Тексты

Valentina MIRONOVA. Nähtävyksii Petroskoin lähäl

подкорпус: публицистические тексты

Источник:

Oma mua. № 29, 2024, с. 8

Valentina MIRONOVA

Nähtävyksii Petroskoin lähäl

карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский

Tänäpäi
, konzu
erähien
mualoin
rajat
ollah
salvas
, enämbän
rahvastu
matkustau Ven’ua
myöte
.

Nenga
myö
iče
ajelemmo
toizih
linnoih
da
mielihyväl
otammo
vastah
toizil
alovehilpäi
tulluzii turistoi
. Kezän
aigua
niidy
on
äijy
. Huondeksel
ku
astunet
Leninan lagevon
lähäl
libo
randu
uuliččua
myö
, kerras
näit
vägi
tukun
rahvastu
. Ei
kai
net
olla
meigäläzet
, suuri
vuitti
on
tazavallan
gostii
. Paiči
linnuekskursiedu heile
täytty
vägie
taritah
erilazii
matkoi
, tiettäväine
, kaikin
nygöi
tahtotah
kaččuo
Kižin suaren
vahnoi
kirikkölöi
da
kodiloi
, ihailla
Luadogan
čomuttu
da
čökäldiäkseh Valamoin
manasterih
, ajella
Ruskealan mruamorukanjoonah. Net
paikat
ollah
tundietut da
erähil
jo
nähtyt. Olisgo midä
kačottavua Petroskoin
lähäl
?
Samua
kyzymysty
rubein
minägi ajattelemah
, konzu
tuli
himo
erähänny
pyhäpäivänny lähtie
pieneh
matkah
Petroskoin
lähäl
olijoih
kohtih
. Internettu
on
suurennu
abuniekannu
, sie
löydyy
tieduo
kaikes
dai
löydyy
matkua
eri
maguh
da
eri
kukkaroh
. Muga
minä
lövvin
matkan
"Zolotoje kol’tso Karelii". Kaikin
Ven’an
eläjät
tietäh
, ku
"Zolotoje kol’tso" tuttavuttau turistoi
Ven’an
Koillisalovehil
olijoih
linnoih
. Semmozen matkan
alguhpanijannu
oli
Sovetskaja kul’tuura lehten
toimittai
Jurii Bičkov. Hänen
ehoitukses
vuvvennu
1965 turistat
ruvettih
ajelemah
Moskovaspäi
Vladimiran, Suzdal’an da
Kostroman linnoih
, sit
tostu
dorogua
myö
käymäh Jaroslavl’ah, Rostovah da
Pereslavl’Zalesskii linnoih
da
tulla
järilleh
Moskovah
. Dorogas
rodih
moine
kruugu
, kol’ču
. Matkan
aigua
joga
kohtas
oli
äijy
midä
kačottavua.
Karjalan
Zolotoje kol’tso matku
ei
ole
moine
pitky
ka
segi yhtistäy
erilazii
čomii
da
mieldykinittäjii paikkoi
.

Sampo-vuaru
Ezmäzenny kohtannu
on
37 kilometrin
piäs
Petroskoispäi
Koskisalmen lähäl
olii
Sampo-vuaru. Tutkimuksien
mugah
korgei
kallivomägi rodih
Kend’ärven da
Ukšjärven välih
läs
12 000 vuottu
tagaperin
jiätikön
suluamizen
vuoh
. Tundietukse tämä
kohtu
rodih
vuvvennu
1960. Silloi
paikalline
kinostuudii
kuvaili
täl
kohtal
Kalevala-poeeman pohjal
kirjutetun Sampofil’man. Tämän
suuren
ruavon
jälles
vuaras
unohtettih
, tazavallan
eläjät
kui
ken
maltoi
pidi
kunnos
tädä
čomua
kohtua
, erähät
turistat
toiči
käydih
ihailemas
pohjazen
luonduo
.
Mennyt
vuon
täl
kohtal
oli
avattu
Gora
Sampo etnoparku. Nygöi
suurele
vuarale
voibi
nosta
puupordahis. Ylähäl on
srojittu
suuret
puuhizet
kentät
, kudualoih
tulduu
kaikin
voijah
ihailla
järvien
čomuttu
. Lähäl
istuu
ravvas
luajittu
Väinämöine da
soittau
suurel
puuhizel
kandelehel
. Sen
ližäkse
voibi
pyörittiä
"Kalevalan" Sampomelliččiä, liedžuo
suuril
liedžuloil
. Hyvä
, ku
kohtu
on
kunnostettu
da
gostil
on
mahto tiijustua
karjalazes
kul’tuuras
. Vaiku
pahakse
mielekse
, ni
yhty
sanua
karjalakse
nikus
etgo näi
, etgo kuule
. Dai
tulluzile sanottih
, ku
meidy
karjalazii
(ekskursien-vedäjän sanoin
mugah
) on
vaiku
2
prosentua Karjalan
eläjis
. (Vuvven
2021 rahvahan
luguhpanon mugah
karjalazii
on
4,9 prosentua.)

Martsial’noit viet

Matku
jatkui
, toine
azetuskohtu
on
Martsial’nije vodi -sanatourii. Paikallizet
sanotah
sidä
Marčal’noikse.
Suurin
vuitti
turistois
tundou
tämän
paikan
, ka
harvah
ken
tiedäy
, kes
otti
allun
Ven’an
ezmäine
sanatourii. Matkan
aigua
oli
mahto kuulla
legendan Ivan
R’abojevas da
tiijustua
, mindäh
Pedri Suuri
suvaičči
tädä
kohtua
da
kävyi
tänne
. Turistat
čuasun
aigua
kaččojes
sanatourien ymbäristyö
, opittih
parandusvetty, loittonsah
ihailtih
vuvvennu
1721 nostettuu Pyhä
Pedri Apostolan
časounua
. Puhtas
ilmu
, hil’l’u
kohtu
, puaksuh
kuului
pin’oloin
pinizendiä. Tämänmoizet
paikat
tuvvah
linnalazile
hyviä
mieldy
dai
hyö
vältämättäh
tahtotah
ostua
midätahto
mustomerkii
ičele
. Niidyhäi tiä
löydyi
eri

maguh
.

Hirvaksen tulimägi

Ylen
ammui
, moni
miljardua
vuottu
tagaperin
, meijän
mualoil
oli
mualman vahnin
tulimägi
. Tänäpäi
se
ei
toimi
, ga
tutkimuksien
mugah
se
iški
tuldu
15 kerdua
. Silloi
oldih
pitkät
luavuvirrat da
tulimäin
kruatteru oli
vien
ual.
Hirvaksen tulimägi
seizou
Sunajoven suus
, Hirvaksen kylän
lähäl
. Mennyöt
vuozisuan
allus
täl
kohtal
ruvettih
nostamah
Nevvostoliiton
ezmäzien joukkoh
kuulujua
Kondupohjan gidrosähköstansiedu. Se
avattih
vuvvennu
1929. Ižänmuallizen voinan
aigua
se
ei
ruadanuh
da
tuas
aloitti oman
toimindan
vaste
vuvvennu
1947. Samannu
vuon
ruvettih
nostamah
Paljärven gidrosähköstansiedu. Srojindan
aigua
i
löyttih
Hirvaksen tulimäin
endine
paikku
. Kaččomah
tädä
kohtua
ruvettih
ei
ammui
. Tullah
tänne
talvel
dai
kezäl
, ainos
on
midä
ihailla
. Keviäl
da
algukezäl
tiä
on
äijy
vetty
, havaččuu
Hirvaksen koski
(avatah
salbavot).
Keskikezäl
turistat
voijah
nähtä
vaiku
korgieloi
kallivoloi
, alahan
on
puhtas
vezi
da
kan’joonu, ymbäri
– korbimeččy. Ket
ruohtitah
, net
voijah
kävellä
suurii
kivilöi
myö
, varaččuloil
on
vaiku
mahto kaččuo
alahpäi
.
Tieduo
täs
paikas
löydyy
vaiku
dorogan
toizel
puolel
, ket
tullah
yksinäh
enimyten kačotah
vaiku
tulimägii. Nygypäiväzien legendoin mugah
, tämä
kohtu
tuou
hengellisty
voimua
.

Kivaččukoski
Matkan
jälgimäzenny azetuspaikannu on
Kivaččukoski, kuduadu
jo
monien
vuozien
aigua
pietäh
Karjalan
brendannu. Täs
paikas
tundietut runoilijat
kirjutettih
omii
runoloi
, äijät
taidoilijat
tahtotah
piästä
tänne
plenuaroih, hot
kuvua
Kivačus on
jo
suuri
tukku
.
Kivačus luondo
on
enzisijal, puuloin
da
kazviloin
rinnal
on
pandu
nimet
. Pienes
muzein
zualas voibi
nähtä
, miittuzet meččyelätit
, puarmat
da
čakat
meil
täs
eletäh
. Keskisijal on
se
koski
, valujan vien
iäni
rauhoittau
tänne
tulluzii. Kaikin
hätken
kačotah
kiehujih
ualdoloih
da
otetah
fotokuvii
.
Kivačun ruadajat
vardoijah
luonduo
, ga
brendannu olles
pidäy
vältämättäh
kunnivoija
kävijöigi: pidäs
luadie
putillizet
huogavuspaikat da
ubornoit
.
Karjalan
Zolotoje kol’tso matku
ei
olluh
pitky
, päiväs
punaldimmokseh
nelläh
paikkah
. Petroskoih ajajes
toizis
linnoispäi
tulijat
paistah
keskenäh
omis
mielis
. Suurel
joukol
tämä
pieni
matku
rodih
mieldy
myö
, hyö
nähtih
Karjalan
vähembäl
tiettylöi kohtii
, ga
netgi oldih
čomat
da
mieldykiinittäjät
. Petroskoih päi
ajajes
avtoubusas
soitti
Aleksandr Kolkeran kirjutettu
Dolgo budet Karelija snitsa -pajo
, mieleh
kerras
tuli
Tatjana Baranovan sen
pajon
kiännös
: "Hätken
mieli
vie
Karjalah
kuččuu
".
Tulin
kodih
hyväs
mieles
. Petroskoin
rinnal
löydyy
semmozii paikkoi
, kus
minä
vie
enne
en
ole
käynnyh
. Näin
da
tiijustin
uuttu
, nygöi
voin
toiziigi potakoija
käymäh. En
pie
hätken
kerävyö
da
ei
pie
ni
loitos
ajella
. Turistoinnu
voimmo
olla
kaikin
da
enämbän
ajella
omua
tazavaldua
myöte
.