Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
Nina Zaiceva. Minun vepsläine oza
Nina Zaiceva
Minun vepsläine oza
вепсский
Младописьменный вепсский
I
konz minei oli jo kahesa vot , i minä openzimoi toižes klassas , möst ezile tuli nece azj minun maman polhe .Neciš minei sanui iče Ulli-baboi .Minä tulin hijale rižamaha baboid da dedoid .Minä navedin oleskelda heiden kodiš , kus oli läm’ i tün’ haju kaikespäi , sidä enamban baboin i dedoin honusespäi .Baboin honuses ei olend nimidä mugošt , mi oliži osttud laukaspai .Kaik kalud oli tehnu dedoi iče , eskai zirklon ani čomas ramas .Minä navedin kacta zirkloho , mitte seižui uksenno , i kuvitelda , kuti olen scenal i midä-se pagižen .A baboin honusen ezičogan üläh oli saubatud vauktal uudimudel .Uudimel nägui čoma poimetiž .Minä kaiken aigan tahtoin kacuhtada neche peitsijaha i tedištada , midä sinna om pandud , midä baboi sigä pidäb ?Sid’ kerdan tulin , a baboi oli keitimpoles , pani lämhä samvaran , da völ kürzid valoi .Meil kodiš kaiken sanutas : pirgoid ka – pašttas , a kürzid – valadas .Voib olda , sen täht , miše tahtaz kürziden täht om mugoine nozol , i sidä tozi-ki pidi valada rehtläle .
Minä vil’skahtin baboin honusehe i joksti tulin necen čogaižennoks .Mi sigä om ?Minä avaižin uudimen i nägištin sigä kuldoitud kuvan , miččel oli čoma naine i prihaine .Heiden edehe oli pandud pened tohused .Meiden kodiš nimidä mugošt ei olend .Minä tarkas kacuin neche kuvaha .Oli mugoine tundmuz , miše kuvan olijad oma eläbad ,kacuba minuhu ani tarkas i nägeba kaiken läbi minus .Baboi sabuti-ki mindai necidä azjad tehmas .
– Veraine , midä teged ?
– Voi , babaine , minä en kosketand nimidä , minä vaiše kacuin kuvad . Mitte čoma se om !
– Nece ei ole kuva , nece om jumalaine . Ka nene oma Maria-neižne i hänen poig Iisus .
– Mikš ned sigä oma ?
– Nene oma sur’kulud jumalad . Heišpäi om zavodinus kaik mir .Minä loičen heile , miše ned oigendaižiba sinei ozad , minei i dedoile i kaikile toižile tervhut .Tahtoižim kacuhtada , miččen nastaunican sinä linned .
– Ah muga ! A hö tozi-ki meile abutaba ?
– Tozi abutaba ! Vaiše tarbiž uskta neche .
Neciš meiden pertiš ei pagištud .Ka toižiš-ki pertiš en kulend nimidä .Paginoid emägaižiš i ižandaižiš , kudambad eläba kaiktäna i kuti vedäba meid elos – neciš minä kulin äjan , hot’ minun tatoi neciš mugažo nikonz ei pagižend i kuti nagrdes neche kacui .No konz meil kerdan kadoi Pühikoi-lehm , jäi mecha i ei tulend kodihe lehmiden kogonke , ka nece nagrand ei telustand tatale mända Sima-tädinnoks pakičemha händast abutada meile .I Sima-tädi abuti .Kuna-se risttele vei lahjoid , pagiži paimnenke , šuhaiži keitimpoles i sid’ nevoi tatale , kuna mända sidä ecmaha .I ved’ tatoi löuzi meiden Pühikoin ani siš tahos .Voib olda , Sima-tädi čomin tezi kaik ned sijad , kuna voiba mända lehmäd , en teda .A voib olda , oli hänes mitte-se tundmatoi vägi , mittušt hän mahtoi čomin i tarkas kävutoitta .
A necil kerdal minun baboi sanui :
– Veraine nece sija , kus oma jumalaižed , ei ole kel’tud sinei .No tühjan ei sa niid otta sigäpäi .
Necil lopihe-ki minun hengeline kazvatuz .I minä vaiše jo tehtes aigvoččeks lugin Biblijad .Oli jüged minei kuvitelda-ki siloi , miše konz-se linneb mugoine aig , i minuspäi tuleb ani Biblijan kändai ičemoi kel’he , vepsän kel’he !A minun armaz kel’ necil linneb kuti pühitadud , kazvaškandeb edemba teramb , bohattub i süveneb .I sid’ tuleb-ki baboin melevuz’ sil’mnägubale : abutiba meile baboin jumalaižed kazvatada kel’t , ližaziba sille tervhut da väged !
– A toižen kerdan , konz tulin baboinnoks , hän kohenzi dedoin mustad štanad . Hän ombli vauktoil nitil .Minä homaičin :
– Babaižem , kacu , sinei tari nit’ vajehtada .Štanad-ne oma mustad !
– Voi , vunukaižem , sil’mäd oma hondod , hubin nägen jo .
– Ka minä voin pugetada sinei mustan nitin .
– A minä siloi en nägeškande , kuna ombelta .
Sid’ dedoi sanui :
– Ala , Veraine !Jäta baboid . Ombelkaha kut maht .Se om hüvä azj , miše necen kaiken hän iče minei tegeb .Štanad-ki siloi lämembikš tegesoiš .
Hot’ minä olin völ lapsen , no sen el’genzin , miše baboi i dedoi armastaba toine tošt täudel vägel .Hö eliba ühtes Tal’oi-ristimaman kanzanke , kus oli völ kaks’ poigad .Heiden kodiš oli kaiken aigan tün’ i läm’ il’m .Keitimpolespäi kaiken tuli pirgoiden čoma haju .Minä navedin oleskelda heil i ištuin erašti polin päivin , kuni mamoi jo tuleskeli i kucui mindai kodihe abutada kacta Vetad .Meiden kanzas nügüd’ om sündunu völ Veta-sizar .Minä čududelimoi , kuspäi minun vanhembad oma kainuded necen Veta-nimen .Nügüd’ , konz minä tegimoi kel’tedomeheks , el’genzin , miše , voib olda , minun tatain sanui muga sel’sovetas , konz läksi sinna samha sündutuztodištesen .Voib olda , hän sanui Svetan sijas Veta ,i muga kirjutadihe-ki .Vepsläižed venänkeližiš sanoišpäi paksus pästaba augkonsonantoid .I toižid-ki nimid vai venälaižid sanoid voiba sanuda kut-se erazvuiččikš .Muštan , meiden pertin vasthapäi eli üks’ akaine .Händast kuctuhe küläs Ralik .A mö , lapsed , sanelim : Ralik-tädi .I vaiše erases aigas päliči minä tedištin , miše hänen nimi oli Larisa .A nece minun sizaren Veta-nimi oli mugoine sula , lühüd i čoma !Veta , Vetaine !Tundmatoi nimi , no mugoine pehmed .
Baboi lopi minun meletusid .
– Paksus-ik jättas sindai sizarenke ?
– Ka konz mamoile tariž mända laukha , vai lehmäd lüpsta , a tatad ei ole kodiš . Ken völ ištub sizarenke ?No Veta om čoma neičukaine .Ka Al’aine-ki abutab .Mö koumen vändam .
– El’gendan , miše kaik om riputadud sinuhu . Kävelid-k necen kezan uitole kül’bmahas ?
Meiden küläs ei olend joged vai järved läz ,no kilometras sišpäi oli čoma kehker uitoine .Sidä muga nimitadihe-ki : uit .Se jo oli kazvahtumas , siš oli äi veziänikoid kezan aigan , mi tegi sidä völ-ki čomembaks .Lapsed joksenziba sinna surin kogoin ühtes i kül’bihe , i vändiba sigä erašti täuded päiväd .Se ei olend süvä , i nimiččid ozatomuzid ei olend nikonz .Minä-ki navedin sinna jokseta .
– Kaks’ kerdad . Ka ei olend tahtod-ki .I kenenke Vetaine linneb ?
– Kacu , Veraine , midä tahtoižin sinei starinoita . Sinä oled jo sur’ neičukaine .Voib sinei kaiken starinoita jo .
– Miš , babaižem ?
– Ken oli sinun todesine mamoi .
– Babam , en tahtoi neciš pagišta . Kerdan zavodin i tegimoi läžujaks .En tahtoi tošt mamad .Minai om Polina-mamoi .
– Vunukaižem , minä en sanund sinun mamas nimidä hondod . No kaiken-se tari teta , ken oli sinun mamaiž .Minun südäin kibištab siš , miše sinä ani ed teda-ki ičeiž maman nimed , kudamb sindai sünduti .
– A ken mindai sünduti ?
– Sinun maman nimi om Lena , Lenaine . Ani čoma , parahim nimine !Hän oli sinun Tal’oi-ristimaman sizar i minun tütär .
Konz tegimoi kel’tedomeheks , ka tuli mel’he , mikš meil , vepsläižil , muga paksus ottas paginaha nenid pehmdoid diminutivsuffiksoid ?Mikš pagižem enamba – Lenaine , Veraine , Vetaine ?Nece ei znamoiče , miše vaiše lapsile muga sanum .Tulin kodimale kut-se ,olin jo nel’l’kümnevižvozne .Astun tedme i kulen , kut akaižed pagižeba : "Kackat , kodihe tuli Markinan Veraine !"Nece ei znamoičend , miše tahtoitihe mindai nimitada venänikoden kartte – Veročka .Minä en olend jo siš igäs , miše mindai Veročkaks kucta .Ei , se enamba znamoiči , miše minä olen jo Vera Ivanovna .Nece oli jo mugoine minun arvosteluz .Voib olda , muga sanutihe tatan nimen tagut .
Ka lapsid-ki paksus kuctas nenil pehmdoil nimil .Voib olda , neche situacijaha painoi se , miše konz mö kenele-se pagižem , ka sanum : dedoihudem , baboihudem , mamoihudem , poigaižem , tütrudem , vai Tal’oi , Lenoi , Kat’oi , baboi , dedoi , tatoi ...Nece-ki om sanutud pehmedašti .Ka mikš sid’ meletada-ki ?!Meile muga om paremb , nece kožub meile , nece tuleb meiden hengespäi da südäimespäi .Mikš muite mugoižid laskvid nimid kävutada ?
No , nece oli mugoine minun lühüd johtutez , a muite mö baboinke jatksim paginad minun mamas :
– Ah muga !A mikš minei tatoi ei sanund nimidä ?
– Sinä olid kaks’vozne , ed el’gendand nimidä .
– A mitte oli minun mamoi ?
– Hän oli ani čoma neižne , školan opendai . Meiden küläs händast hüvin tetas .No hän koli jo kuz’ vot tagaze .Oli mugoine čoma da sula , pehmedtabaine .Konz hän koli , tataiž jäi sinunke , ani penenke .Da völ kodiš lehm , lambhad , kanad ...Kaikid tari sötta .Midä tehta ?Naku tataiž udes nai-ki .Toi venäküläspäi Polina-maman .
– A minä meletin , mikš mamoi vähäšt toižin meiden kelel pagižeb !
– No hän , kacu , openzi kel’t , pagižeb . Ved’ sinä ed mahtand pagišta venäks , konz mamoi tänna tuli .Naku tataiž kirjuti-ki hänele sanoid bumagale , a hän openzi .Toižed venänikad , ked oma meiden küläs , ani ei el’gekoi-ki vepsäks , a hän jo pagižeb .Meletan , miše nece sinun tagut .Hän tahtoi el’geta sindai .Ka kacu , Polina-mamoi om hüvä , no sinä mušta , miše sinun maman nimi om Lena , Lenaine ,pidä hänen nimi muštos .Konz sinei linneb jüged , ka pakiče abud hänel .Sanu : "Mamaine , abuta minei .Minä tedan , miše sinä näged mindai , miše kacud minuhu taivhaspäi ."I mamoi abutab sinei .A minä , kac , olen vanh jo , en linne hätken täl mal , sikš en voind-ki tirpta i starinoičin sinei sinun Lena-mamas .Pidä hänen nimi henges i südäimes . Mušta hänes .
– Baboihudem , sinä ala mäne täs maspäi . Sinä oled parahim i dedoi mugažo .Tahtoižin , miše tö eläižit igän .
– Ka muga linneb-ki , ala holdu nügüd’ . Aig völ ei tulend .
Minä läksin kodihe .I kut-se ani toižin sil’min kacuhtin mamaha .Ei , hän om hüvä .Hän armastab mindai mugažo , kut Al’ad i Vetad .Minä nägen necidä , minä rižan necidä .No kaiken-se oli jüged tirpta , sanui-ik baboi tot ?
– Mamaine , oled-ik sinä mindai sündutanu ?
– Kuspäi mugoine küzund , Veraine ? Ik baboi midä-se sanui ?
– Ka , hän sanui , miše minun maman nimi om Lena .
– Ka , Veraine , voib olda , pidi sinei amu jo necen polhe sanuda . Tozi-ki muga om .No sinä ala varaida , minä armastan sindai , en anda nikenele , en anda abidoho .Voib olda , tuli aig jo sinei midä-se starinoita neciš .
– Mamaine , starinoiče !
– Konz sinun mamoi koli , tedad , kut tataleiž oli jüged ! Hän pidi hol’t kaikes kodiš .Sinä oled penikaine , joksended hänen taga , kut hän starinoiči , pidätoi hänen štanoiš , varaidad pästta-ki .Sinä völ ed el’gendad , no rižoid , miše mamad ei ole .Tataiž starinoiči , miše kaikutte päiv zavodihe sišpäi , miše sinä küzelid , kus mamoi om , konz hän tuleb .Tedad , kut hänen südäimen kibišti !Nu hän päti-ki mindai kozita , Bereg-küläspäi .Mö olim vähäšt tutabad toine toižele , kut-se vasttimoiš .Hän starinoiči kaiken .Minei tegihe žal’ händast , ka sindai-ki , raukašt , mamata jänut .Naku tulin-ki tänna .Tedad , kut jüged oli !Minä en el’gendand teiden kel’t .Konz toi mindai tataiž tänna , ka tuli täuz’ pert’ ristituid ,kaik pagižeba verhal kelel .Mugoine tundmuz oli , miše ei tahtoinugoi , miše sinun tataiž otnuiži mindai mehele .Sindai ei olend kodiš , olid Ulli-baboinno .I sid’ todihe sindai , pästtihe lavale .Tataiž sanui : "Veraine , kacu mamoi-se tuli-ki tagaze .Hän pördihe !Ved’ sinä muga händast varastid !"Sinä kacuhtid minuhu tarkas , kut aigvoččed kacuba , ani kuti läbi minus kacuid , i sid’ kut laskeškanzid kidoid : "Mamoihudem , kus sinä olid muga hätken , mikš meid jätid ?En tahtoi olda sinuta !"– A iče pidäd mindai lepkiš , pakičetoi üskha . Minä otin sindai .I sid’ tuli-ki pähä : "Kacu , nece penikaine muruine tozi-ki varasti mindai !Hän om ihastusiš !"I nece minun pöl’gästuz verhiden ristituiden edes kuti kadoi sid’-žo .Minä zavodin emägoitas , taričin kaikile čajud , tomaižid , miččid toin Bereg-küläspäi .I nece sein minun i külänikoiden keskes kuti suli .Naku mö muga zavodim-ki eläda .Ka kacu , Veraine , hot’ sinei oli siloi vaiše kaks’ polenke vot , sinä midä-se muštid .Kerdan ištuim mö sinunke stolan taga .Minä kohenzin tatan paidad .Sinä ühtnägoi küzuid : "Mamaine , mikš sinä nügüd’ kaiken aigan vaiše neglal ombled ?Edel ka , muštan , sinä rusttal kirjutimel omblid ".Tedan , sinun pähä tuli johtutez , miše sinun mamaiž kacui openikoiden lehtikoid rusked pirdim kädes .Minä völ čududelimoi :jose laps’ voib midä-se muštta , konz hänele ei olend völ kaht vot ?Tedan , voib , oleskeleb muga-ki .Sinai mušt ani hüvä , tedan , om .Sinä oled minun parahim sebranik , parahim abunik !
Naku sišpäi zavodihe minun kuti jo toine , uz’ elo , konz minä tedištin mugoižed sanad kut mamoi i emindam .Minei ka ei olend erod .No Ulli-baboi oli ozav , miše minä nügüd’ tunden maman nimen , kävelen hänenke kaumžomale .Tozi sanuda , ka minä varaižin kaumžomad .Baboi ištui sigä hätken , miš-se kaiken aigan pagiži , kosketeli kaiken käzil , rohlenzoti mad , ištuti änikoižid .Erašti meil oli midä-se kerdale ottud .Nece oli muštpäivil : pühil praznikoil , maman sündund - da surmpäivän .Meil oleskeli kaiken kerdal muštkürz munišpäi , mittušt-se jomišt .Baboi jagoi kaiken sanudes :
– Veraine , mušta-ške mamašt .Ota suhu kürzan supalaine i kacuhta taivhaze .Sinun mamoi kacub sigäpäi sinuhu .
A ku necen aigan tuleskeli ühtnägoi vihmsä , ka baboi saneli :
– Lenaine , ala voika .Kacu , Veraine om sid’ , kazvoi jo .Hän tundeb sindai , sinun nimen .Minä abutan hänele .Hän ei ole armotoi !
I minä nägin , miše hän midä-se kuti starinoiči mamale :
– Kacu-ške , Lenaine , mitte sur’ tütär-se kazvoi jo sinai .Tuli sindai rižamaha .Pidä , armaz tütrudem , händast sil’mnägubal , hänele tariž abud .
Kaiken , midä jäi ottud kerdale sömižišpäi , baboi jagoi tutabiden kaumoile , sanudes kaikuččen kauman rindal miččid-ne lämid i laskvid sanoid .Siš aigaspäi minei-ki jäi südäimehe mitte-se mugoine läm’ tundmuz kaumžoman edes .Minä-ki tuldes sinna oleskelen kaikuččen kaumanno , kus mitte-se minun tutab mez’ om pandud maha .
Sid’ baboi sanui minei :
– Veraine , tule-ške tänna .Kacu , sid’ kaumha om üks’ seibaz sabilahišpäi čokaitud .Void ottas kädel ,mamaine tundištab , miš sinä meletad .
– Baboi , jose hän mas eläb völ om ? Kut hän abutab ?
– Ei ole eläb ! Nece konz hän koli , pandihe .Mugoine vero meil om küläs .Meletadihe , miše nel’l’kümne ezmäšt päiväd kollii mez’ midä-se rižab i voib senke kut-se olda ühtenzoitusiš .A konz aig tuli heitta seibhan , ka minä en andand .Konz tulen Lenašt rižamaha , kosketan necidä seibast , ka kuti kebnemba tegese .Ka völ meletin , miše konz kägine lendab taivhaspäi i ištuse necen sabilahan agjaižele , ka minä nägištan , miše se uzištoid mamalpäi toi ...Meil muga lugetas .
– Baboi , a oli-k uzištoid ?
– Ei olend , raukaine ! Nimidä minä en sand .A nügüd’ sinun mamaine om taivhas .Uskon , miše hän nägeb kaiken .Nägeb , miše sinä kosketid seibast , ka hän tundišti , miše sinai om mitte-se azj hänele .Voib olda , hän uniš sinei sanub kaiken .
No minä nikonz en nägend unid .Ka en tedand-ki , mitte mamaine oli irdnägol .Voib olda , sikš en nägend händast uniš , konz tegimoi vanhembaks i erašti nägin unid .Minä en tedand , mitte hänen mod oli , kut hän kacui , kut käveli , kut siliti minun päd ...
No kaiken-se tuli pähä üks’ kerd .Minä openzimoi jo institutas toižel kursal .Meil oli mugoine predmet "politekonomija ".Minä en navedind sidä , sikš ku en el’gendand nimidä , eskai en voind otta muštho nimidä .Ei olend minun tem !Minä openzimoi čomin , i minai oli suretud stipendii .Nece oli tärged minun täht , sikš ku niken ei voind minei abutada , ei olend dengoid , vai rahoid , kut nügüd’ sanutas .I sid’ minä otin säraidajal kädel biletan , kacun kündliš läbi , nimidä en voi lugeda i el’geta .Päs kaiken aigan punob : "En teda nimidä !"Ištun stolan taga .Oli aig anttud vaumištadas .Saupsin sil’mäd .Kulištin Ulli-baboin sanad : "Kacu taivhaze .Sigä om sinun Lena-mamoi , hän abutab !"Minä tozi-ki kacuhtin ülähäks .Taivast-se ei nägund kabinetas , vaiše lagi .I sid’ , hot’ uskkat , hot’ algat , minä nägištin lehtikon , kus oli kirjutadud lekcii neciš temas .Minä heredašti kirjutaškanzin vastusid bumagale ...Sain vastuses hüvän arvznaman .Opendai čududelihe , sikš ku ei lugend mindai neciš predmetas mugoižeks tundijaks .Ved’ seminaroil minä paksumba vaitti olin .Minä iče en voind el’geta , kut nece tehnus oli .Voib olda , minä tozi-ki olin opendanu kaiken ,no pöl’gästusiš en voind muštelta .A nene Ulli-baboin sanad ližaziba minei rohktut .Minä kaiken johtutin .No sured spasibod Lena-mamaižele , kaiken-se .Minä tozi-ki kaiken elon olen rižanu , miše hän pidäb minus hol’t .
Baboi paksus voiki kaumžomal .Hot’ minä erašti en voind el’geta-ki voikuid , no ned oliba mugoižed abidahižed .Eskai minä voikaškanzin .Baboi vaikastui sid’-žo .
– Armhaine , lähtkam kodihe : eläjile tariž elos meletada . Jätta kaumžom kollijoile .Nece om heiden ma .
Baboin südäin oli kibed .Minei kerdan starinoiči Tal’oi-ristimam , miše konz minun mamoi koli , ka Ulli-baboi koume päiväd ei voind pagišta ,ei sönd , ei jond .Lanksi maha koletoman kartte .Habi händast eläbzoittihe .Ved’ Lena-mamale oli siloi vaiše koumekümne vot .Mi oli tehnus ?Hän varasti last i ei voind sündutada .Tuli ani paha olend .Lekarid siloi ei olend , niken ei voind abutada .Tat vei händast Šalha hebol , no sinna oli nel’l’kümne kilometrad , mamoi lujas väl’l’düi i koli .Baboi möhemba minei starinoiči , miše hän käveli noidumaha Sima-tädinnoks .No abutada ei voind jo .Hot’ küläs lugetihe Sima-tädid parahimaks tedajaks .Hän äjile abuti .Enamban kaiked , hän abuti löuta segoinuzid kodiživatoid : lehmid , härgid , eskai heboid .Midä-se šuhaiži , käveli risttele , jätli tomaižid mechižele , tehli hänenke , kut sanutihe , miččen-se "kožmusen ".Hän oli hüvä tedai , i händast armastadihe küläs .Sanutihe , miše oli pahantegijoid-ki noidid , no minä mugoižid en tedand ,meiden küläs ei olend heid .
Muga minä tedištin minun penikaižen "vepsläižen " ozan – peitusen minun sündundas .En teda , oli-k nece oza , vai ozatomuz’ ...
Minun vepsläine oza
вепсский
Младописьменный вепсский
–
–
–
–
–
–
–
–
Зайцева Нина Григорьевна
Мое вепсское счастье
русский
-
-
-
-
-
-
-
-