Тексты
Вернуться к списку
| редактировать | удалить | Создать новый
| История изменений
| Статистика
| ? Помощь
Kui ende sulhaštettih
Источник:
Oma Mua. № 16 (1706), 2024, с. 4
Kui ende sulhaštettih
карельский: людиковское наречие
Новописьменный людиковский
Ende oli moine muodo: tuldih kodih sulhaštamah. Gu mieldutti neičud, kieraz i otetah iäre.
Kieran sygyzel, Pokrovan dälges, Pelduoižeh tuldih sulhaštamah Viidanalpiäi. Kai kylä kerävyi. Stolah ugoššenii azuttih da gostitettih. Myö vai kačomme da kuundelemme, midä gost’ad pagištah. Sulhaižen tuatto nouzi da sanou neidižele: "Minun poige ei ole paha, tule, Katti, minun poigan akakse Viidanale elämäh". A sen dälges mužikke zavodi pajod pajattamah. Hyvä pajo oli. I sil päiväl neičud otettih iäre Viidanale. Sih neičud tuli elämäh. Hyvä pereh hänel oli, hyväd lapsed hän suai: viiž poigad on suanu. Viidanal Katti eli kaiken igän. I nygyy hän on vie hengis.