Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
Svuad’bu Vieljärvel. 1
Svuad’bu Vieljärvel. 1
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
Karjalazien
svuad’buperindö eli rahvahan keskes mennyön vuozisuan puolivälissäh .
Paikallizet tutkijat mennyön vuozisuon puolivälissäh iče nähtih svuad’boi da tahtottih säilyttiä tieduo niis tulijoile sugupolviloile .Nenga 1930-luvul ruadomatkoin aigua tutkijat kirjutettih mustoh ainehistuo svuad’bois eri alovehil eläjis karjalazis .Kai materjualat ollah Karjalan Tiedokeskuksen Tiijollizes arhiivas .Nygöi myö voimmo tiijustua , kui mendih miehel Anuksen , Vieljärven , Pyhärven , Uhtuon čupun karjalazet .Täl kerdua annammo teile lugiettavakse Ksenija Belovan kirjutuksen Vieljärven svuad’buperindös , kudaman häi kirjutti Paraskovja Prokopjevna Ivanovas vuvvennu 1938.
Täs teile kuničču kulletettu , kniäzin annettu …
Mendih tytöt ildukeččoih .Oleksien Maša-neidine oli ylen hyvä .Tuli sinne Trošin Ondrien poigu , Vas’a , sežo hyvä briha .Menöy Mašan tyveh kezrätes , istuihes da aiven pagizuttau , sanou :
– Maša , minä sinuu ylen äijäl mieles pien .
– Sinuu en jo usko , a minä , kačo , pien . Päivät aiven sinuu duumaičen , a yölöil kai unis näin , sanou Maša Vas’ale .
– Hoi , Maša , tottu ku duumainnet , ga minä otan sinun .
– Sinä hos ottazit ga viehäi , on sinulles tuattas da muamas , hyö ollah ylen stroogoit . Dai työ oletto bohatembat , a myö vai muga sit , eläjät , sanou Maša .
– Muaman da tuatan kel jo pagizin , vastuau Vas’a . – Hyö sanottih : "Toko ku Oleksien Maša puuttus neveskäkse , ga sil ruado käis kippis ."
– Ku et kielastanne , ga minä tulizin sinule , Vas’a , tol’ko vai tuatto da muamo ei anneta kuni et sulhazikse tulle .
– Ei anneta , ga tulen minä , Maša , sulhazikse , anna vai paikku , eiga silleh ei vahnembat uskota .
Maša ottau paikan da andau Vas’ale i kol’čazen andau .Menöy briha kodih , sanou :
– Oi , tuatto , läkkiä vai Oleksien Mašah sulhazikse , uskaldimmos nellänpiän illal .
– Priduanoloin myö ei jo olis Maša meijän nevesky , ga ku rubeit sinä ottamah , ga läkkiä . Tyttö on hyvä .
Da nellänpiän illal sulhazikse lähtietäh nelläl hevol .Mennäh sulhazet , ga sie kai ollah maguamas .Tulou andilahan tuatto kuadihuizilleh veriädy avuamah , nägöy , sulhazet ollah , ga kiirehel – pertih , nostattau akkua :
– Hoi , akku , nouze vai .Mašan sulhazet tuldih nelläl hevol .
Tyttö vie postelis sanou :
– Hoi , muamo , kyzy , ket ollah , Ondrien Vas’ago on ?
– Ondrii on Vas’an kel , sanou muamah . – Nouze , huolita .
– Hoi , muamo , sammuta tuli , huigeihäi on minul täs lähtie magavustilas sulhazen aigah .
Tuldih sulhazet pertih , ženihän tuattah lugou :
– Ennen kävyimmö muite vierahikse , nygöi tulimmo sulhazikse , ongo teile Maša-tytär annettavu , minul on Vas’a-poigu naitettavu .
– Jaksavukkua , jaksavukkua , hyvät vierahat , tuattah vastuau .
– Ukko , ole sinä kodvaine pertis , pidäy Mašal lembivetty viijä silmien pestes .
Ottau muamah puustaučan kädeh , lähtöy pučis vetty ottamah .Rubieu vetty ottamah , iče lugou :
"Otan vetty vedreväšti
pyhän D’yrrin pyördies ,
Jerusaliman d’oves ,
Engo ota syömizekse ,
Engo ota d’uomizekse ,
Otan Mašan lemmekse da tervehyökse .
Jerusaliman d’ovel on tammin suari ,
Tammin suarel on kuldaine koivu .
Kuldaizes koivus on kuldaizet lehtet .
Otas kullat kulmil ,
Hobjat hivuksil ,
Omassah olguluules .
En ottanuh muukse nimikse ,
Otin lemmekse ,
Kirikkökunnal kiittälizikse ,
Nuoril poijil novvettavakse .
Mi lehtytty , se lembytty ,
Kaikel ilmal levenemäh ."
Niil vezil Maša pezöy silmat , šuorivuu parahih sobih .Ečitäh briha , kudamal on tuatto da muamo , neijisty tuomah .Briha se viettäy neidizen pertih i lugou enne käin annandua :
"Täs teile kuničču kulletettu ,
Kniäzin annettu ,
Olettogo pahah rakkahat ,
Vai oletto kielel vikkelät ,
Vai jallas sykkelät .
Voinnetto ambua – ga teijän ,
Etto voinne – meijän .
Mustu ku suzi ,
Magei ku mezi ,
Sebäilten piettävy ,
zolotniekoil myödavy ."
Dai Maša kaikile kätty andau sulhazen rahvahale , dai rubieu brihan kel astumah , kuni syvvä varustetah da piirualoi luajitah .
– Hoi , Iivan , mene vai aja kyläh Mašan sulhazil , rahvas yöl ni tietä ei , käsköy Mašan muamah brihaččuu .
Otti Iivan savakon kädeh , plakuttau ikkoin ual talolois .
– Oleksien Mašas ollah sulhazet , tulgua sulhazil , kirguu häi .
Dai tulou sih täyzi perti brihua , neijisty , muite akkua , mužikkua .Rahvas tohistah : "Naittögo , mittuine taloin briha tuli Mašah sulhazikse , hos iče on köyhy ."Tyttö sie brihanke armahasti istutah .Tytöt piiruat ajeltih , yhtisteltih , akat ruvettih keittelemäh da syömis-stolii varustamah .Tuli Puoroin Johor soiton kel i brihat da neidizet ruvettih kižuamah .Mašan tuattah enzimäzikse andau soittajale kolme ryyppyy viinua :
– Nengomat tytär lunnasti sulhazet , ga soita vai vesselembäh , anna kižatah brihat dai neidizet .
– Soitan , Oleksii-d’ad’a , viinoin täh , juota sulhazile . Minä iče Mašua mieles piin ga… , sanou Johor .
Ruvetah syömäh da juomah .Iče hos ollah köyhät , ga syömisty kaikkie sai , puoles kyläs keräi , saigo viinat , nižuizet jauhot , počin lihat .Tyttö paikan piäs heittäy da ženihän pal’ton piäl oijendau .Kaikil syvves kirjavan käzipaikan andau dai vuarnoih riputtau .
Muamah kävyy stolapuoleh , kumardeleh :
– Syögiä , hyvät gost’at , syögiä , algiä osudikkua .
Tuottah viinua tuou , sanou :
– Täs , svuatut , vesselembä ottuat , täh tyttärel , tävvyn täh stolah .
Syvväh , viinua juvvah , vesseldytäh .
– Tules vai , svuattu , iče ota ryyppy täs meijän kel , tyttären periä , sanou Ondrii Oleksiel .
– Juogua vai , svuattu , yhteh tilah , minä toiči juon .
Toizen kerran tariččou Ondrii :
– Nu olgah libo otan hyvän rahvahan kel ryyppyzen .
Tytöt da brihat sil aigua kižatah , a muut rahvas kačotah sidä syöndiä da juondua .Sulhasrahvas syödih , ga vie kaiken juoduu ei piiraidu koskiettu .Maša otti piiruat i jagoi rahvahal .Stola kabrastettih .
– Nu , svuat’t’u , pane uvvessah pyhkin stolah , sanou Ondrii .
Pyhkin stolal oijendettih i Ondrii istuhes stolan tuakse , iče poverkoičeh .
– Hoi , svuat’t’u , nenga hyvin syötittö , ga pidäyhäi minul syömizis jen’gat maksua , tuo juodu jen’goi panna .
Dai Mašan muamah juvvan tuou , stolale heittäy i Ondrii panou sih jen’gua .Ezmäi bohattu mužikku panou vai vähäzen jen’gua , kymmene rubl’ua .Sanou :
– Tule , Maša , kačo , roihgo syömizes ?
Tulou Maša , sanou ;
– Roih , roih .
– Tule vai iče , svuattu , kačot .
Tulou Oleksii , sanou :
– Nouze vai , svuattu , seizoi jen’gua panemah , seizoi minä tyttären kazvatin dai kallis oli kazvattua .
– Oli , ga on minul kukkaros jen’gua .
Sit häi panou sih jo sadoi rublii , ga kieltäh :
– Roih , svuattu , roih , eihäi ole jen’gah ostettavu .
Tytöt mennäh , kai kiistah livaillah , kačotah , äijängo pani .Ondrii opadi sanou Mašale :
– Tules vai , nevesky , kačot , miellytgo jen’goih .
Tulou Maša stolanpuoleh , jen’gat kiänäldäy , sanou :
– Jen’gat on čomat , ga Vas’a on omembi .
– Ilmaigo minun poigu mieldyi , ga maltau Maša sanuo .
Tulou Mašan muamah , kuččuu Ondriedu duumah :
– Tule vai , svuattu , tänne .On paistavua sinun kel .
Dai mennäh sie duumal :
– Midäbo , svuattu-rukku , kozičet ?
– A muudu midäbo kozičen , ičei tiijät , lehmän da lambahan annathäi ?
– Eule , svuattu-rukku , Mašal pal’tuo , ku nuori oli vie , ga emmo nenii kummii ni smiettinyh .
– Ga pal’tos annathäi hos kylläzembän lähtemän iškuh näh , a pal’ton myö ostammo .
– Ga lähtemän ku , svuattu-rukku , andanemmo , ga sit nikedä meile žiivattua ei jiä .
A Mašan tuattah sanou ;
– Myö jo , svuattu-rukku , sovimmo , ga pidäy kuččuo kahtu kaupanmiesty , midä hyö sanotah .
Menöy muamah kuč čumah :
– Hoi , vävy da Maša , tulgua vai tänne , teis nygöi sana seizou .
Tullah sinne Maša da Vas’a .
– Nu midäbo , vävy , kozičet ? kyzyy Oleksii .
– Minä muudu nimidä en koziče , ku vai Mašua . Tuatal paijan annammohäi da muamal räččinän .Da ristižäl da ristimäl midätahto , a muudu midä iče voinnetto , ga sidä omal i annatto .
– Hoi , Vas’a , sanou tuattah , meile heimokundu on suuri , kaksikymmen piäsijua pidäy lahjua .
– A , svuattu , kaksikymmen piäsijua ku lahjua pidäy , ga äijängo sinä annat piäviinua ? kyzyy Mašan muamah .
– Ga rubl’ua kymmenäzen annan .
– Vähäččäine jo roih , svuattu-rukku , midäbo niih ostat ?
Pidäyhäi roskodiekseh , ku tytärdy da poigua rodih , ga ethäi kohti pane roskodoi .
Mugai laittihes .Iäreh tulduu Maša puolet jen’goi otti ičelleh i andoi heile iččeh parahat puarat da šulkuzen paikan i muatuškale räččinän .Ondrii dostalit jen’gat keräi stolal , sanou :
– Nygöi , svuattu , opi tulla tännepäi , viritä tuohus da ristimmö silmät .
Mašan muamah tuohuksen viritti itkun kel , silmät kaikin ristittih .Maša omal muamal da tuatal jalgah itkun ken kumardih , a Vas’a – omal tuatal da ristižäl .Kuni sulhasrahvas šuorittih , sini heijän hevot val’l’astettih .
Svuad’bu Vieljärvel. 1
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
–
–
–
–
–
"
"
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–