivana. Kirjoissa ne oltih Kuikkaset, ka taluo Niemekši šanottih. Heilä oli lapšet: Anni, Santra, Niija, Jyrki, Kirilä ta Pekka.
Jyrki otti naisekšeh Ul’l’anan Šuarijärveštä. Jyrki vietih 1937 ta ammuttih. Šovan jälkeh talošša eli Ul’l’ana lapšin’eh: Nikolai, Lempi, Iro, Kerttu. Nikolai ta Kerttu kuoltih nuorina. Lempin mieš oli Ivanov Jura, heilä oli tyttö Nad’a. Niemen taloh tuli kotavävykši Iron mieš, Anttosen Jušši Denisov Tollošta. Hyö šuatih Al’eksi, Val’eri, Iivana ta Ol’ga.
Ul’l’ana oli meilä puapona, šentäh taluoki rupesima šanomah Puapon talokši tai lapšie niise. Vuokkiniemeššä heitä jo šanottih Juššin lapšiksi. Jušši ruato pihkaruukissa ta sovhosissa.
Toisešša talošša eli Vassel’ein Šimanan pereh. Ne oli toisešta vel’l’eštä jakauvuttu. Ol’eksein poika Ol’eksei oli šiinä iel’l’ä elän. Yksi hänen poika oli Šuomeh männyn, hiän oli alottan taluo luatie Kyvönšiltah päin.
Vassel’ein naini oli Anni, ka nimeltä häntä ei kučuttu. Heilä oltih tytöt Muarie ta L’uupa, ta poika Šimana. Vassel’ei nuorena oli kuollun, naini jäi lešekši, pitälti eli. Molommat tytöt oli mänty uittovenäläisillä miehellä. Talon yksinäh piti Šimana, Pitkä Šimana. Šimanan naini Anni ruato lapšientarhašša. Heilä oli kuuši lašta: Niina, Juho, Mari, Nikolai, Vassel’ei ta Mikko.
Kolmannešša eli Timon taloveh. Huoti oli Hukka-Matin poika. Huotin poika oli Timo. Timon naini Anni oli Lokinašta. Heilä oli Jyrki, Muarie, Anni, Tat’t’ana, Jouki, Iro ta Al’eksi.
Muarien mieš Iivana Lešoni Kivijärveštä vietih 1937 ta ammuttih. Heilä oli tytär Lempi. Iro mäni miehellä Jyškyjärveh. Tat’t’ana šovan aikana oli rintamalla, mäni miehellä, kotih ei myöštyn. Joukilla oli kakši lašta, L’udmila ta Tol’a. Nuorin poika Al’eksi armeijan jälkeh jäi Kazahstanih, akottu ta šinne jäi elämäh.
Timon Jyrki otti naisekši Vuokkiniemen Kyyrö-Matin Ontrein tytön Santran. Heilä oli lapšet Viljo ta Aili. Jyrki kuoli jo ennein šotua. Santran toini mieš mäni šovašša, häneštä jäi Val’a-tyttö.
Šovan jälkeh Santra tuli Tolloh, kun Hukkalašša entiseššä talošša elettih vanhat täjit, Okahvie ta Našto, niitä piti hoitua. Okahvie oli šokie, Našto niise šokeni. Santran kolmaš mieš oli Siitarin Teppanan Pekka Remšujev Vuokkiniemeštä. Hiän oli Tollon kolhosin kirjanpitäjänä, jälešti prikatiirina. Heijän lapšet talon mukah oltih Timon Liida, Raija, Aleksi, L’udmila ta Nikolai. Myöhempäh heitä ruvettih kuččumah Pekan lapšiksi.
Nelläš oli Miihkalin Iivanan talo. Alkujah šiinä elettih Hukka-Miihkali ta Ont’rei. Miihkalin Iivanan naini oli Mat’ro. Heijän lapšet: Našto, Ol’eksei, Kalle, Tat’t’ana, Muarie, Mikko ta Jouki. Kalle otti naisekšeh Mokkein Maikin, hyö mäntih Uhtuoh. Našton mieš Al’eksi Remšu oli muuvvalta tullut kauppamieš, šovan jälkeh kyläššä enämpi ei elän.
Tuattoh taloh jäi Mikko. Hiän korjasi linjoja. Hänen naini Ulli, Tollon poštinkantaja, oli Kontokista. Heilä oli yksi tyttö Lempi.
Talošša eli Ullin täti, Oksent’t’ein akka, šiksi häntä kaikin kučuttih miehen nimie myöten, ka Oksenie hiän oli. Hiän oli N’ekkalašša miehol’ašša. Hänen ainut poika kuatu šovašša. Alkujah Oksent’t’ein naini kävi jalkasin N’ekkalašta Tolloh, hiän ruato kolhosissa. Vielä vanhanaki hiän oli poikkoi ta kepiejalkani. Juoksi termyä alaš ehättämäh, kun konša kuuli Häränniemeššä kenen venehtä huhuomašša.
Viijenneššä talošša elettih Antin Šanterin matkoveh. Iivana ta Ont’rei oltih kolmannešta vel’l’ekšeštä. Hukka-Antti oli Ont’rein poika Onťrei.
Enšin šiinä eli kolme vel’l’eštä.
Šanteri pakeni Šuomeh ta hänen naini Muarie jäi kahen lapšen kera. Hänet vietih kunne lienöy ta käyteltih melko pitälti. Lähellä eläjat šyötettih lapšie. Šovan aikana Šanteri kävi kyläššä ta ois ottan lapšet, ka šai kylmän kiellon. Viljo ruato Jyškyjärven lespromhosissa, šinne jäi. Taimin mieš oli Tiitan Huotin Kalle Livojärveštä.
Kalle kuoli keuhkotautih, jäi kolme lašta, talon mukah ne oltih Šanterin lapšet.
Kuuvveš, Palakan talo oli Šärkilammin rannalla. Hänen mieš Iivana, Antin Šanterin velli, šamoin pakeni Šuomeh. Palaka eli šiinä yksinäh. Hiän rikeneh kävi Timoh, šielä kun oltih vanhat täjit.
Jälešti talošša eli Issakan Huoti Denisov perehin’eh Tollontermältä. Huotin naini oli Našto, Issakan Našto. Šamoin ni lapšetki. Hanneš naisin’eh Miihkalisen Našton Irjan kera mäntih Murmanskih. Issakkaisen Aili oli Mokkein Man’ulla min’n’ana. Reino eli Uhtuošša. Ilmari pitälti eli koissah Šimon Jyrin Vienon kera. Mikko kuoli nuorena, häneltä jäi poika. Einari eli Venyähellä. Issakkaiset rikeneh käytih Timoh korttie peluamašša.
Kolmaš Antin pojista Pekka luati talon Šärkilammin vaštasella rannalla. Šinne piäsi Kyvönšiltua myöt’en. Hiän ei pitälti elän.
Šimon elošija oli Palakan talon vaštapiätä, Šärkilahen toisella rannalla. Šielä oli kakši taluo, yheššä niistä eli Poruččikan akka. Hänellä oltih tytäret Hilja ta Pirkko-Marjatta, ta poika Teppo.
Šimošša oli manittava Konaškan kapakka. Konaškan akka oli Šuomešta. Hiän kävi kotipuolellah ta toi šieltä kahvie. Kylän ukot käytih šinne korttie peluamah. Ken lienöy hävinnyn, še ošti kahvipannun koko joukolla juotavakši. Kerran še oli Timon akka Anni käynyn šieltä ukkuoh oppimah. Šano, jotta šavuo oli täyši pirtti, tupakkie kun poltettih ta koko yön mittah päriet palettih valotukšena.

KUSMASENTERMÄN ELÄJÄT
Kusmasentermällä elettih Remšut, Remšujevit.
Enšin oli Apron talo. Aprolla oli Šimana ta Jouki. Šimanan naini Palaka oli Venehjärveštä, kuulusan tietäjän Hovatta Lešosen punukka. Heijän pojat: Nikolai, Šimana, Vassel’ei, Mikko ta Al’eksi.
Toisešša talošša eli Apron velli, Tottilan Vassel’ei, naisinah oli Livojärven Tiitan Muarie. Heijän lapšet: Jyrki, Ol’eksei, Lempi, Teppo, Santra ta Tauno. Jyrki kuatu šovašša. Lempi oli kuurnis ta eli tuattoh kera, kuni še oli elošša. Taloh jäi elämäh Ol’eksei, hänen naisena oli Aino Akonlahešta. Heilä oli Irja, Vova, Šanteri ta Vassel’ei.
Kolmaš oli N’estoran talo. Hänellä oli Iivana, Oksenie, Al’eksi, Kalle, Vassel’ei, Santra ta Niina. Vassel’ei šovašša mäni.
Iivanan naini tverinkarjalaini Antonina ruato opaštajana Tollon koulušša. Heilä šynty Raisa ta Iivana.
Oksenien enšimmäini mieš oli Vaččusen Nikolai Kivijärveštä. Heilä oli tytär Irja. Hänen toisešta Tomah-nimiseštä mieheštä oli Raisa, Sirkei ta Slavik. Raisa opaštu iänelläitkömäh ta tykkäsi esittyä itkuja.
Nelläš talo oli Sahharein Kauron. Šovan jälkeh eläjät mäntih Kepalla ta talošša oli tarha.
Viiješ oli Makarien talo. Hänen naisena oli Apron čikko Anni. Makarie kuoli ta Ol’eksei Lešoni tuli šinne Kivijärveštä kotah. Talo jäi Makarien-nimisekši, šamoin Makarien-nimini oli koški. Šovan jälkeh talošša eli Makarien Ol’eksein naini. Hänen tyttäret Maikki, Irja ta Jouki oli jo mänty koistah. Maikki ta Jouki elettih Uhtuošša. Maikilla oli poika Vova. Makarien talošta oli miän tuaton muamo, Ul’l’anaämmö.
Savat’ein talošša šamannimisen košen varrella eli Savat’ein akka. Iče hiän oli Kormilašta. Hänellä oli Liisa-tyttö. Hänen ukko kuoli ta Savat’ein taloh kotavävykši tuli Tottilan Vassel’ei, tahi parta-ukko, tyttäreh Lempin kera. Oman talon hiän jätti pojallah Ol’eksella.
Autivontermällä pömpelissä eli Nauman Muarie, kuni ei šiirtyn Tollontermällä. Jälešti šinne termärintiellä Kaurosen Anni ta Eino Karhu luajittih oma talo.
Autivontermältä läksi tie Vuokkiniemeh. Enšin vašemella oli Iutala. Ennein šotua šiinä eli Tepposen Iivana Paro-naisin’eh ta lapšin’eh. Yhteh aikah Iivana oli Tollon kolhosin prikatiirina.
Ielläh Vuokkiniemeh päin muantien varrella oltih Pentan ta Kormilan elošijat.
Ort’ontermä oli keškikylä. Lähempänä jokie oli Tollon kauppa. Yheššä šuurešša talošša oli koulu, toisešša kolhosin hallinto, ta kolmannešša kirjašto ta klubi. Niissä oli eletty Rettijevit Kalle, Hristana ta Jyrki. Hristanalla jo oli lapšie. Vel’l’ekšet hyvin elettih, šentäh heijät luvettih kulakoiksi, karkotettih ta ammuttih. Šamoin ni Hristanan pojat P’otr ta Gavriil.
Hristanan tyttö Muarie mäni miehellä Ylisen Al’eksilla. Heilä ei ollun lapšie. Muarien toini mieš oli Bogdanov Pekka Čenašta. Heilä oli Roza-tyttö. Šiitä hiän eli čärkällä kolmannen miehen, šotaveteranin Iivana Kondratjevin kera. Muarie ruato internatissa yövahtina. Roza Karhu oli Vuokkiniemen kyläneuvoššon johtajana.
Ort’on Kalle otti naisekšeh Vuokkiniemen Sem’onov Huotin tytön Santran. Heijän ainut poika kuoli melko nuorena, häneltä kuiteski jäi poika. Nyt koko šuvušta on vain Rozan Iro-tyttö, kumpani mieheh Šoittaja-Mikon Viktorin Al’eksin kera eläy Šuomešša. Heilä on kakši tyttyö.
Ellan Tat’t’ana eli Ort’ontermällä pieneššä talošša tien viereššä. Hänellä oli kakši poikua Teppo ta Viljo.
Yheššä taloista eli Venehjärven Hovatta Lešosen tyttö Man’u. Hänellä oli Val’a-tyttö.
Livojoven termärintiellä eli Tiitan Jyrin akka, Oksenie. Hänellä oltih kakšoset. Ol’ga oli miehellä Leningradissa. Anni oli kipiehini ta eli muamoh kera, moničči hänet vietih liäkärih. Hänen poika Vassel’ei kuoli nuorena.
Ort’ontermällä Tollontermän vaštasella rannalla oli Tiittasen Iivanan talo, hänen naini Mari oli Kentjärveštä. Heilä oli Viktori, Galina, Nikolai, Vassel’ei ta Mikko. Iivana oli kolhosin prikatiirina. Mari yhteh aikah ruato kaupašša.

TOLLONTERMÄN TALOT
Tollontermällä elettih Denisovit.

Šillankorvašša oli Mokkein Man’un, Mokkounan talo. Miehen mukah hiän oli Lešoni. Man’un tuatto Mokkein Puavila Rettijev Kormilašta oli repressoitu. Man’ulla oli kakši poikua, Tauno ta Šulo.
Matin Jyrin talošša eli Anttoni Denisov. Anttosen akka, Katti, oli Piešunkista. Hyö šuatih Vilho, Reino, Maikki, Jušši, Šulo, Šanteri, Nad’a, Nikolai.
Šallisen talošša eli iče Iivana Jelenä-akkon’eh ta lapšin’eh: Šanteri, Hilja, Anni, Val’a.
Onton talo. Onton Huotin Iro, Kyyrö-Juakon naini, kuoli lapšin’eh evakošša.
Tollontermällä luati oman taloh Tiittasen Mikko, Iivanan velli. Mikon naini Anni oli työnnetty lapšienkojista Tollon kolhosih. Heijän lapšet: Niina, Nikolai, Val’a, Ol’ga, Iivana. Niinan mieš oli Anttosen Šanteri.
Nauman talo oli vanhah tapah luajittuja, missä kaikki oli šaman katon alla, erikseh vain kyly ta aitta. Šiitä še purettih. Nauman Muarie eli vanhan talon yheššä piäššä. Hänen poika Eino otti Kemistä akakšeh naisen pojan kera, hyö šuatih vielä kolme lašta.
Šiinä talošša eli Hilipän Huoti. Hiän tuli šovašta invaliidina. Hänen naini Lukki oli Kurešta. Heijän lapšet: Šulo, Val’a, Toivo, Niina, Vova, Tat’t’ana oltih Lukin lapšie.
Kaurosen Ont’rein talo. Ont’rein naini oli Outi. Heilä oli Anni, Jouki, Helvi ta Kirilä. Kaurosen Ont’rein Anni ruato Tollon kirjaššon- ta klubinjohtajana. Hänellä oli Ol’ga ta Vova. Šiitä heilä kotah tuli Mokkounan poika traktoristi Eino Karhu. Hyö šuatih Nad’a, Lilja, Iro ta Ont’rei.
Vuokkiniemeh päin Šiikajärven rannalla oli Stuanuniemen talo. Entini emäntä, N’ekan akka vankittih šovan jälkeh, šentäh kun hänen luona oli oltu yötä šuomelaiset tiijuštelijat. Heijät oli šuatu kiini ta hyö iče tunnuššettih, jotta šielä oli oltu. Kotihis N’ekan akka ei ni myöštyn, eli Šommalla.
Jälešti šiinä eli Hukkalan Miihkalin Iivanan Našto. Naštolla oli Irja, Lilja ta Iivana. Tytöt mäntih miehellä ta elettih muuvvalla. Iivana Remšu ruato tarktoristina ta oli hyvä haitarilla šoittaja. Iivanan naini oli Kaurosen Ont’rein Jouki. Heilä oli Viktori, Iivana, Šanteri.
Šiikajärven toisella puolella oli Mokkein talo. Šiinä eli hänen tyttär Anni, Mokkouna. Hänen mieš Šanteri Karhu šovan aikana otti toisen naisen. Annilla jiätih pojat Eino ta Toivo.
Šiikakošen varrella vašemella puolella oltih Ellan ta Ontrosen elošijat.
Šiitä košen alla oikiella puolella oli N’ekkala. Ielläh vašemella rannalla oltih Lokinan talot.
Virrašša oli ollun nellä taluo. Šovan jälkeh yheššä niistä, tuattoh koissa, eli Tiitan Huotin naini Outi. Hänen tytär Tuarie kuoli melko nuorena. Tuarien tyttö Irja, tuattoh nimeltä Lipkina, jäi orvokši ta eli ämmöh kera.

P.S. Kaikki nämä tiijot ollah muissinvarasie, šuurimman ošan niistä olen šuanun omilta vanhemmiltani. Konša muamoni Santra (š. 1914) 16-vuotisena mäni miehellä Hukkalah, monissa taloissa vielä eli vanhempua rahvašta. Santra oli hyvämuistini ta hänen piäh tartuttih kertomukšet kylän eläjistä. Pekka-tuattoni tuli Tolloh šovan jälkeh, ka ruttoh opaštu tietämäh paikkoja toisien miehien kera yhtehisillä kalaššuš- ta mečäššyšmatoilla kävelleššäh.