Тексты
Вернуться к списку
| редактировать | удалить | Создать новый
| История изменений
| Статистика
| ? Помощь
Karmanov Vladimir .
Petrovič
Источник:
Oma mua. № 40, 2024, с. 10
Karmanov Vladimir
Petrovič
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
Ruatuas’s’a nuorena hirurkina Šuojärven pol’ničašša jouvuin opaštumah liäkärinhomman viisahukšie praktiikalla vuorokauven ympäri šeuruššellen eri liäketiij ollisien ammattien kollegojen kera.
Erikoisen šuuret psihologiset ta diagnostiset vaikehukšet tultih vaštah, konša šeuruštelin pienimpien potilahien, lapšien kera. Toičči oli mahotointa paissa lapšen kera, kerätä tarvittavua tietuo. Ta i konša lapšella on kova kipu, kyynälie on enämpi kuin tietuo. A erehtyö lapšien kera ei šua! Psihologisešti himottau auttua lašta, ta i laki ei prosti erehykšie.
Kirkkahana henkilönä ta liäkärintietojen šäilyttäjänä oli Šuojärven piirin piäpediatri Jurii Petrovič Vološin. Meijän kešen kunnivolla šanoma häntä Petrovičiksi. Hiän oli yhtäaikua ankara, viisaš ta hyvä! Hiän aina oli valmis tulla apuh! Vuorokauven ympäri šai kuččuo hänet käršijän lapšen luokše, ta hänen piätöš aina oli korkiešti ammatillini ta viisaš. Hiän pelašti niin äijän, jotta ei voi muissella! Miun lisäkši hiän autto toisie!
Työpäivän lopušša Šuojärven piirin piäpol’ničan vaštahotto-ošaštoh vanhemmat tuotih kolmevuotini lapši. Simptomit muissutettih äkillistä umpišuolen tulehušta. Vanhempien ta lapšen kera oli heijän omahini, Leningradin sanitaris-tervehyšopillisen instituutin pediatrijan laitokšen professori. Hiän jyrkäšti vuati vaikieta leikkaušta.
Tarkaššukšen aikana erähät simptomit ei viitattu äkilliseh umpišuolen tulehukšeh. Virallista n’euvotteluo varoin pol’niččah kučuttih Jurii Petrovič. Hiän tarkašti lapšen, tutki hänen tarkaššukšen tietoja, erittelyjä ta šuositti, jotta kolmen tunnin aikana lašta tarkkual’tais ta pissettäis heikkoja spasmolittija. Hiän ei ollun varma, jotta lapšella oli äkillini katastrofi vačašša.
Professori hermoštu, vuati šairaušistorijua ta luati oman kirjutukšen kiirehellisen leikkaukšen pakošta. Tilanneh tuli jännittäväkši. Kiirehelliseh n’euvotteluh kučuttih piirin pol’ničan piäliäkäri. N’euvottelušša ehotin professorilla auttua milma leikkaukšešša, još hiän vuatiu šitä.
Professorin nuaman ilme muuttu. Hiän kieltäyty ta viittasi šiih, jotta kolmen tunnin piäštä hiän lähtöy Leningradih.
Piättimä pistyä lapšella spasmoliittija ta muutoman tunnin aikana tarkkual’l’a häntä. Još lapšen kunto ois pahennun, olisima luatin leikkaukšen. Professori mäni pois ta lupasi šoittua Leningradista enši huomenekšena.
Muutomašša tunnissa lapšen kunto pareni, illalla hiän jo juoksi toisien pienien potilahien kera ošaštuo myöten. Illalla myö šoittima vanhemmilla, šelittimä tilantehen: kivut hävittih, vointi on hyvä, ka myö ehottima jättyä lapšen ošaštoh šilmälläpivolla. Vanhemmat šuoššuttih.
Huomenekšella Leningradista šoitti professori ta kyšy, missä on lapši. Mie vaštasin, jotta lapši on valvonnanalani, leikkiy ikäkaverien kera ošaššošša. Professori šiänty, jotta leikkauš ei ollun luajittu hänen šuositukšien mukah ta lupasi meilä vaikehukšie.
Tovella tunnin piäštä Šuojärven pol’ničan piäliäkärillä šoitti Karjalan tervehyšhoitoministeri. Ka šuatuo tietyä, jotta iče piäliäkäri ošallistu n’euvotteluh, ta jotta lapši näytti terveheltä, ministeri kyšy välittyä liäkärilöillä kiitollisutta ta olla hellempi piäkaupunkin professorien kera.
Šemmosie juttuja oli tosi äijän. Petrovičin viisahuon ta avun anšijošta lapšilla aina asienmukasešti autettih, kaikki piätökšet tarkkah aivotettih. Hiän aina autto liäkärijä omin voimin. Tärkein on še, jotta häntä tykättih vanhemmat šekä lapšet. Yhtehiseššä tarkaššukšešša oli vesselä nähä, kuin pienet potilahat joukoin aššuttih hänen peräh.
Konša mie lopetin ordinatuurin ta meinasin jättyä Šuojärven, vain Petrovič iloštu miun puolešta, šepyäli miut ta toivotti hyvyä ruatuo uuvvešša paikašša. Hänen šanat oltih kuin pyhä plahosloven’n’a!