Тексты

Alina Gapejeva. Šomban luja poigu

подкорпус: публицистические тексты

Источник:

Oma mua. № 37, 2024, с. 7

Alina Gapejeva

Šomban luja poigu

карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский

Enzimästy
kerdua
vastavuin
Jakov Vasiljevič Blezgijevanke viizi
vuottu
tagaperin
, hänel
oli
91 vuottu
igiä
. Tämä
vastavus
lujah
on
jiännyh
minule
mustoh
. Silloi
häi
ruttoh
huškai
minus
siiriči
kylän
pihua
myöte
potkuril.
– Lähti
tiijustamah
omua
podružkua. Vahnus
ei
tabua
händy
kois
, sanoi
minule
siiriči
astui
naine
.
Jakov Vasiljevičan koin
kerras
huomuat
: lahonnuh
se
on
mennyh
muah
ikkunoissah
. Meijän
enzimäzes
vastavuksespäi
on
mennyh
äijy
aigua
, miehen
tervehys
paheni
– koronaviirusan jälgi
: ei
ole
vägie
kandua
halguo
da
vetty
, punuo
poimiččuloi
pajus
, suaja
suurii
haugiloi
Šotjärvespäi. Nygöi
hänen
piälimäzenny
abuniekannu
on
Jevgenija-tytär. Häi
kodiruadoloi
hommuau
dai
paginkanzu
on
hyvä
. Paistahäi Jakov Vasiljevičanke on
mis
.

Tuaksepäi
mennyöh
aigah

Jakov Vasiljevičan pereh
enne
voinua
eli
Šomban kyläs
. Hävinnyh
kylä
on
. Kohtu
on
ylen
čoma
– pitkät
lieterannat
, järven
silei
pindu
. Kyläs
oli
vaiku
kolme
taloidu
, ga
rahvastu
oli
: perehet
oldih
suuret
.
– Meidy
vahnembil
oli
seiččie
: viizi
poigua
da
kaksi
tytärdy
. Vahnembat
aiven
ruattih
, elettih
, ei
prähkitty, hos
i
ylen
äijäl
väzyttih
ainos
. Uvves
tuatan
nostetus kois
tilua
kaikile
täydyi
, sanelou
Jakov Vasiljevič.
Mual
sit
aigua
kehityi
prodrazv’orstka – muanruadajil
pidi
maksua
veroloi
(vil’l’al
da
toizil
eloloil
). Karjalazeh
kyläh
se
prodrazv’orstka piäzi
vuvvennu
1937. Silloi
Ruskien
armien
saldatat
tuldih
da
prižmittih
lehmän
vazanke
, hevon
da
lambahat
. Ižändy
nikui
ei
tahtonuh
andua
žiivattoi
– ellendi
, ku
niilöittäh
artelii
lastu
ei
sua
syöttiä
. Hänen
mieldy
ei
kyzytty
, žiivatat
otettih
. Muga
Blezgijevien pereh
raskulačittih.
Vastustamizes
tuatto
sanottih
"rahvahan
vihaniekakse
". Menetiijä kuspäi
löydyi
kolme
tovestajua, kudamat
tovestuksekse
ualekirjutettih dokumentat
. Hädä
koskih
Šomban toiziigi eläjii
, heidy
kaikkii
sanottih
"rahvahan
vihaniekoikse
" da
karkoitettih. Muga
Šombu tyhjeni
. "Pienel
Jašal" dostalikse
igiä
jäi
mustoh
, kui
otettih
hänen
tuattua
. Kunne
otettih
– omat
kodvan
aigua
ei
tietty
.
Lapsih
tartui
Kulatskije deti-abei nimitys
. Seiččie
lastu
muamanke
istutettih
delegäh
da
viettih
Petroskoih. Kaikes
omas
"elos
" hyö
otettih
keräle
vaiku
juodazen sulatetun razvanke
.

Karkoitukses
Karkoitettuloi vuotti
matku
Siberih. Jakov Vasiljevič sanou
, ku
mindählienne heidy
ei
vietty
Siberissäh. Rahvas
aijakse
azetuttih
Karhumäin linnah
. "Rahvahan
vihaniekoil
" rodih
kargei
elos
. Syvvä
himoitti
ainos
, kai
yölgi. Hengeh
piästi
keräle
tuodu
razvu
.
– Razvua
kerras
äijiä
et
syö
, vaččua
rubieu
kivistämäh, a
ku
ruvennet
vähäzin
ližäilemäh
syömizih
, soit kodvakse
täydyy
. Meijän
rinnal
eli
vie
yksi
karkoitettu pereh
. Heijän
pertispäi
ainos
tuli
nenäh
vastepastetul leiväl
. Hyö
kaikin
sit
nälgäh
kuoltih
: vikse
ei
maltettu
jagua
vil’l’ua
, ku
täydys
pitkäkse
aigua
, mustelou
Jakov Vasiljevič.
Pienel
Jašal kaikekse
igiä
jäi
mustoh
Čornii voronok -mašin
.
– Meijän
"hibaru" seizoi
tyrmän
taloin
rinnal
. Äijän
kerdua
taloin
luo
päivän
aloh
ajeli
tämä
mašin
. Silloi
en
sidä
tiedänyh
. Vaste
myöhembi
rubein
ellendämäh
– sil
mašinal
vangiloi
vieteltih
Sandarmohah ammuttavakse, jatkau
mies
särizijäl
iänel
.
Oli
karkoitukses olles
hyvägi hetki: vuottamattah
tiijustamah
omua
perehty
tuli
tuatto
. Niken
ei
tiedänyh
, ku
tuatto
oli
sit
samazes
tyrmäs
, kudai
seizoi
koin
vastalpäi
. Tuatan
sanoin
mugah
, čekistat kaiken
tiettih
vangih
otettulois perehis
.
– Mieih nähte
tiettih
kai
: kus
olemmo
, kenenke
pagizemmo
, toiči
ozuttihes
, ku
meijän
mieletgi tietäh
. Tuatto
tuli
meillyö laihu
da
väzynyh
. Vangit
nostettih
Belomor-kanualua. Tuatto
oli
heboloinkaččojannu. Meijän
vastavus
oli
lyhytaigaine
da
jälgimäine
. "Čornii voronok" jatkoi
ajella
.

Ku
jiäjä
hengih

Tuli
ižänmualline voinu
. Jašan vahnembat
vellet
da
toizet
omahizet
otettih
frontale
. Bojut
oldih
Karhumäin lähäl
, sendäh
Blezgijevil ainos
pidi
muuttua
yhtes
kohtaspäi
toizeh
.
– Alallistu
eländykohtua
mugai emmo
löydänyh
. Elimmö
Puudogan piirin
Avdejevo-kyläs. Nälläs
olimmo
ainos
, a
vie
sizär
rodivui
, kaheksas
lapsi
. Opi
duumaija
, kui
muamal
oli
jygei
. Tässäh
mustan
kylmänyön kartohkan
mavun
, sanelou
Jakov Vasiljevič. – Minä
ruavoin
jo
yksitostuvuodizennu. Avvutin
vahnua
sv’azistua hoidua
telefonlangoi. Vahnu
da
nuori
myö
hyvin
ruavoimmo
yhtes
: häi
terväh
maltoi
löydiä
vigoi
, minä
kandelin
"kynzii
" da
ravieh
kangimmos
puuloih
da
paččahile
. Kerran
myö
ečimmö
langan
vigua
, ga
yhtelläh
lövvimmö
: suuren
pedäjän
oksu
ripui
langoil
. Kangiekseh
puuh
voin
vaiku
minä
. Istavuin oksale
da
rubein
sidä
kirvehel
katkuamah
. Katkain
dai
pakuin
yhtes
oksanke
muale
.
Puudogan lohkol
ruattih
partizuanat
. Jakov äijän
kerdua
kävyi
heijän
luo
, oppi
avvuttua
: leikkai
lihua
, keräi
mandžoidu
. Partizuanat
annettih
brihačul
kuda-midä syödäviä
.
– Partizuanoil
annetut syömizet
minä
aiven
toin
kodih
. Kaikis
magevimannu oli
zuuharipalaine, niilöi
minä
annoin
pienimäle sizärele
, sanou
Jakov Vasiljevič.
Jaša kazvoi
. Syömisty
ei
täydynyh
. Häi
piätti
lähtie
opastumah
Belomorskan kirvesmiehenopistoh. Dokumentoi
"rahvahan
vihniekoil" nimittumii
ei
olluh
, arvostajien joukkoh
kuulujat
nikui
ei
tahtottu
ottua
brihua
opastumah
, sanottih
, la
ei
tävvy
vuottu
igiä
. Jaša sanoi
, ku
kuolou
nälgäh
, ku
händy
ei
otetanne opistoh. Žiäli
rodih
brihua
, otettih
.
– Sie
minä
opastuin
kaikkih
ruadoloih
: oigieh
pidämäh
kirvesty
käis
, piluamah
, salvamah
kodiloi
, sanou
mies
.

Kodih

Voitonpäivän
Jakov Vasiljevič vastai
Petroskois
, silloi
häi
jo
sluuži
armies
.
Omah
Šombah tulduu
Blezgijevat nähtih
, ku
ei
ole
susiedutaloloi, vaiku
aluskivet jiädih
. Net
tässähgi sie
ollah
. Toinah
čekistat riičittih
da
viettih
kyläspäi
. Blezgijevien kodi
jäi
seizomah
. Toine
toizen
peräs
vellekset
tuldih
kodih
voinalpäi
. Oli
suuri
ilo
: kaheksa
hengie
uvvessah
kerävyi
roindukoin levon
uale. Ei
tulluh
vaiku
tuatto
.
Jakov rubei
ruadamah
susiedukyläs Liettiel
. Kerras
Jakov oli
oman
t’outalluo
gostis
. Primietti susiedutaloin čoman
neidizen
.
– Kodvan
duumaimah en
ruvennuh
, kučuin
tansiloih
. Nedälin
peräs
tuaste
himoitti
nähtä
händy
. Sit
kučuin
miehele
. Vera meni
myödäh
. Lähtimmö
sel’soviettah
, sie
meidy
pandih
kirjoih
. Siepäi
tulimmo
Veran muamalluo
. Häi
hälizi
päčillyö
, pastoi
piiraidu
. Langenimmo polvilleh
, muga
la
on
, olemmo
nygöi
ukko
da
mučoi
. Kyzyimmö
blahosloven’n’ua. Hänel
kai
piiruat
käispäi
sorruttih
lattiele
. Tabai
muatkoi
ufatkan
da
"blahoslovi
" mollembii…Veranke elimmö
ozas
. Händy
jo
19 vuottu
ei
ole
rinnal
. Minunke
eletäh
tytär
da
bunukku
. Igävöijä
ei
anneta
dai
avvutetah
kaikes
.
Jakov Vasiljevičal jygei
on
mustoittua
endisty
aigua
. Toiči
hänen
iäni
odva
kuuluu
. Paginan
jatkai
hänen
tytär
. Häi
saneli
, kui
hyö
tuatanke
käydih
eččimäh
died’oidu
Sandarmohah, ga
hänen
nimie
ei
löytty
, vaiku
jätettih
kukat
mustopaččahan
luo
. Jakov Vasiljevičan perehes
jäi
eloh
vaiku
nuorembi
Ol’ga-sizär. Muamo
eli
84 vuodessah
, voinu
hänel
otti
vellengi. Kodi
, kudamas
hyö
eletäh
, on
lahonnuh
da
kylmy
, ižändy
sanou
, ku
hänen
ijän
vie
kestäy
.