Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
MIŠINA Ol’ga . Luonnon lapset
MIŠINA Ol’ga
Luonnon lapset
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
Vova da
Saša seizatuttihes : raududorogua myö hypittih varoit .Yksi oli mustu , toine harmai ."Eigo meijän varoit olla ?" – tuli mieleh Voval , i häi rubei kaččomah lähembih puuloih , eččimäh varoloin pezii . Jongoi tävvet lehtet lepetettih puuloil , ga pezii ei nägynyh ."Tunduu , buite meijän ollah ".
Šan’agi kačoi varoloih .Varoit ruattih omua ruaduo : harmai varoi hypähtäh špualal špualale – mustu jo on rinnal .Hyö n’okitah toine tostu , sen jälgeh harmai varoi alendau piädy – ottau n’oukkah midäliennöy špualoin välis i ozuttau sidä mustale varoile .
– Kačo vai ! Harmai varoi poigastu opastau eččimäh syömisty .
– Minuu myö ei ole mustuvaroin poigaine : liijan suuri on .
– Etgo sinä duumaiče , ku net varoit ollah ? kyzyy Šan’a : mollembil brihaččuloil tuli mieleh varoloin pezä , kudai nägyi omas ikkunas ; i jogahistu muokkai kyzyndy : havvutt ihgo poigazet vilus pezäs , vai ei havvuttu ?
Pruazniekan iel ku rubei panemah lundu , kaiken nedälin pezä oli lumen ual , a varoi istui pezäs .Lumen ual istui .
– Net juohtuttih mieleh , no liijan suuri on mustu varoi . Voval himoitti uskuo , ku varoi lumen ual kazvatti poigastu , ga uskuo oli vaigei ; i häi rubei eččimäh , eigo lähäl nävy vardoiččijua varoidu : silloigi yksi istui pezäs , toine vardoičči .
– Pidäy tiijustua : ongo harmai varoi muamah , i kenbo on mustu varoi ? Toizii linduloi täs ei nävy .
– Da , ei nävy , varoloi toizet linnut varatah .
Silloi brihačut yöl i päiväl kačottih varoloih päi .Yöt oldih valgiet , i pezä hyvin nägyi .Tuuli heilutteli koivuloi , koivu lekkui , a babaine kačoi pezäh päi i šupetti : "Vilus pezäzes linnut säristäh .Tule , keväine , lämmiä varusta ."Avoi !Kui eletäh luonnon lapset !Iče myö sežo olemmo "luonnon lapset ": puutui tirpua viluu da nälgiä ; viizi lastu perehes oli , jäi vai kaksi , toizii vahnembien kel voinu otti – ei se unohtu nikonzu ".
Varoit astuttih raududorogua myö .Harmai varoi löydi madozen , otti sen n’oukkah , ga andua mustale ei kiirehtä , a se hyppäilöy ; riuhtailou madostu sežo – suau puoliškon da jo kiirehtäy ottua tostu puoliškuo , kuduadu harmai varoi ei ehtinyh lainata .Linnut jo n’okitah toine tostu , ved’ mavon puoliško on lyhyt , i sidä ei nävy , a lähetä ei sua : linduloi pöllätät .
– Midäbo nygöi sanot ?
Voval jo pideli uskuo , ku harmai varoi on muamah , a mustu sen poigaine : se hyvin täs nägyi , i iče häi tiezi : jogahine suvaiččou omii lapsii , syöttäy da juottau , ga täs ollah linnut !"Eigo ehtinyh varoi syvvä madozen puoliškuo , vai sengi jätti poigah niškoi ?" duumaičči Vova .
– Kačo vai ! Poigaine iče löydi madozen .
Varoit kačahtettihes toine toizeh i syödih madozii .Poigaine punaldeli piädy i muaman luaduh rubei eččimäh uuttu madostu .Vihman jälles äijy maduo nouzi muale .
– On täs syömisty ! Linduloin silmät parembi meijän silmii nähtäh , sanoi Vova .– Sinä toven olet sanonuh : ei n’okittu linnut toine tostu , muga vai ozuttihes .
Kuni Vova i Šan’a seizottih i kačottih varoloih , rubei kuulumah poujezdan tukutandu : tuk-tu-ruktus , tuk-tuk-tuk .Raududorogua myö juoksi juna .
Varoit hävittih , a Vova i Šan’a astuttih poikki raududorogas , kudai jagoi linnan kahtekse puolekse : vahnakse da nuorekse .Yksi oli vahnu ga oma , toine – nuori da čoma – sidä kaččomah hyö i lähtiettih .
Luonnon lapset
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский