Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | История изменений | ? Помощь

Eläbad muštlosed voinan polhe

Корпус: младописьменный подкорпус

Младописьменный вепсский, публицистические тексты

Источник: Kodima. № 5, (2009)
Pagištoiti Larisa Smolina

Eläbad muštlosed voinan polhe
(вепсский)

Semendkun 9. päiväl Venäman kaikiš poliš praznuitas Vägestusen päiv, päiv konz lopihe voin. Mitte opak da jüged oli aig, konz rahvaz eli mairhes, gor’as, näl’gäs ... Voin toi bedad kaikuččehe kanzaha. Se koski kaikuččen ristitun i jäti suren jäl’gen kaiken rahvahan eloho.

Polina Polikarpovna L’ovkina Änižröunan agjaspäi Šoutjärv’-küläspäi johtutab sidä päiväd, konz zavodihe voin, kündled sil’miš. Siloi hänele oli vaiše 15 vot.

Olim eläbad

Meiden pereh om olnu sur’: kuz’ last, mam da tat.
Tat radoi pämehen i agronoman kolhozas, mam oli brigadiran fermal. Sikš ku minä olin vanhemb kaikid kanzas, ka kaiken aigan kävelin abutamha mamale. Kezal abuteskelin lendmaha kartofinoid pöudoile, a sügüz’ tegihe, anttihe prikazpidab evakoita kaik rahvaz. Tat teravas andoi meile hebon, telegan, ištuti meid kaikid telegaha i sanui: ”Ajagat Rozmegehesai! tulim Rormegehe, a sid’ rahvaz vastab meid: ”Algat ajagoi nikuna! Nügüd’ barž uppotihe rahvahanke!

laksim tagaze kodihe Šoutjärvehe. Kaks’ päiväd mäni vaiše i anttihe uz’ prikaz, miše pidab pigašti lähtta Šoutjärvespäi. Sikš miše suomalaižed oliba tulnuded läheli Šokšunnoks. Tat ištuti meid möst telegaha i ajoim. Tulim Süvärihesai, ištuimoiš paromale da ajoim teravalaze toižele polele. Miččed olim ilokahad, miše niken meid ei uppotand siloi!

Laksim edeleze. Meiden matk oli pit’k. Pidi ajada Vologdan agjaha. Jüged oli se, miše meile ei olnu kus magata. Pert’he meid ei pästeskeltud, sikš miše lujas äi rahvast oli i kaik pertid oliba jo täuded. magadeskelim kül’betiš i se oli hüvä. Tulim Rubežihesai, meid pandihe elämaha barakoho. Sikš miše neciš barakos oli saldatoiden čast’, ka meiden sur’ pereh pandihe toižehe polehe. Tat zavodi rata mecanzavodas, a mam oli lapsidenke kodiš. Hän oli vacanke siloi, varasti völ lapsen.

Meiden tat oli lujas hüvä

Konz tegihe voinan toine voz’, L’ovkinoiden kanz sai frontalpäi kirjeižen.
Sigä oli kirjutadud, miše heiden vanhemb sizar An’a ei jo tule kodihe, händast riktihe. Nece vest’ oli kaikišpäi varastamatoi i lujas paha. Se toi L’ovkinoiden kanzaha lujas äi bedoid. Ei voinu maman südäin tirpta mugošt gor’ad, hän koli.

Polina L’ovkina sanub: ”Konz meiden mam koli, meid tatal oli ezmäi kuz’ last. Jäl’gmäižele neičukaižele oli vaiše kahesa kud. Vaiše kun eli nece neičukaine meiden mamata i mugažo koli. lujas žalleičim händast, no em mahtnugoi holduda hänes muga hüvin, miše hän kazvaiži. Ved’ pidi sötta händast, a ei olnu mil.

Mäni völ kuverdad-se aigad i meiden kanz möst oigetihe edemba. Tat sai uden radon kolhozas, a koume sizart mänim školha. Minä kävuin ezmäks kahesandehe klassaha, jäl’ges ühesanden klassan lopin. A jäl’ges nor’ Gal’a mäni ezmäižehe klassaha. Vaiše jüged oli meiden tatale. Ved’ meid oli viž last, a hän oli üksnäze.

Meiden tat oli lujas hüvä mez’. Hän om tirpnu kaiken. Hän löuzi väged i ei tacnu meid. Minä hüvin muštan, kut ehtkoižil jäl’ghe kolhozan radod meiden tat käveli tehmaha völ päčid. Neciš rados hänele kaiken-se andeskeltihe sömäd. Hän nikonz ei sönu iče, toskeli kaiken kodihe da jägoi lapsile. Sanub: ”Lapsed, sögat ! Minä olen jo ravaz, minei ei pida, a teid pidab kazvatada. Tat lujas holdui meiš i tegi kaiken, miše eläižim da kazvaižim.

Ajelim kuna putub

Konz tegihe 1944 voz’, L’ovkinoiden kanz möst taričihe lähtta toižehe sijaha, sikš miše näl’g oli lujas sur’.
Polina Polikarpovna johtutab, miše konz jo ei olnu nimittušt sömäd, ka söskeliba eskai kolnuziden heboiden lihad. Nece oli lujas jüged da opak aig. No eläda kut se pidi.

Polina Polikarpovna johtutab: ”A jäl’ges meid oigetetihe Pudožihe. tulim sinna da nägištim, miše radod sigä ei ole, kaik rahvaz nägeb näl’gad i ei linne nimittušt abud. siloi läksim Vitegraha. Tulim sinna, i radis sanutas: ”Šoutjärvespäi kükstihe fašistoid! muga ihastuim! Se nagroim, se voikim! Em voinugoi uskta-ki, miše pördamoiš nügüd’ kodihe!

No niken meid ei pastnu kodimale, sikš miše kaik ted oliba minoiš. Ougotet’he meid möst verhaze polhe: Čerepovec-lidnaha. Cerepovcas meile anttihe fater, tat mäni radmaha, a minä zavodin opetas. Kut sigä elim pahoin! Mittušt näl’gäd siloi nägim!.. Muštan, miše kaikuččen päivän varastim, kaikuččen päivän, miše pördamoiš teravas kodihe.

A konz pästtihe meid kodihe, lujas siloi voikim. Em voinugoi nikut uskta, miše voim ajada nügüd’ armhale kodimale, Šoutjärvehe. Šoutjärves meid vasttihe heboil. Lujas äi rahvast tuli siloi vastamaha meiden perehen. Tatale sid’-žo anttihe radon kolhozas, a sikš ku hänel oli äi lapsid, anttihe völ lehmäižen.

Jäim üksnämoi

Tuldes Šoutjärvehe Polina Polikarpovna mäni mugažo radole.
Ezmäks hän radoi ičeze kodiküläs, a jäl’ges händast oigetihe radole Kalagehe. Siloi Polina Polikarpovna ei voinu eskai meletada-ki, mitte jüged linneb nece rad Kalagen armotomoden lapsiden kodiš. Kaik lapsed oliba lujas jügedad, voinan aigan keratud, näl’ghižed. Lujas jüged oli rata nenid lapsi kazvatades, no lähtta kuna-ni toižele radole ei olend mahtod.

Polina Polikarpovna ližadab: ”Konz minä elin Kalages, meiden pereheze möst tuli sur’ bed. Nece oli tal’vel. Irdal oli lujas äi lunt, uhosä. Tat pörzihe kogomusen jäl’ghe kodihe. Astui dorogad mötö, lumid da übusid mötö i langeni rihenno. Langeni, a nousta ei voind.

Homesel openikad ajoiba školha i nagištiba, miše ken-se venub lumes, must pal’t nägub. Tas’a, minun noremb sizar, sid’-žo läksi kacmaha, ken sigä venub. Nägub, miše meiden tat om. Tas’a sid’-žo kerazi rahvast, oti regud da regudel toi tatad kodihe. Tat oli völ eläb, vaiše ei voinu nimidä pagišta.

Jäl’ges feršar tuli hänennoks, todihe laukaspäi vinad, anttihe luzik vinad tatale, miše lämbitada da avaita sun. Tat zavodi vähäižen pagišta. Feršal sanub hänele: ”Polikarp Jegorovič, ala lähte nikuna vereile! Sinä oled maganu ön lumel, oled kül’mnu, linneb völ pahemba. Tat sanub: ”En lähte, en. Kodiš venuškanden. No vaiše tegihe vähäižen parembaks, tat sid’-žo läksi kontoraha, miše tedištada sigä azjad. Kerdan vaiše kävui, tuli kodihe i koli.

Kut siloi voikim, kut žalleičim händast ... Minä meletin vaiše siš, kut zavodim nügüd’ eläda tatata da mamata. Kut minä kazvataškanden ičein norembid sizarid da vellen! Pidi midä-se tehta. Kaks’ norembad last Rudikod da Gal’ad sizarenke panim neche armotomiden lapsiden kodihe. Tas’a mäni radole traktoristaks, a Lida zavodi opetas. Minä mugažo radoin siloi, no kaiken aigan pakičin Jumalal vaiše ühten, miše hän andaiži minei väged!

Nügüd’ Polina Polikarpovnale om jo 83 vot. Hän tämbeižehe päivähäsai muštab hüvin nenid opakoid voinvozid. Kaht norembad sizart nügüd’ ei ole jo. Eläbad oma vaiše Rudik da Gal’a. Kanzas oliba kaikid norembad. Rudik eläb nügüd’ Iževskas, a Gal’aPetroskoiš.