Тексты
Вернуться к списку
| редактировать | удалить | Создать новый
| История изменений
| Статистика
| ? Помощь
Mado on ristikanzu viizas
Источник:
Oma mua. № 49, 2024, с. 9
Mado on ristikanzu viizas
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
Mavol on paha kunnivo histianskolois mualois, Azien mualois vastukarai kunnivoijah sen mielevytty, viizahuttu da vällytty. MiesMado on herky da miellyttäi. NaineMado on ylen čoma da puaksuh oman čomevuon hyvyös händy lykystäy. Japounies, konzu tahtotah sanuo naizele hyviä, sanotah: "Minun armahaine, olet tovelline mado". Tämä verdailu ei jo olis komplimentannu päivänlaskumualois.
Mado pidäy hienoloi sobii, toiči kirjavembii migu toizil, häi ainos on vähäzel "dendi". Naizet ylen äijäl suvaijah heinoloi da erinomazii čomenduksii. Mado ei pagize liijakse, häi puaksuh ajattelou midätahto syvästi. Häi on mielevy, filousofu. Mado on viizas, ga ilmai viizahuttugi vois eliä: hänel on ylen hyvä syväiniäni. Opastunnuh Mado maltau oman "syväiniänen" kuultuu nähtä tuliedu aigua. Mado enämbäl uskou omii tundoloi, simpuatiedu, mielikuvii, migu faktoi, nevvoloi da oman da vierahien kygyy. Hänel on rounoku kuvves tundo.
Mado ylen tarkah ruadau loppussah kai omat alletut ruavot. Häi ei suvaiče, konzu ruado ei mene hyvin, häi maltau terväh luadie piätökset, hos omua tabua myöte häi ei ole rutto. Häi on valmis "kiändämäh" Muadu omien ajatuksien todevuttamizekse. Mado on paha kižuaju.
Mado ei suvaiče andua den’gua velgah, ga ku ristikanzu miellyttäy händy, häi tulou abuh. Häi harvah maksau "helizijäl" ruaduden’gal, häi parembi maksua omal avul. Pahakse mieldy, Mado ei malta pyzyö ramkois, i konzu häi tahtou avvuttua kedätahto, häi avvuttau nenga, ku unohtau omas ičes. Mado pidäy omua abuu ylen suurennu ruavonnu, i toiči liijakse kyzyy omas avus. Instinktu käsköy händy kierdiäkseh omas velguniekas ymbäri, toiči painuagi sidä kuoliekse. Sendäh enzimäi duumaikkua hyvin, pidäygo kyzyö abuu Mavos.
Maduo lykystäy den’goin suamizes. Hänel ei pie huolie, kus ottua den’gua, häi kebjieh löydäy net, konzu hänel niilöi pidäy. Vahnettuu Mado toinah rodieu ahnahakse, liijakse siästäjäkse.
Mado voi ruadua joga ruaduo, kus ei pie mennä riskih. Häi ottavuu ruadoh kai silloigi, konzu ruaduo on ylen äijy. Ga sih kaččomattah Mado on yksikai lašku.
Mado ainos iče valliččou oman vastinehen. Häi ei suvaiče tirpua, häi ylen äijäl varuau omua vastinehtu toizih kai silloigi, konzu jo ei suvaiče händy. Häi kierdäy oman mielespiettävän nenga, ku mielespiettäväl ei rodei ni vähästy välliä. Mado on moine sendäh, ku iče on vällyön suvaiččii. MiehiiMadoloi uskuo nivouse ei sua.
Mavot ruvetah pettämäh omii vastinehii, mi tuou vaigevuksii heijän elaigah. Hyvä on, konzu Mado oppiu pyzyö peittelemättäh da kai omat parahat tunnot andau omale perehele. Hänen perehes sit kai olis hyvin.
Mado suau äijän lastu sih niškoi, ku hänen vastineh – ukko libo akku – olis kiini perehes.
Mavol rodieu ozakas elaigu Häkinke, kudai andau Mavole vallan oman ičen piäl, vaiku Häkil on oma ehto: häi on perehen piälikkö. Mado ei rodei vastah sidä.
Mado da Kukki, oldahes hyö hos molodoit, hos dovarišakset, hos muite yhtes eläjät libo ruadajat, ruvetah kohendamah toine toizen vigoi. Žiäli rodieu Poččii, kudai puuttuu Mavon käzih. Mado ei anna hänele ni yhty välliä, rikkou Počin. Mavol ei pie piästiä omah elokseh Tigrua, Tigru on rikkoju.
Mavon elaigu on rauhalline. Vaiku eloksen lopus hänen herky taba da himot, suvaičus šeikkailuloih, voijah rikkuo hänen rauhallizen vahnusaijan. Mavon elos ylen äijäl rippuu sit, rodivuigo se talvel vai kezäl, yöl vai päiväl, mittuine siä oli pihal... Mavole pädöy vaiku lämmin siä. Häi varuau kylmiä, pahua siädy, tuuldu. Mado rodieu ozakkahembakse, ku häi rodivuu räkkimuas räkkipäivänny. Myrskyn aigua rodivunnuh Mado kogo eloksen rubieu elämäh varavos.