Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
Bajarin neidine – muanruadajan neidine
Bajarin neidine – muanruadajan neidine
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
- Bajari
, sanotah , on čoma : moine hyväntahtoine , moine ilokas .
Yksi dielo vai ei ole hyvä : häi liijan suvaiččou ajella jälles neidizii .Ga , minus , se vie ei ole hädä : aijan mendyy häi vagavuu .
– Kulleh minule himoittas händy nähtä !
hengästyjen sanoi Liza .
– Ga , midäbo täs on jygiedy ?
Tugilovo on meijän lähäl , kaikkiedah kolme virstua : mengiä kävelemäh sih agjah libo ajakkua hebozel selläs ; työ varmah vastuatto händy .Häihäi joga päiviä , aijoi huondeksel , lähtöy mečästämäh orožan kel .
– Ga ei , se ei ole hyvä .
Häi suau duumaija , gu minä händy jälles ajelen .Sidä paiči , meijän tuatat ollah riijas , ga sit minulegi yhtelläh ei suas hänenke tuttavuo ...Ah , Nast’a !Tiijätgo midä ?Minä selgien muanruadajan sobih !
– Ga toven , pangua piäle koiskuvo tus paltinaspäi ommeltu pitky paidu , ferezi , da rohkieh astukkua Tugilovah ; uskokkua minuu , gu Berestov sit jo ei uijita teidy .
– A tagalazien kieleh minä maltan paista ylen hyvin .
Ah , Nast’a , armas Nast’a !Mittuine hyvä on ajatus .
Dai Liza vieri muata miettijen vältämättäh täyttiä oma ilokas ajattelu .
Jo tossupiän häi algai todevuttua omua pluanua , työndi ostamah bazaril koiskuvottuu paltinua , sinisty kitaikkua da vaskinyblästy , Nast’an avun vuoh viili ičele paijan da ferezin , pani ombelemah kaikkii neispertis , da ehtäkse kai oli valmis .Liza oppi piäle uvvet ruutat da zirkalon ies tunnusti , gu nikonzu vie ei ozutannuhes omale ičele moizekse hyvänägöizekse .
Häi saneli uvvessah oman roulin , astujes syväh kumardelih da jälles monen kerdua lekutti piädy , savi-ižäkažiloin jytyi , pagizi muanruadajien murdehel , nagroi peittäjen silmii hiemual , da sai Nast’as tävven hyväksyndän .
Oli hänel yksi vaigevus : oppi häi vai proidie pihua myöte kengättäh , ga turveh čökitti hänen pehmielöi jalgoi , a hiekku da kivyzet tunnuttih hänele tirpamattomikse .Nast’a sitgi hänele avvutti : häi otti miärän Lizan jallas , juokseldi niityle Trofim-paimoilluo da kyzyi händy azuo puaran virzuu sidä miäriä myö .
Tossupiän ylen aijoi Liza jo havačui .Kaikin talois vie muattih .Nast’a pihaveriän tagan vuotteli paimoidu .Rubei soittamah torvi , da kyläläine karju lähti ryntiämäh pitkälleh bajarin pihas siiriči .Trofim Nast’an ies astujes andoi hänele pienet kirjavat virzut da sai hänes puolen rubl’ua palkakse .Liza hil’l’azeh selgii muanruadajan sobih , šupettajen andoi Nast’ale omat käskyt miss Žaksonah näh , lähti tagapordahile da ogrodan kauti lähti juostol pellole .
Huodesrusko loškotti päivännouzupuoles , da pilvien kulduriävyt buiteku vuotettih päivästy , kui herrukundu vuottau gosuduarii ; kajožu taivas , huondesviluine , kaste , tuulut da linduzien pajatandu täytettih
Lizan syväindy yskyniekan ilomielil ; tuttavienke mittumuatahto vastavustu varaten , häi buiteku ei astunuh , ga lendi .Tuatan kondumuan rajal olijah roššah lähettyy Liza lähti astumah hillembäh .Täs hänel pidi vuotella Alekseidu .Hänen syväin kovah tykki menetiijä min periä ; ga varavo , kudai yhtesmatkuau meijän nuorien mielettömyksienke , ongi niilöin piälimäzenny mielenhyvyönny .Liza tuli rošan hämärih .Rošan kumei , muuttui šihineh tervehti neidisty .Iložus hänen aleni .Vähin-vähäzin häi uppoi magieloih huavehmielih .Häi ajatteli …ga suatgo tarkah tiediä , midä ajattelou seiččietostuigäine neidine , yksinäh olles , rošas , keväthuondeksen kuvven aigua ?
Ga nu sit , häi ajatellen astui korgieloil puuloil mollembis puolis pimendettyy tiedy myöte , kui silkeskie ylen hyvä vainukoiru haukui händy .Liza pöllästyi da iännähtih .Sil aigua kuului iäni : "Tout beau , Sbogar , ici " – da nuori mečästäi ozuttihes tuhjožikon tuanpäi .– Älä varua , armahaine , sanoi häi Lizale , – minun koiru ei pure .
Liza ehti jo tulla čusvieh pöllästyksis da maltoi kerras kiändiä ičele hyövykse sen šeikan .
– Ga ei , bajari , tädä sanojes häi heittihes puolelleh pöllästynnyökse , puolelleh huijustelijakse , varuan , – se , näithäi , moine on vihaine ; uvvessah hyppiäy haukkumah .
Aleksei (lugii jo tunnusti hänen ) sil aigua kačoi tarkazeh nuoreh muanruadajah .
– Minä suatan sinun , ku sinä varannet , sanoi häi neidizele , – sinä annatgo minule luvan astuo sinun rinnal ?
– Ga kenbo sinule ei anna astuo ?
vastai Liza , – sinun valdu , rua kui tahtot , a tie on kaikkih niškoi .
– Kuspäibo sinä olet ?
– Prilučinaspäi .
Minä olen Vasilii-sepän tytär , menen gribah (Lizal kandoi tuohirobehuttu nuorazel ).
– A sinä , bajari ?
Tugilovskoigo olet ?
– Ihan muga , vastai Aleksei , – minä olen nuoren bajarin kodikäskyläine .
Alekseile himoitti suattua samanarvozele tazole heijän välit .Ga Liza kačahtih häneh da rubei nagramah .
– Ai kielastat , sanoi häi , – älä bluaznannu pie .
Näin , gu sinä iče olet bajari .
– Mindähbo sinä muga duumaičet ?
– Ga kaikkie myö .
– Ga yhtelläh ?
– Kuibo et bajarii eroittas käskyläzes ?
Sellinnyh olet toizeh luaduh , pagizetgi toizin , dai koiruraškua kučut vierahah kieleh .
Midä hätkembän paistih , sidä enämbäl Liza mielyttii Alekseidu .Harjavunnuh olemah hienosteluloittah hyväččäzien kyläläzien tyttölöinke , häi tahtoi vai sevätä neidisty , ga Liza hyppäi hänespäi čurah da silkieskie rodih kovatabazekse da vilunägözekse .Se hos nagratti Alekseidu , ga pietti händy iellizis tegolois .
– Ku tahtonetto työ , gu myö olizimmo iellehpäi dovarišoinnu , sanoi häi ylbiesti , sit , olgua hyvät , älgiä unohtelkuattokseh .
– Kenbo on opastannuh sinuu täh viizahuoh ?
nagrajen kyzyi Aleksei .– Eigo hos se ole Nasten’ka , minun tuttavu , teijän bajarin tyttären neiskäskyläine ?
Ga vot mittuzeh luaduh leviey opastus !
Liza tostihes , gu unohti omah roulih näh , da kerras koheni .
– A midäbo duumaičet ?
sanoi häi , – engo minä nikonzu ole olluh bajarin pihas ?Älä varua : kaikkie olen kuulluh da nähnyh .Yhtelläh , jatkoi häi , – sinunke lallattajes gribua et keriä .Mene vai sinä , bajari , čurah , a minä lähten toizeh .Prošken’n’ua kyzymmö …
Liza tahtoi lähtie iäre , Aleksei pidi händy käis .
– Kuibo sinun nimi on , eloine minun ?
– Akulina , vastai Liza , oppijen piästiä omii sormii Aleksein käispäi , – ga työnnä jo , bajari ; minul jo aigu on kodih mennä .
– Nu , minun hyvä Akulina , vältämättäh tulen gostih sinun tuattas luo , Vasilii-sepän luo .
– Midä sinä ?
vastusti palavah Liza , – ruadi Hristua , älä tule .Tiijustettaneh kois , gu minä bajarinke rošas lallatin kaksikahtel , sit hädiä näin : tuatto minun , Vasilii-seppy , lyöy surmassah minuu .
– Ga minä vältämättäh tahton uvvessah sinunke vastavuo .
– Nu konzugi minä myös tulen tänne gribah .
– Konzubo ?
– Ga hos huomei .
– Armas Akulina , ukkailizin sinuu , ga en ruohti .
Ga sit huomei , täl aijal , mugahäi ?
– Muga , muga .
– Dai etgo sinä muanita minuu ?
– En muanita .
– Anna luja sana .
– Nu täs sille pyhä piätteniččy , tulen .
Nuoret erottih .Liza lähti mečäspäi , astui poikki pellos , hiivoi peitoči saduh , da kiirehel juoksi fermale , kus händy vuotti Nast’a .Sie Liza selgii omih sobih , hajamielizesti vastai tirpamattoman armahan dovarišan kyzymyksih , da tuli gost’upertih .Stola oli katettu , huondesvero oli valmis , da miss Žakson , kudai oli jo valgiekse pudrinuhes da kiinitännyh vyöččimen kaidazekse , leikkai hoikkazii leibyviibalozii .
Tuatto kiitti Lizua aigazes kävelykses :
– Ei ole nimidä tervehembiä , sanoi häi , – migu havaččuo zor’al …
Bajarin neidine – muanruadajan neidine
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
–
Пушкин Александр Сергеевич
Барышня - крестьянка (отрывок)
русский
"