Тексты

Remšu Juho . Kouluh lähtö. 3

подкорпус: художественные тексты

жанр: драматическое произведение

Источник:

Oma mua. № 38, 2024, с. 11

Vienakši kiänti Valentina Karakina

Remšu Juho

Kouluh lähtö. 3

карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский

HENKILÖT
:
Petrouna, 50-vuotini talon
Emäntä

On’ussa, hänen
16-vuotini tytär

Huoti, hänen
10-vuotini poika

Puavila, hänen
8-vuotini poika

Puapo, 60-vuotini nuapuriemäntä
Hoto, 70-vuotini nuapuriemäntä
Kauriilouna, 50-vuotini "noita-akka"
Kauro, 20-vuotini šulhaismieš

Riiko, 50-vuotini pat’vaška
Jelena, hänen
40-vuotini naini

Kauriilouna: (tulou
hyvin
kiihtynyönä kiäššäh tuohivakka, missä
on
"noijan
" välinehie, näkyvissä on
lepän
okšista
luajittu
vašta
) Kah! Ei
ketänä koissa
! Šinnekö hiiteh on
männyn
Emäntä
? (Tahtou
lähtie
pois
, vain
kuultuo aškelie
piettyy
).
Emäntä
: (tulou
) Kah! Joko šie
jouvuit
. Täššä
olen
kuin
tulilla
vuottan
.
Kauriilouna: (kiihtynyönä) Jo
mie
jouvuin
, jo
. Missäpä še
On’ussa? Šen
pitäis
olla
kynšissäni tällä
šiämen
noušennalla.
Emäntä
: Eikö
hiän
ole
kamarissa
. Kylyššä
ei
ollun
, kun
mie
juštih
tulin
. (Mänöy
kamarih
). No
ei
tiälä
nävy
, tai
palttuo
ei
ole
. Kyläh
kai
še
on
tempautun nečistoi...
Kauriilouna: Voi
imjä oččah
, voi
imjä oččah
... Kun
vain
še
piessa ei
pakenis
ennein
kun
tieto
šuahah
. Eikö
hiän
ennein
lemmen
noššantua pitäis
ruveta
piettämäh
tyttyö
kotitantereilla.
Emäntä
: Kun
šie
, Kauriilounaseni, luatisit
šen
topran, jo
mie
šiula
makšasin
: antasin
emuššan
tai
räččinän
, tai
villua
näppisen löytäsin
, kukki
Kauriilouna.
Kauriilouna: Elä
jo
šie
, Petrounaseni, tolkuiče makšamisešta. Šua
vain
tušnikka plahosloven’n’an kera
ta
tuo
kolme
osran jyvyä, ta
kolme
jyvyä elohopieta
. (Hiän
tutkiu
vehkehieh, ottau
tinanvalantakauhan, panou
šiih
šuolua
).
Emäntä
: Kačo
šie
tuošta
suleikašta, pitäis
šen
pohjalla
olla
hopieta
.
Kauriilouna: (kuatau
, šiitä
mänöy
kiukuan
eteh
, yhtäkkie muistau
mitä
lienöy
) A
voi
- voi
, olin
unohtua
, vielä
pitäy
kakši
tai
kolme
emon karvua
.
Emäntä
: Voi
riähkähini, onnakko keriččimet
sarajalla jiätih
. Vuota
, raukkan, lähen
hoš
šielä
leikkuan
.

Kauriilouna pitäy
kauhua
kiäššäh, mitä
šopottanou šemmoista
, mistä
ei
šua
šelvyä, ta
välillä
puhaltau
kauhah
.

Emäntä
: (tulou
juokšujalkua
keriččimet
kiäššä
) Täššä
on
! (Mitä
antanou
Kauriilounalla). Kauriilouna: (ottau
ta
pistäy
kauhah
, šiitä
kyšyy
veistä
, millä
alkau
hämmentyä
kauhašša
olijua ševošta)
Piätä
luoja
, šuo
jumala
,
pyhä
Muarie liitättele
oman
pellon
pientareilla,
oman
kartanon n’avalla
,
ympäri
emon eluo
,
oman
tuaton
kartanuo,
iltapäivien
ilokši
,
huomenešpäivien
armahakši
,
Kauro-pojan moršiemekši
...
(Lukou
loičun kolme
kertua
ta
jokahisen
lukomisen jälkeh
šylköy
kolme
kertua
kauhah
). Nyt
on
varma! Šalpua
vain
tušnikka plahosloven’n’an kera
. Kyllä
še
pisyy
eikä
kovin
poti, eikä
kouluh
meinua
... pisyy
!
Emäntä
: Passipo
, Kauriilounaseni, passipo
! (Kävelöy
pitin
huonehta
). Vuota
šie
, mie
kačon
: oli
šiinä
kolme
metrie
siiččua
ošuškaupašta oššettuo. (Löytäy
). Pane
šie
vakkah
, lisyä
löyvän
... Nyt
kun
vielä
lemmen
noštasit
, ni
šilloinhan še
olis
hyvä
.
Kauriilouna: Kun
kerran
on
tyttö
pietetty
, ni
lempi noušou
, jotta
pärähtäy. Läkkä vain
kylyh
, šielä
še
lämpimäššä
paremmin
noušou
.
Emäntä
: Kyllä
šie
olet
muasteri! En
tiijä
millä
mie
šiut
hyvittäisin
moisešta ruavošta
. (Männäh
).
Pojat
: (tullah
peräkkäh ta
lauletah
šotilahie matkien)
Eihän še
kuulu
kankahalta
itkua eikä
naurua juu.
Hei, hei, hekkakaa,
itkua eikä
naurua juu.
Vain
šieltä
kuuluu
torvien
šoitto
ta
jääkäripoikien laulu
juu.
Hei, hei, hekkakaa,
ta
jääkäripoikien laulu
juu!
~~On’ussa: Smirno!~~ (Hiän
tulou
pieni
matkalaukku kiäššä
ta
paltto
piällä
. Pojat
kävelläh
peräššä
ta
piettyön
otetah
ašennon). Huoti, tulepaš kamarih
! (Pojat
ollah
ašennošša). No
mipäše teilä
tuli
? Huoti, jouvu
rutompah.
Puavila: Šotilahat ei
hajouvu ilman
komentuo.
On’ussa: No
hajoutukkua nyt
. Vain
kuulkua
, nyt
mie
lähen
kouluh
. Työ
että
šua
šanuo
kellänä, jotta
mie
läksin
. Koittakkuat käyvä
kouluo
ta
oppaštukkua hyvin
. Ruatakkua
ahkerašti
pioneriošaššošša. Milma
meinatah
antua
väkisin miehellä
Hotattaisen Riijolla. Mie
en
mäne
yhteh
mokoman tyhmyrin keralla
. Mie
tahon
käyvä
kouluo
. Hyväšti
, hyväšti
! (Kättelöy kiäštä
pityän. Mänöy
).
Pojat
: Elä
šie
vielä
lähe
!.. (Männäh
hänen
peräh
).

Kauriilouna tulou
"noitavehkehineh".

Puavo: (tulou
) No
, joko on
kaikki
šelvyä?
Kauriilouna: (entiselläh
) Kaikki
on
šelvä, nyt
ei
piäše
puuhu eikä
toiseh
. Kunhan še
Kauro vain
tulis
.
Emäntä
: (uhkuavašti pojilla
) Šanokkua
ruttoseh, missä
on
On’ussa.
Pojat
: Emmä
myö
tiijä
.
Emäntä
: Tiijättä
. ~~Šanokkuat, puarut.~~ Kun
vain
että
šanone
, ni
Koivuniemen stuarosta heiluu
.
Huoti: Jo
mäni
. Tai
ei
käšken
šanuo
teilä
.
Kaikki
naiset
: (kiihtynyinä) Oho
hapatuš
.
Puapo: Šitähän mieki ajattelin
, kun
huomasin
Lammašniemen nenäššä
šamannäkösen imehnisen kuin
On’ussa tai
On’ussa.
Emäntä
: (hyvin
kiihtynyt
koko
ajan
; kun
šuau
šelvän tapahtunuošta, pakajau
yhtä
mittua
) Oho
puaru, mäni
ruato
. Talo
olis
ollun
hyvä
, još
šulhani
olis
ollun
parempi, ni
hyvin
olis
välttän
. Talošša
eletäh
eikä
mieron
leipyä
šyyvvä
. Mimmoni
töriläš ni
olis
ollun
, še
olis
ni
välttän
.
Puapo: (on
kovin
hermoštun
, pakajau
hyvin
vähän
, valittelou) Oi-voi, lapširukkua, oh
! Mitein
piti
tapahtuo
. Auttaisko Jumala
Kauriilounua, jotta
šai
pahan
paikoillah. ~~Oi-voi.~~ Pahani
päivä
. Pahuš
poika
. (Mänöy
uloš).
Kauriilouna: Myöštyy
še
. Še
myöštyy
. (Kävelöy
hyvin
kiihtynyöšti ta
halteissah
ympäri
huonehta
. Ottau
kiukuašta
tuhkua
, panou
šitä
koprihis, šylköy
, mänöy
kamarih
, kolistelou šielä
ta
šanou
epäšelvie šanoja
. Tulou
šieltä
). Še
tulou
.
Emäntä
: Piessa šiula
myöštyy
hulvattu
, petkuttaja. ~~(Ivallisešti).~~ Myöštyy
! Myöštyy
!

Kauriilouna hiipien lähtöy
huonehešta
. Kauro, Riiko ta
Jelena tullah
.

Riiko: Terveh
taloh
. Šuapiko käyvä
istumah
? (Männäh
istumah
).
Emäntä
: (vaipunehešti) Puitto ei
. On
häneššä
enneinki rahvaš
istun
.
Riiko: (kačellen
ympäri
huonehta
) Šuapiko teilä
paissa
? Šuurie
pakinoja
.
Emäntä
: On
häneššä
ennein
paistu
, tai
šilma
ei
kielletty
. Totta
nuo
šeinät
vielä
keštänöy
.
Jelena: Meilä
on
poika
, šyntyjäh Kauro, nimeltäh Krikoorovič. Teilä
pitäis
olla
tyttö
miän
tietojeh mukah
, On’ussa Mokkejevna. Niin
emmäkö myö
rupieis
kahta
nuorta
yhteh
kryyččimäh?
Emäntä
: Asieššaš ei
olis
äijyä pakajamista, talo
teilä
kuin
meren
emä
, vain
kun
meilä
šattu
vahinko.
Jelena: (ihmeissäh) Mityš
?
Emäntä
: Kun
tytön
puaru pakeni
.
Jelena: (nouššen
penkiltä
halteissah
, šamoin
nouštih
Riiko ta
Kauro) Oho
vetluukat, min
ruatoja
. Šuattoja
ilmasih
häpeih koko
joukon
ta
pojan
. Tähä pitäy
šuaha
tunnušmerkki. Kisomma
lehmänä
liäväštä
. Šen
pitäy
tapahtuo
, iče
čiilinä
ryömit
lattiella
.
Emäntä
: (raivoissah) Hävekkyät. Ei
olei miun
koirat
koissa
muattu
, pennut
pehkuilla levätty
. Tunnušmerkki tuuleh
. (Mänöy
ta
työntäy
Jelenan uloš, mänöy
iče
peräššä
, vain
myöštyy
heti
).
Riiko t a
Jelena: Tuletta
muistamah
. (Männäh
uloš jo
emännän
puhenvuoron aikana
, paičči Jelenua, kumpani šeisou
ovella
šylkien
šiämeh
).
Emäntä
: (šiämeššä
) Tunnušmerkit tuuleh
, pahat
mielet
pahnoih
! Konštit kotieh kohti
! Kun
vain
emmä
šuanun
vävyö
Hotattaisešta, ni
eläš pakaja
. Kyllä
miun
tytöllä
löytyy
mieštä
joka
šormella
, kun
vain
männöy
ta
ollou
mänömäššä
. Kyllä
ottajua, kun
vain
mänijyä. Vaikka
mie
männen
toisella
miehellä
. (Nakrau
viimesen
virkkehen aikana
).

VERHO

Julkaistu yhteiskokomukšešša "Illan
kulukši
tukkikämpäššä", kuštannušliikeh Kirja
, 1930