Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
Kolme veikkuo
Kolme veikkuo
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
Ammuin
še oli .Pieneššä karjalaisešša kyläššä eli kolme veikkuo .Heijän talot šijouvuttih kylän eri ošissa .
Veikot oltih yštävälliset ta aina autettih toini toista .Matin pereheššä oli kolme lašta , Iivanan pereheššä – viisi , a nuorimmalla Puavilalla oli kakši lašta .
Veikot aina yheššä käytih meččäh , kerättih šientä ta marjua , pyyvvettih kalua järveštä ta aina juattih kaikki šualehet tašasin kolmella perehellä .
Šykyšyllä veikot kerättih hyvä potakka -, nakris - ta punajuurišato .Ta tavan mukah juattih kaikki kašvikset yhenverroin .
Tuli yö .Vanhin Matti-veikko veny omašša šänkyššä ta ajatteli :
"Iivanalla on šuuri pereh .Veikko on juuri noušomašša jaloillah , vašta rakenti oman talon .Višših myö viärin jakoma kašvikset ."
Matti nousi ta läksi aittah .Hiän pani potakkua šäkkih , a nakrista ta punajuurta vakkah , nošti šäkin harteillah , otti vakan käteh ta läksi keškimmäisen veikon aittah .A šiitä vei potakkašäkin ta toisie kašviksie nuorimmallaki veikolla .
Šillä aikua nuorin Puavila-veikko veny omašša šänkyššä ta ajatteli :
"Viärin myö jakoma kašvikset !Iivanalla on šuuri pereh ta šyöjie on enemmän , niin jotta hänellä tarviččou äijän ruokua ."
Puavila nousi ta läksi omah aittah .Hiän pani potakkua šäkkih , a nakrista ta punajuurta vakkah , nošti šäkin harteillah , otti vakan käteh ta peitočči läksi keškimmäisen veikon aittah .A šiitä vei potakkašäkin ta toisie kašviksie ni vanhimmalla Matti-veikolla .
Keškimmäini veikko koko yön ei voinun uinota ta pyöri omašša šänkyššä .
"Mitein mie šuan elättyä omua šuurta perehtä ?" ajatteli hiän .
Tuli huomeneš .Matti ta Puavila mäntih omih aittoih , luvettih potakkašäkit ta kašvisvakat ta oikein kummekšittih , jotta šato ei vähennyn .
"Kumma on ", ihmeteltih hyö .
A Iivana läksi aittah ta ei voinun uškuo , jotta potakkua ta nakrista lisäyty .
"Mi kumma ?", ajatteli hiän .
Enši yönä vanhin ta nuorin veikko tuaš pantih šäkit harteillah ta otettih vakat käteh , ta lähettih viemäh toini toisella šatuo .
Oli kaunis yö .Kuutamon valošša tie hyvin näky .Järven uallot hil’l’akkaiseh läiskettih .Ta äkkie veikot tavattih laiturin luona .
– Kunne šie aššut keškiyöllä ? kyšy vanhin veikko .
– A šie kunne olet mänöššä ? kyšymykšellä vaštasi kyšymykšeh nuorin veikko .
Hyö huomattih šäkit ta vakat , kumpasie kannettih , ta heti kaiken ymmärrettih .Veikot šepäyvyttih ta šiitä päiväštä alkuan tykättih ta autettih toini toista vielä enemmän .
Kolme veikkuo
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
"
"