Тексты
Вернуться к списку
| редактировать | удалить | Создать новый
| История изменений
| Статистика
| ? Помощь
Perttu Pekka.
Mečän arkija. 2
Источник:
Oma mua. № 10, 2024, с. 11
Perttu Pekka
Mečän arkija. 2
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
Tiukemmalla täššä otte lušša kylmyä vaštah jouvutah elukat ta linnut, kumpasien ruumihinlämpö on tavallisešti noin 37–40°. Vaikka luonto on šiinäki löytän monimutkaset konštih. Koirien omistajat ta yštävät on varmah huomattu ta vieläi ihmeteltyki, miksi koiran kuono on aina kylmä. No, šehän on šen merkki, jotta koira on terveh, šanotta heti.
Vain olettako konšana ajatellun šitä, jotta miksi kuono ei kylmä, tahi mitein koira šuattau juošša pität päivät pakkaislumešša, vaikka šen jalkapohjat ollah aivan pal’l’ahat? Niissä ei ole karvapeitettä, ei rašvakerrošta, kuin hylkehellä, eikä nahkakana ole šen pakšumpi, kuin muuvvalla. Koiran kuono ei ole kylmä ollenkana šattumalta. Šiih on peitetty melko mukava ta, šanosinko, ihan arvuamatoin taikatemppu, mistä tulou šelvillä eläinkunnan eräš keino taistelušša kylmyä vaštah.
Arvautuš on hyvin lyhyöšti šanottuna šiinä, jotta monilla loittoispohjolan eläimillä on ruumihinlämpö eri ruumihinošissa ihan erimoini. Esimerkiksi, meččokanan varpahissa ta nilkoissa lämpö on 38°, matalampi kuin muuvval’l’a. Ajokoiran, pingviinin ta poron jalkaterän alapinnan lämpö on 0°. Ne ei, niätšen, tunne ollenkana lumen tai jiän kylmyttä. Kuonon lämpötila koiralla laškou viiteh lämpöašteheh.
Tämän lisäkši eläimillä on kymmenie muita erittäin älykkähie järješšelmie lämpimän šiäštämisekši. Labradorin kaitasissa ta šyvissä merilakšissa eläy vakituisešti eräš kalalaji, vaikka vejen lämpö on šielä 1,7° nollan alapuolella. Šiinä tarvitah taipumiskykyö! (Vesi ei jiävy vaštuavan šuolapitosuon takie.)
Kyllähän Karjalanki kaloilla on oltavua tuiskukuun helisevissä pakkasissa. Pikkujärvien ta lampien eläjilla uhkuau toini, vielä julmempi vihollini. Še on hapen puuteh, mistä erähinä talvina on šuoraštah vahinkolliset tulokšet. Ei ole yhtänä ihmeh, još talvionkittaja, mäntyö minnenih umpilammilla kalaštamah ta poraten avannon jiäh, šuau nähä kumman kuvan: kalua tuppautuu avanto täyteh muutoman minuutin ajakši.
Olen tuon ihmehen šuanun nähä iče ta kun olin šilloin vielä niin tolkutoin, pöläššyin niin, jotta läksin pakoh. Kalanviljelijät ehotetahki hapen kavontatapahukšissa luatie juštih šitä varoin henkireikie jiäh, mitä tietenki voijah käyttyä, esimerkiksi, lammikkoviljelyššä, vain Karjalan kymmenillä tuhanšilla pikku järvilöillä tämä ei miteinkänä paššua. Ka kun matoillana luontoh luajitta jiäh reijän, voitta pelaštua lammin kalat tupehtumisešta. Niin luonnon šuojelun kannalta vaivana tulou monin verroin korvatukši.
Šuurilla ta šyvillä järvilöillä, missä hapen puuteh ei tunnu, kun ei vesie olle muitein pilattu, on tuiskukuun aikana ilosempuaki elämyä. Jokahini kait tietäy, jotta täh aikah on parahillah matikan kutu, konša šitä on šamoin helppo pyytyä. Še hyvin ottau kalašyöttie. Muistuathan muinosie matikanmakša- ta mähnäkalakukkoja! Ihan vesi tulou šuuh.
Još tahotta tuttavuštuo kirjoista täh ainuoh tr’oskan heimoh, kuulujan tuiman vejen etuštajih, matikkah (Lota lota), elkyä ševottakkua šitä viikšikalah (Silurus glanis), mitä olen huomannun erähissä lapšien kirjojen šuomennokšissa. Matikan pyyntikeinoja on tietenki lukomattomie, ka en malta olla juohattamatta eräštä, kumpasen kerto monella petroskoilaisella tuttava, nyt jo vainua Juakko Viitala:
– Ei tarvita muuta, kuin kuoritettu leppäni riuku ta hyvä heponi. Kun työntäy riuvun šuureh avantoh, matikat uijah heti nuolomah šitä. A kun matikat kuletah pohjua myöten, alimmaiset työnnetäh toisie ylemmäkši niin, jotta lopulta on avanto pintua myöten täyši kalua. Ta šiitä ei muuta, kun mätä rekeh.
Kertoja šano tällä tavoin laštuavan kakši hevoiskuo rmua matikkua. Ta kun ei ollun enyä mih panna, piti riuku kisaltua pois.
Kiänti Valentina Karakina