Тексты

Vera Larionova. Kolme keppisty

подкорпус: художественные тексты

Источник:

Oma mua. № 18, 2024, с. 11

Vera Larionova

Kolme keppisty

карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский

Elettih
da
oldih
kolme
puuhistu
keppisty. Kučuttih
heidy
: Vahnembaine
, Keskimäine
da
Nuorembi
. Keppizet gu
keppizet, kačahtai
heihpäi, ga
et
eroita
toine
toizes
. Korgevuttugi oldih
yhty
. Vaigu sit
hyö
eroittih – omat
emändät
oldih
keppizil. Vahnembal
– näbei
Maša-buabo, Keskimäzel
‒ rohkei
Dun’a-buabo, Nuorembal
‒ vesseläine Marpu-buabo. Joga
päiviä
meijän
keppizil oli
yksi
ruado
‒ vardoija
omii
emändii
, avvuttua
heile
astujes
. Keppizien emändät
oldih
ystävinny
. Oli
heile
enämbi
80 vuottu
. Pyhinpäivin
buabat
kerävyttih
bes’odah
. Kolme
keppisty seizottih
yhtes
čupus
, piät
vastai
, kuunneltih paginoi
, pajoloi
, toiči
tävvyttih
itkuh
, toiči
pačkavuttih nagroh
. Ga
enämbi
oli
vesseliä
päiviä
. Niken
keppizien paginoi
ei
kuulluh
, vaigu iče
keppizet voidih
ellendiä
toine
tostu
.
Dun’a-buabo nouzi
pyhänpiän
huondeksel
. Kippezen vuoh
astui
pezemäh
silmii
. Sidoi
piäh
valgien
paikkazen, ielleh
keppizen kel
hil’l’akkazin
hiivoi
kuhn’ale
syömäh
huondesveruo
da
vuottamah
omii
ystävii
bes’odah
. Keskimäine
keppine tiezi
, kui
hänen
emändäle
on
jygei
astuo
: jälgimäzil vuozil
silmät
ruvettih
pahoi
nägemäh
.
Oli
buabal
hyvä
mieli
, gu
pyhänpiän
tullah
bes’odale
ystävät
. Buaban
Niina-tytär jo
valoi
čuajun
, varusti
kuašan
, vai
istuokseh
da
syvvä
. Buabo
istui
da
söi
, a
keppine seizoi
čupus
, menetti
aigua
vuottajes
omii
dovariššoi
. Helähytti
mobil’niekku.
‒ Kenbo sie
heläittäy
? kyzyi
Dun’a-buabo.
‒ Sinun
ystävy
Marpu, kuččuu
minuu
vastuamah
, ei
voi
yksinäh
yläh
jyrkis
pordahis
nosta
, ičehäi tiijät
, jalgu
hänel
on
kibei
, sanoi
Niina.
Kodvazen
peräs
častuškan
kel
pertih
tuli
Marpu-buabo, jaksoihes
uksičupus
da
keppizen oman
čuppuh
azetti
.
‒ Mibo sinun
kel
tänäpäi
rodih
, gu
olet
nengoine
vesseläine?
‒ Mibo, ga
vävvy
huondeksel
tuli
. Pidäy
häi
vävvyy
kiittiä
, kerdu
pihal
laučazelluo heinäzet
niitti
, gu
minule
päivypastozes
olis
hyvä
istuo
. Enhäi voi
olla
kiittämättäh
, sanoin
: "Täs
den’gat
, menes laukas
čekkine osta
". Pyhänpäivän
čottah
minägi sadagrammua juon
.
Nuorembi
keppine sanou
dovarišale
:
‒ Kačo
vai
, minun
buabal
on
ruskei
nenä
, seičas
hol’ahuttau častuškua
.
Marpu-buabo rubei
pajattamah
:
Kohtu
puolel
soitto
kuuluu
,
Kuldoi bes’odah
tulou
.
Ei
häi
tule
soiton
kel
,
Tulou
suuren
joukon
kel
.

Dun’a-buabogi myödäh
rubei
pajattamah
:
Pajatakkua, tyttörukat
Alavožen randažii.
Suvaikkua työ
, tyttörukat
Alavožen brihazii.

‒ Vot
olet
, tungittos
keskeh
.
Vuota
minä
nygöi
pajatan
.
‒ Pajata
!
Senmoizen paginan
kuunneltih keppizet. Marpu-buabo rubei
vie
pajattamah
:
Keräin
, keräin
kivysty,
Akat
kyzyttih
:
‒ Mikse
?
Minä
vastah
heile
sanoin
:
‒ Anuksen
brihoil
n’amukse
.
Buabat
viegi pajatettas
častuškua
kiistai
, ga
Niina sanoi
:
‒ Kaččuot vai
, tua
jo
Maša-buabo keppisty huškuttau, meile
on
tulemas
. A
mittuine
on
häi
näbei
: jubkaine kodazil piäl
, valpas
kurtkaine da
čoma
šliäppäine piäs
.
Keppizet čupus
ihastuttih
. Rodieu
heile
vessel
, tulou
heijän
dovariššu
, rubieu
šuuttimah
. Ruvettih
hyö
nagramah
, ga
yhtelläh
, keppizilgi on
herky
syväin
. Hyö
kai
toimitetah
, midä
buabat
paistah
, midä
on
heile
mieles
, ainos
ollah
varuksis
tulla
heile
abuh
da
astuo
omien
emändien
kel
rinnal
. Maša-buabo azetti
keppizen čuppuh
, istuihes
ystävien
keskeh
.
Niina kyzyi
:
‒ Maša-buabo, mittuine
sinul
on
čomaine
šliäppäine, kusbo nengozen ostit
?
‒ Piiterih ajelin
ostamah
.
‒ Mikse
Piiterih. Onhäi kaik-enjyttystygi meijän
laukois
.
‒ Nengostu
ei
ole
. Minägi iče
maltan
niegluo
šuapkoi
dai
biriettoi, ga
nygöi
pahoi
näin
. Enhäi rubie
silmii
rikkomah
. A
gu
tiä
laukas
ostazin
, ga
sit
rubizin yhtenjyttyzis
šliäpis
toizien
kel
kävelemäh
. A
minä
sidä
en
suvaiče
.
Piiterispäi minuu
omal
mašinal
bunukku
toi
. Da
viegi oman
"nobukan" minule
andoi
.
‒ Mikse
sinulles noutbukku
nygöi
pidäy
, et
häi
malta
sil
ruadua
?
‒ Syvvä
ei
pakiče
, anna
vai
čupus
seizou
, modnohäi on
.
Paginan
keskusti
Marpu-buabo:
‒ Sinä
šliäppiä
ostat
, a
minä
tyttörukale avvutin
fatieru
ostua
, 50 tuhattu
annoin
abuh
ostajes
.
‒ Kusbo den’gua
otit
?
‒ Kus
, kus
, suolain
. Penzien
vai
tuvvah
, kerras
den’gazen suoluan
.
Nuorembi
keppine sanoi
toizile
:
‒ Se
Marpu-buabo muga
sanou
, konzu
häi
kabrastau
den’gazen bokkah
toičakse.
Pagizou
Marpu-buabo omal
kielel
. Häi
on
ruadanuh
lypsäjänny
. Kaiken
ijän
suvaičči
šuuttie
, korottua. Maltoi
lad’d’ata
častuškoi
elaigah
nähte
, tiezi
äijän
sananpolvie
. Arvakkua
, midä
tahtoi
sanuo
buabo
:
‒ Ei
jiä
ni
riis, ni
raččahas, ni
sitti paččahas
.
Maša-buabo oli
ruadanuh
turistoin
kel
huogavundukois. Toinah
otti
heispäi
uuttu
moudua
, aiven
suvaičči
čomendellakseh
. Dun’a-buabal on
rohkei
taba
, dai
pagizou
häi
rohkiesti
. Vikse
ruado
karasti
tavan
.
Dun’a-buabo on
ruadanuh
splau nois, brigadiirannu
souhozas
, oligi deputuatannu
.
Naizet
istuttih
, paistih
omua
elaigua
. Marpu-buabo rubei
pajattamah
Kazvatti
muamo
minuu
-pajuo
. Hänel
oli
korgei
iäni
. Ylen
abeitti pajattajes
. Dun’a-buabo hil’l’azeh
kylčetti, silmih
nostih
kyynälet
. Häi
rubei
kiittämäh
omii
bunukkoi
:
‒ Egläi
minuu
tiijustamah
tuldih
mollei
tyttöbunukkazet. Ukkailtih
, sebäiltih
minuu
, žiälöijäh
. A
brihačču-bunukku on
ezmäine
abuniekku
kaikis
ruadolois
.
Keppizilgi čupus
igävy
rodih
pajuo
kuunneltes.
Kodvan
vie
paistih
buabat
da
juodih
čuajuu
piirualoin
kel
.
Kerävyttih
lähtemäh
kodih
. Keppizet oldih
ainos
varuksis
, hyö
tiettih
‒ ei
sua
hätkestyö
čuppuh
seizomah
. Matku
heidy
vuottau
. Heijän
buabat
ollah
optimistat, elajan suvaiččijat, ainos
liikutah
edehpäi
.
Niina kučui
buaboi
tulemah
toiči
bes’odale
. Avvutti
heittyö
pordahis
mollembale vuorokkai
da
kaimai
muaman
ystävii
Julaman kel
.
Huondes
. Ruadopäivy
. Nouzin
aijoi
. Kaččahtimmos ikkunah
. Dorogua
myöte
kiirehtäjen
astuu
92-vuodine Maša-buabo. Yhtes
käis
– maidobitonaine, toizes
– puuhine
keppine. Hyviä
, kebjiedy
matkua
sinulles, Maša-buabo, tervehytty
, ozua
da
iluo
.