Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
Anna Usova. Zuaharipalaine
Anna Usova
Zuaharipalaine
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
Jäi
vai puolitostu kuudu lomassah , a sit , kačo vai , toizeh smenah tulou opastuo .Jegorka vägehes pani piäle talvipal’ton , čökkäi šuapkan piäh , otti portfelin kainaloh da juoksi pihale .Talvel häi astui školah lyhytty dorogua myöte , laskihes kylän mäispäi , a sit meččytroppua myö kylmänyön suon kauti häi piäzi meččykyläh , a siepäi kaheksakluassahizeh školassah ei ole loitton .Ruskei viärykorvu Valet-koiraine hyppäi krinčazelpäi , n’abl’ai kielel brihačun šokkua da hyppijen lähti peräh omil pitkil käbälil .Tavan mugah Valet suatoi händy suon agjassah , sit kiändyi järilleh kodih päi .Enzikse , Jegorka iče kieldi ielleh menendäs , toizekse – se ei sovinnuh vierahien koirienke .Nägyi , huondeksel troppua myö ajettih regilöih val’l’astetut hevot .Jälgilöin haudazih oli jo kerävynnyh vetty .Midäbo sanot , kevät tuli !Piäzimmö suole .Päiväine čiritti da sen valo kuvastui harmavunnuos lumespäi .Jegorka kirčisti silmät , hänel himoitti hyppie čiuččoloin jyttyöh , kudamat kiistai n’okittih kagrusiemenii hevon höšties .Silkeskie Valet otti vakkinazen ristikanzan vainun da rubei ärizemäh .Suol seizoi kaksi brihaččuu .
– Terveh , Jegorka , kačo , sie lähties rounogu sorzu uidelou .
– Ga ei se sorzu ole , sehäi hago on , vastai brihačču . – Työ parembi školah juoskua-kiirehtäkkiä , eiga uvvessah toizekse vuvvekse jiättö opastumah .
– Emmo jiä , tänä vuon meil on hyvä opastai . Opimmo mennä lähembi da kaččuo mi se on , vai varuat ?
– Lähembi , ga lähembi ...
Jegorka rohkiesti lähti astumah edehpäi .Konzu lähtiessäh jäi vai kaksi metrii , uhkujiä rubei heittymäh alah päi brihačun jalloin ual , da häi kainaloloissah uppoi ligahizeh kylmäh vedeh .Valet hambahil tembai brihačun kaglukses da vägevil käbälil rubei vedämäh omua dovariššua lähtiespäi .Jegorka kiändyi sellälleh , sit vačalleh da rubei ryydämäh jättäjen lumel ligahizen jällen .
– Sanoinhäi teile , mengiä školah ! Ei ole sie nimittustu sorzua , vai yksi hapannuh hagopala .
– Sinä , Jegor , älä suutu , myö sinuu suatammo kodissah , sinä vai školas sano , midä meijänke oli .
Silkeskie rodih moine vilu .Jegorka juoksi mi vai oli vägie .Kotis šläbizi vezi , terväh rubei nägymäh kylä .Häi kačahtih tuaksepäi , suattajien jälgii jo ei ni nägynyh , vai armas dovariššu Valet juoksi rinnal da ulizi .
– Kois ei ole nikedä , lähten buaballuo , sie on lämmin da ei čakata , sanoi Jegorka .
Buabo avai veriän da kerras ellendi kai .Häi heitti bunukan piälpäi kylmänyöt sovat , hieroi rungan valgiel viinal da juotti händy hiilaval čuajul vagoinke .
– Nygöi nouze vai terväzeh päčin piäle , sanoi buabo . – Minä panin sinne died’oin lämmät sovat , hänen villazen paijan da sukat . Selgie da älä heity alah , died’oi tulou – murginan syöttö .
Buabo vagavah kačahtih lapseh da sit muhunke ližäi :
– Kačos vai , pihal on lundu , a häi umbipäi on lijas , tovelline mužikku kazvau , kel vai moine puuttunou .
Häi kiändyi Valiettah päi da sanoi :
– A sinä midäbo , viärykorvu , kunne kačoit , sinul bunukan vardoittavakse annoimmo .Eigo ni huigei ole ?
Koiru huijustellen vingahtih , ryömi ižändällyö , nuoli hänen kätty da kačahtih silmih .
– Buabo , älä čakkua koirua , häihäi piästi minuu surman kynzis – vedi kaglukses lähtiespäi , parembua ystäviä minul ei ole .
Jegorka nouzi päčin piäle , terväzeh selgii died’oin varustettuloih sobih , kiäri hiemuat da štaniloin siärykset .Rodih lämmin .Nenäh tuli magiel maiman duuhul , päčin kirpičät , kui buaban käit , annettih rungale tervehellisty lämmiä .Mustoh tuli , kui kolme vuottu tagaperin hyö died’oinke käydih mečästäjän Miša-diädällyö kudžuu ottamah .Miša-diädö , pienikazvoine , ruznas mies , enzikse vedi kodih koirazien muamua .Sit toi saruaspäi da pani lumele viizi kudžustu .
– Sinä , briha , tule lähembi da kuču koiraine , kudai juossou sinulluo , se sinungi on .
Jegorka kykistyi da hil’l’azeh viheldi .Ruskeikarvaine kudžu , valgei rombutačmu ryndähäs , ähkijen vellii da sizärii juoksi hänellyö da nuoli kätty .
– Kačos , tovelline bubnuvaliettu on , nagrahtih died’oi .
Yökse kudžu pandih tahnuoh kanoin rinnale , huondeksel lähtiettih syöttämäh sidä da kaččomah , kui koiraine magai yödy .Kudžul rodih pitky aigu yksinäh olles , se piäzi lämmäs kodazespäi saruah da uinoi pučin raudahizen rengahan tyveh , korvu sih rengahahgi tartui .
Jegorka ellendi – buabo burbettau suvaijen .Kymmenes vuvves hyö died’oinke ni kerdastu ei nostettu iändy Jegorkan piäle .Nagronke da leikkijen hyö opastettih bunukkastu kaikkih kyläruadoloih .Died’oi sanoi , gu linnalazil on hyvä , heidy on äijy , da hyö voijah opastuo yhteh dieloh .Kylän elaigu on toine : rahvastu on vähembi , sendäh kyläläzil pidäy kaikkie maltua ruadua .
Buabanke oli hyvä soudua venehel niityle da kävvä sieneh .Meččäh lähtijes häi sanoi :
– Ota kaksi zuaharipalastu .Grivoin keriämizeh kai väit menetät , agu otat zuaharipalazen suuh , ga gu uuzi roittos .Yksi sinule , a toizen dovarišale annat .
Pertih tuli died’oi .Häi toi pedäihalgostu da rubei kiškomah päretty viršilöih näh .Jegorka vönähtih da uinoi .Häi havačui pärien tervan da mahorkan savvuduuhuh .Ozutti nenän zuavessizespäi , died’oi jo ehti kiškuo suuren tukun päretty da nygöi jageli niilöi .Erähät päittih suurih viršilöih , toizet , pahembazet – pienembih .
– Havačuitgo ? Tule syömäh , kapustusuuppu da kuaššu ollah päčis .
Terväzeh suupan syödyy da Valietal leibypalazen čökkättyy Jegorka istuihes died’oin rinnal .
– Midä ruavottah istut , keriä viršin pohjazet !
Pohjazet , ga pohjazet , tuttavu dielo .
– Died’oi , sano , mil erovutah suvikarjalazet pohjaiskarjalazis ?
– Toinahgi kyzymykset sinul ollah , briha . Eruo karjalazien keskes suurdu ei ole : kaikin ollah ruadajat , gostii maltetah vastata .Samah luaduh muadu kynnetäh , kodiloi nostetah , kalua pyvvetäh da mečästetähgi .Akat yhtenjyttyöh sobii ommellah , piirualoi pastetah , syömizii varustetah da lapsii kazvatetah .Vai vuota , sanelen sinule yhten tarinan .Ammui se oli , vie tsuarin aigua .Suureh linnah nostettih ravvanvalanduzavodu da ruvettih sie valamah ammuksii , padazii akoile da muudugi .Tsuarin valdu on moine – gu on käskietty , kai pidäy azuo hyvin .Kuččuu zavodan piälikkö iččeh luo prikazšiekan da sanou hänele : "Minä ajelen Ven’ua myöte , keriän parahii muasteriloi , ga buite sinä tiä et voi löydiä hos kahtu hyviä seppiä ".Lähti prikazšiekku käymäh pienih zavodoih da kylih , pidi sie neroniekoin kilvat , valličči kaksi parastu : pohjaiskarjalastu Seppuo da suvikarjalastu Pešua .Oli se talvel .Hyväs mieles prikazšiekku ryyppäi viinua , iče huaveilou : "Mittuman palkan munule herru maksannou ?"Hebo juoksou , rien jallakset ročketah , tervähgi linnu ozuttihes .Silkeskie mečäspäi karahtih suuri jänöi , läheni regeh , juoksi puolen virstua sen rinnal da sit kiändyi meččäh päi .Humalmielis piätti prikazšiekku šuuttie seppien piäl .
– Kuule , Seppo , midä mieldy olet täs suures mustas jänöis ?
Pohjaiskarjalaine silmät möllälleh sanou :
– Sinä liiguago joit , mustii jänölöi ei ole olemas .
Prikazšiekku mängähtäh :
– Sinä minul vastahgo rubiet sanomah ?Minä sinuu kaikis pahimbih ruadoloih panen .Sano , mustuhäi jänöi oli !
Seppo vedi kulmat yhteh da sanou :
– Rua minunke midä tahtot , sinun valdu , vai jänöi oli valgei .Se on minun jälgimäine sana !sanoi seppy da kiändyi sellin .
Prikazšiekku ei alevu .
– A sinä , Peša , midäbo sanot mustas jänöis ?
Se kupettau ruskiedu pardua da sanou :
– Kačon meijän tammah , iče se on valgei a händy da harju ollah mustat .Kačon da kummeksin , mindäh ei olle toizin .
Prikazšiekku ei alevu :
– Minähäi sinule mustas jänöis taratan .
A Peša vastah :
– Minä tamman periä jänöidy en ni huomannuh .
Jegorka nagrahtih :
– Minä ellendin , gu pohjais-karjalaine omas dorogas nikonzu ei kiänny , a suvikarjalaine jogahistu omal tiel kiändäy .
Died’oi otti syväinkormanispäi gaziettupalazen , kiäri mahorkutrupkan , pani sen suuh , sytytti da työndi ilmah savvupilven .Häi muhahtih da iški silmäl bunukale .Jegorka tarkah kačoi , kui died’oi muga terväzeh kai luadi hurual käil , gu toine käzi hänel oli jiännyh voinale .
– Died’oi , sanele voinas , sinulhäi on kunnivomerki .
– Voinu , Jegorka , on suuri pahus . Sanelen sinule yhten tapahtuman , sinä kai ellendät .Kerävyttih meijän kyläläzet pidämäh Voitonpäiviä .Meni vuozi , gu loppih Suuri voinu .Kerättih stola , ken midä maltoi , sidägi toi .Juodih r’umkazin , akat soiton tuodih – himoitti pläššie .A kenelbo soittua ?Ignoidu kainalolois nostettih kravatispäi da tuodih pruazniekale , Trošil kai rynnäs oli kunnivomerkilöis , häigi oli äijäl ruanittu voinal .Myö vellenke hosgi jalloil olimmo , ga minul oigien käin sijas oli keppi , velli voinan aigua jäi käittäh .Istuimmokseh kahtei rinnakkai laučale da vai soitammo pl’asovoidu .Velli oigiel käil sävelmiä vedäy , a minä hurual käil autan .Soitammo da nagrammo , muga hyvin meile se menöy .Kačommo rahvahah – akat ei pläšitä , vai itkuu työtäh .Troššigi peitoči kyynälen hiemual pyhkäldi .Kaksi nuordu , korgiedu kidžerpiäbrihua niistiekse roittih .Voinu on paha dielo .
Meni kevät , algavui hätken vuotettu kezä .Kezänke tuldih kalahkäyndät , kezoinkylvendät jovel , vesselät kižat da illoil hyvä kino kluubas .Jegorka Valietanke kai päivät huški pihale .Kahtei hyö käydih meččäh da jovele .Ga se suovattu jäi mustoh dostalikse igiä .
Murginua vaste tuatto tuli gruuzumašinal , vedi saruah benzinkanistran .Tuatto varoitti Jegorkua , gu illal häi olis kois , gu yökse lähtietäh kalah .Iče ajoi ruadoh .Jegorka tarkasti kalanpyvvykset , pani nuotan virših da kačahtih vahnah bidonazeh – himoitti tiediä , ollahgo hengis huondeksel kaivetut čyötöt .Häi juoksi kuhn’ale , otti kaksi zuaharipalastu da terväzeh pihale Valietalluo .Krinčazen ual sidä ei olluh , kunnelienne koiru oli peittynyh räkes .Tuli aiduveriällyö .Dorogal , kudai vedi toizeh kyläh , ajoi-viuhkai kaksi motosiklua .Tiettävy dielo , viinah ajetah .Koiru virui toizel puolel dorogua koin pilvekses .Jegorka avai veriän da juoksi koiralluo .Valet hypähtih da käbälil ähkäi-tanahutti brihačun ryndähäh da muga lujah , ga se kai lendi tien reunale .Zuahari kirboi dorogučuuruh .Silkeskie koin kulmaspäi lendi motosiklu miehienke da koiru puutui kal’askan rattahien uale .Motosiklu kadoi pölypilveh .Jegorka juoksi ystävällyö da vedi-vikitti sen aiduveriän viereh .
– Valiettaine , nouze ! Valiettaine , myö sinunke kalah lähtemmö , nouze , armas ...Vuota minuu , minä terväzeh ...
Brihaččuine juoksi kodih da otti škuapaspäi zuaharivakkazen .Se n’olahtihes käispäi da kai zuaharit mendih stolale .Jegorka koppai net kobrah da juostol meni pihale .
– Valiettaine , kuldaine , täs zuaharit ! Syö , min vai tahtot , minä vie tuon ...
Koiru nosti piän , nuoli kyynälis märgiä brihačun šokkua , heitti piän polvile da hilleni .
Jegorkan hardieloile laskih käzi .Häi kačahtihes tuaksepäi – sie seizoi died’oi .
– Died’oi , kuibo muga , Valiettaine , a ...?
Hyö havvattih Valietan kylän tuakse , suuren kiven rinnal .
– Died’oi , minul tiä kivistäy ! Jegorka painoi kätty rynnästy vaste .
– Anna kivistäy , se sinus hyvä ristikanzu itköy .
– Sinä , died’oi , astu , minä sinuu tabuan .
Brihačču tuli kiven luo da pani sen piäle kaksi zuaharipalastu .Silkeskie Jegorka tunzi , buitegu lämmin hengästys kosketti hänen šokkua – brihačču muhahtih .Toinah se oligi lämmin tuuli peldoloispäi .
Zuaharipalaine
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
Евстафеев Сергей
Сахар
русский
-