Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
Jeremejev Aleksandr. Vahnat dovarišakset. 1
Jeremejev Aleksandr
Vahnat dovarišakset. 1
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
Ollah
talvikuun loppupäivät .Iivan ruadau virrastos ruadajannu .Tänäpäi hänel allukse pidäy kabrastua pihua lumes da lijas .
Oli jo ennegi tämän vuvven moizii talvikuuloi , konzu Uuzi Vuozi on kätty andamas , vaigu siä eläy omua elaigua .Jo pidäs olla ymbäri tävvet kivokset , a muas on vai hoikkaine lumikuorut , da vezi läpettäy luhtis .Lumetoi talvikuu yksil on paha , toizil – hyvä .Hyvä on , konzu sinä olet moizes ruavos , kuduas vastuat ruadotilan pihoin puhtahuos da por’adnas , a sinul ei pie higihatus lundu suomie da čuuruu levittiä .Ruadajal ruaduo yksikai löydyy , a gu iče et löydäne , sit löytäh toizet .
Iivan , jo tostukymmendy vuottu tagaperin muutti perehen kel elämäh linnah , kodvan ruadoi suurel zavodal , a nygöi , konzu vuvvet ruvettih painamah , löydi vähiä hoivemban ruavon .Muga sidä arbailtih toizet , vaigu sen parembi kaikkii tiijät da tunnet iče .Tänäpäigi huondestu myö piälikkö algoi luvetella päivän ruadoloi .Et sil vastah midä sano .Mieldy painau tämä elaigu da peremennoi žizni ..."Mene sinne , tule tänne , rua tämä , rua tai ... Kaksi puolen kel vuottu penziessäh jäi .Auta Jumal pyzyö pystys da olla tervehenny .Ijät täytytäh – toizennu päivänny lähten iäres ruavospäi .Ajan kyläh , tuatan da muaman kodine on pystys , muutan sinne elämäh , da elän gu kuldua viessuan .En voi enämbiä kestiä !"nengomien mielien kel Iivan pyhki vastal pihua , konzu dogadi häneh päi lähestyjiä miesty .
– Zdravstvuite , eto Glavk ?
Iivan seizatui , kaččou kodvan myöristyksis .
– Peša , kehno , sinägo olet ? Ni tundie ei sua .Olet sangennuh .Usat olet kazvatannuh .
Peša ihastuksis loškai Iivanal kätty .
– Ga minä , taki ! Tiägo sinä ruat ?
– Tiä . Jo mondu vuottu .Kuibo sinä tänne puutuit ?
– Hädä toi . Penziessäh jäi kolme vuottu .Kyläs ei ole nimittumua ruaduo , tulin linnah ruavon eččoh .Käin ruavonandokantorah , annettih lippu , sanotah , teile tiä on ruadopaikku .
– On , on . Minä yksinäh ruan kahten miehen raudoloi .Ečitäh ruadajua .
– Kačo , emmogo sit puuttus yhtes ruadamah ?
– Se , velli , olis hyvä ! Menevai kävy kadroin ozastoh , perti – viizi .Minä sinuu täs vuottelen .
Peša lähti kadroin ozastoh , Iiivan jakoi ruaduo .
– Tittäväine , kahtei olis kahtei – ruavot puolekkai , ajattelou Iivan .
Ei mennyh ni puoldu čuassuu , kantoran veräi avavui , enzimäi siepäi ozutettihes korvissan levennyöt Pešan usat , sit iče .Muheloittajen hambahii kattamattomil huulil häi sanoi :
– Käskiettih enzimässargen tulla kaikkien dokumentoin kel .Huomei , suovattan , ei ruata .
Iivan kai skočahtih hyväs mieles :
– Se , velli , hyvä !Yhtes kazvoimmo , yhteh ruadohgi puutummo .Läkkä ozutan minun , nygöi , voibi sanuo , meijän ruadopertii .
Ruadopertih pidi piästä kantoran tagaveriäs , pitky pala astuo kaidua senčoidu myö .Kabinietat puolintoizin .Yhtel veriäl on lippuine "Pakkasukko ".
– Midäbo tänne on kirjutettu "Pakkasukko ?" kyzyi Peša .
Iivan muheloittajen vastai , gu heil joga vuottu yksi mies da naine käveltäh Pakkasukonnu da Lumineičoinnu , lapsii hyvitelläh , da kučui ielleh kaččomah omua ruadopertii .
– Kusbo on sinun ižändän perti ? kyzyy Peša .
– Tule , näit . Sinä händy tunnet , vastai Iivan .
Tulduu pertih , Iivan tapahutti jalloil , da sanou :
– Täs ižändän perti .Täs ižändy .
– Sinägo se olet ? kyzyi ihastuksis Peša .
– Minä ! Minuu suurembua täs ei ole nikedä !Istoi .Nygöi ammui nähtyy hot pagizemmo kodvazen , sanelet , midä kyläh kuuluu .Vuottu kaksi , gu ei enämbiä olle , ei puuttunuh kävvä roindukohtah .Istoi , istoi .
Peša istuuhes .Iivan kačahteleh ikkunah , nägyygo kedä ulgua .Plikkuau veriän lukkuh .
– Nukka , Peša , vähäizen laikkuammo , gu vastavuimmo , da vie täh tabah .
– Ga kusbo otat , da kuibo ruavos olles ? ei voi ellendiä mies .
– Minähäi sanoin , gu olen omal ičel ižändy . Älä tiijä nimidä !
Iivan otti skuappazes butilkan , nelli n’amustu , nelli juablokkastu , kuppizet .Heitti stolale .Peša kaivoi omis kyläevähis keitettyy kartohkua , palan leibiä .Iivan kuadoi viinat kuppizih .Peša dogadi , gu butilkan lippuzeh on kirjutettu : "Viinan juondu on paha , ga vessel !"
– Kaldua iäres vastavundas da hyväs tulies ruavos , ehoittau Iivan .
Miehet ryypättih , haukattih leibiä .
– Viego mustelet meijän endisty lapsusaigua da eländiä ? kyzyi Iivan .
– Ga buito en ? Mustathäi iče
kui kalah käimmö , kui kerran kačoimmo Jošin katiskat ?Se kiellitti tuatalles .
– A haugi mittuine sinne oli puuttunuh , kilos kolmes , jatkau Iivan .
– Nu , mustoittau Peša . – A kui tuattas sinuu sen jälles vičal kylvetti . Mustat ?
Iivanal ruono hibjuhiiri selgiä myö juokseldi .
– En , vastai häi hilläzeh . – A sinä mustat , kui Matin bošil selläs ajelit kyliä myö . Heijän brihačut sinuu tavattih , da tävvet štanit čiiloidu ličattih .No .Kaksi päiviä ni istuo et voinnuh .
– Sidä en musta , hieraldi Peša käzil sorkii .
Iivan kuadoi viinua mal’l’azih .
– Ota , Peša , paukku meijän lapsuos . Hyvä oli aigaine !
Miehet ryypättih .Senčois kuuluttih askelet .Kenlienne azetui veriän edeh .Iivan painoi sormel huulet , ozuttajen , gu pidäy olla vaikkaine .Kävelii riuhtai kiägiä , seizoi vie kodvaizen , da jatkoi omua matkua .
– Otti meččy ielleh , lasketti Iivan .
– A mustat , kui tyttözii peräh ajelimmo ? jatkoi paginua Peša .
– Sinä Man’aizeh painuit , mustoitti Iivan . – Kerran tulit , korvutyvi ruskei , gu oblezjanan tagapuoli . Tahtoit n’opata , ga ei stuanivunnuh .Olgah , älä prähkä !Tule lähembäkse , kuundele , kui minun oigies korvas viheldäy !
Peša painoi oman korvan Iivanan korvan tyveh .
– Tai , kačo , on mi ollou erinomaine iäni .
– Älä virka ! vastai Iivan .– Egläizenjälles , yöl , akku gu korval trešni , ga kai kravatispäi lattiele lennin . Huondeksel sanon : "Sinä toinah unimielis tänäpäi minul hyvän korvurieskan annoit !""Hoi , sanou , urairukku , enhäi kogo yös ni undu silmäl suannuh !"
– No , olgah , pane vie , anna vačan čahlou !
Miehet juoldettih , haukattih juablokkua da leibiä .
Iivan nostaldi jo tyhjän , stolal olijan butilkan : "Kačo , kui hyvin päivy algavui !Pagin paginua löydäy !Yksi vai hädäine tuli – pidäs suaha ližiä .Ongo sinulles titimittii ?"
– Ei ole , vastai Peša kaivajen kormanilos , – akku jälgimäzet andoi vai linnah piästä .
– Vuotas , mieleh tuli , tostavui Iivan , – nukka otammo tuon Pakkasukon sovat , da lähtemmö lapsii hyvittelemäh .
– Kuibo minä ? ei ellendä Peša .
– Sinul lövvämmö Lumineičoin ruutat .
Miehet mendih Pakkasukon pertih , otettih vuarnas ruutat , terväizeh tuldih omah pertih , taluttih piäl .Pakkasukon sobavus Iivanal rodih suureččaine , ga hiemuat voibi kierdiä , piduhuos ei ole suurdu hädiä , ei pidäs vai polah öntästyö da piäl polgie .Suurin hoppu on Lumineičoin kel .Kaftanan nyblät vois jättiä salbuamattah , ga neče ferezi on lyhyččäne .Piäh hyvin pädi parikku da paikku , ga sihbo edeh tullah kunnon miehen ylbevys – kegälehen mustat usat .Net piätettih peittiä liägärilöin maskal .
– Agu puutummo käzih , tyrmiä jällel , huolestui Peša .
– Minun kel älä varua nimidä . Emmohäi hukkuizet ole .Johäi elaigu vähäizel meidy korvendi .Huavo pidiä löydiä , rauhoitti Iivan .
Häi otti škuapas kartohkuhuavon , liččai sinne ribuu , syömättäh jiännyöt juablokat , n’amut , kartohkat , tyhjän butilkan .
– Täs meil ruadau yksi inehmine , hänen tuttavu joga vuot tu kuččuu lapsil meijän Pakka sukkuo . Tiijän , eläy lähäl olijas yheksäkerroksellizes talois .On karjalaine .Lähtemmö enzikse sinne , ehoitti Iivan .
– Agu tavatah ?
– Sanoinhäi : älä varua , älägo huoli !
Vahnat dovarišakset. 1
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
–
–
–