Тексты
Вернуться к списку
| редактировать | удалить | Создать новый
| История изменений
| Статистика
| ? Помощь
Omenaisen Ol'ga.
Läksimä myö kerran kalalla
Источник:
Oma mua. № 26, 2024, с. 11
Omenaisen Ol'ga
Läksimä myö kerran kalalla
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
PENTTURINPITUNI HAUKI
Še tapahtu Akonlahešša. Huoti ta Väinö kalaššettih rikeneh Hukka-järvellä. Melkein joka ilta käytih. Šoutua piti loitoš, ta hyö välillä vajehettih toini toista, enšin yksi šoutau, toini peräššä, šiitä toini šoutau, enšimmäini peryä pitäy.
Tuaš kerran miehet lähettih kalalla. Uistimet lašettih veteh ta hil’l’oikseh šouvellah. Yhtäkkie molompih uistimih nykäsi. Kalaštajat enšin arveltih, jotta ne hakoh tartuttih, ka kelat ruvettih liikkumah.
– Täššä on liijan šyvä, varmašti kalat puututtih, smekni Väinö.
Miehet niitä keloja punomah, ka voimua še vuatiki!
Punottih, vejettih. Yksi jo piäsi irti. Väinö toista uissinta veti lähemmäkši, ka šielä šuuri hauki piehtaroiččou. Häjin tuškin šuatih še veneheh noštua.
Näillä kalaštajilla oli šemmoni tapa, jotta hyö aina mitattih kaloja pentturin mukah, niin himotti šuaha pentturinpituni kala. Šamoin ni tällä kertua luajittih.
Šiitä jo jälelläh meinattih lähtie, ka enšin piätettih vajehtua paikkojah. Väinö nousi ta hairivošša tallasi hauvin hännällä. A šehän oli lipie, še häntä, ta hiän luiskahti, tarttu pentturista, ka še niise oli lipie, kokonah liimašša, kun haukie mitattih. Niin hiän ni pučkahti järveh, toini tovarissa ei kerinnyn ni šilmie räpšähyttyä.
Väinö nousi veneheh toisešta piäštä umpimärkänä, istuutu pentturilla ta rupesi nakramah:
– Vot šiula i pentturinpituni hauki!
A hauki še oli tosieh šuuri, kun miehet tultih rantah ta viessattih, ni šiinä painuo oli 10 kiluo 100 grammua.
SKOKUNOJAKO HERKKURUUVVAKŠI
Huoti ta Väinö kalaššettih Jakojärvellä. Lašettih verkot ta lähettih ajamah jälelläh. Ajetah ta kačotah, kun lahešša vesi niin ni kuohuu, niin ni kuohuu. Heti hokšattih: "Täštähän kalua tulou hoš kuin äijän, kun vesi noin kuohuu."
Heilä oli vielä jiänyn veneheh eryäš verkko ta hyö ne pissettih šiih paikkah. Šiitä hyvillä mielin lähettih kotih ajamah:
– Huomena šuamma kalua täyvet verkot!
Huomenekšešta aikaseh lähettih noštamah verkkoja ta enšimmäkši šillä paikkua ajettih. Noššettih, ka a-voi-voi, täyvet verkot ollah skokunoja. Šiitä vašta miehet arvattih, jotta še vesi noin kuohu, kun skokunat šiinä villittih. Ka oli miehillä šiitä työtä, kuni šuatih nämä verkot puhistua skokunoista.