Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | История изменений | ? Помощь

”Randaine”-ansambl’al zavodiše uz’ elo

Корпус: младописьменный подкорпус

Младописьменный вепсский, публицистические тексты

Источник: Galina Baburova, Kodima. № 4, (2010)

”Randaine”-ansambl’al zavodiše uz’ elo
(вепсский)

Täl vodelRandaine-ansambl’ale täudui jo seičeme vot. Randaiženühtnikad keradasoiš kaks’ kerdad nedališ, komanz’päivän da sobatan, rahvahan kul’turkeskusehe. Ansambl’ om kuti üks sur’ kanz. Ühtnikad vastasoiš toine toiženke ihastusiš, starinoičeba ičeze holiš, hüviš uzištoiš da problemoiš. Ühtnikoid, kudambad kävuba kaiken aigan, om kümne mest. Ansambl’as om kaks’ mužikad-kiAlbert Soldatov i Jevgenii Markov.

Randaine-ansambl’ tetas äjiš tahoiš. Ansambl’ ajeleb paksus külidme, tehleb sigä konsertoid, i kaikile kundlijoile sen tuleba mel’he pajoid. OliRandaiželvaiše üks, no lujas sur’ problemtähä vodhesai ei olend pämest, i nece lujas holestoti ühtnikoid, toivoiba, miše konz-ni tuleb uz’ mez’, kudamb abutab heile. Toivoiba ei uhtei. Nügüd’ ansambl’al zavodiše uz’ elo. Azj om siš, miše ei lujas amuRandaiženühtnikad tundištihe ühten noren naiženke, kudamb himonke hökkähti rata ansambl’as.

Aleksejeva L’udmila F’odorovna starinoičeb: «Täl vodel meidennoks tuli mez’, kudamb opendaškanzi meid pajatada i kargaita. Ende ajelimoiš külidme: olim Kalages, Toižeges, Šokšus, Šoutjärves, Vehkojas. Meid kuctihe, miše tuližim i ihastoitim külänikoid koncertoil. Olim ihastusiš, miše kelle-se olem tarbhaižed. No meil ei olend mugošt pämest, kudamb radaiži meidenke.

A nügüd’ tundištimoiš mugoižen čoman norikaižen ristitunke. Kaik varastim necidä päiväd. Voib olda Jumal toi händast meile. Ansambl’an elos kaik tegihe toižeks. Meil om völ suremb himo pajatada. Nügüd’Randaineom todesine sebr, i minä meletan, miše nece norikaine mez’ kut-se ozutab meid kus-ni. Hän sanui, miše nägeb, kut lujas tahtoim pajatada, sikš kaik linneb meil hüvin».

Uden pämehen nimi om Gagarina Jelena Viktorovna, hän lopi Piterin kul’turakademijan. Nügüd’ hän tundištase vepsän kul’turanke i pagižeb, miše se om lujas mel’he hänele. Jelena Viktorovna sanub, mišeRandaiženpajon- da kargun stil’ vajehtase. Nügüd’ nece linneb ani toine ansambl’, kudambas om kaičenus kut vepsän tradicijoid, muga ližadase äi nügüdaigaižid azjoid. Avtoranpajoiden ližaks ansambl’ pajataškandeb vanhoid, läz kadonuzid jo pajoid, miše kaita arvokast vepsän kul’turad.

Jelena Viktorovna sanub: «Ei lujas amu mindai kuctihe radmaha tänna, miše abutada ansambl’ale. Tedištin, mišeRandaiželei ole pämest, i minä hökkähtin opeta pajanikoid. el’gendam toine tošt, meil om ühtejiččid tahtoid. Ansambl’anke ladim sidotada pajo kargunke. Toivon, miše kaik linneb meil hüvin».

Ansambl’an gruppas om äi ühtnikoid, kudambad pajataba siš ezmäižes päiväspäi, konz ansambl’ oli tehtud. Heiden keskes om Nina Nikolajevna Nazarova. Hän lujas navedib pajatada. Nina Nikolajevna sanub, miše hän kävub surel tahtol repeticijoile. Ansambl’an ühtnikad hänele oma kuti heimolaižed. Pajanikoile uz’ pämez’ om mel’he. I hot’ kodiš om ičeze holid, ”Randaiženühtnikad löudaba aigad kävumaha repeticijoile. Uz’ norikaine pämez’ sünduti heiš uzid vägid i toivoid. Ansambl’al planoiš om äi koncertoid. VajehtusedRandaiženühtnikoid ei pölgästoitkoi.

Tahtoižin toivotada, miše kaik ansambl’an planad todenzoitase eloho. A nenile, kel om taht pajatada da kargaita, tahtoin sanudatulgat repeticijoile, ”Randaineihastusiš varastab da vasttab kaikid, kenel om melentartust vepsän kul’turaha.