Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
Nina Zaiceva. Minun vepsläine oza
Nina Zaiceva
Minun vepsläine oza
вепсский
Младописьменный вепсский
Konz
minä lopin seičemenden klassan , kezakus koli meiden tatoi .Hän oli vaiše vižkümnevozne , ei olend vanh .No Sur’ voin jäti hänehe jäl’gid .Hän rambiči , jaugan kaiken kibišti , hänen südäin ei olend terveh .Mugoižen südäimenke ei sand olda vedel soutes .A hän oli ongitamas üksnäze jogel .Se oli viž kilometrad meiden küläspäi .Hän sanui , miše lähteb öks , no mäni jo kaks’ , a händast ei olend .Külänikad läksiba händast ecmaha .Sid’ hö toiba opakon vestin , miše meiden tatoi upsi jogehe .Niken ei voind sanuda , midä om tehnus .Tedan , hänele tuli paha olo ,hän libui venehes i lanksi vedhe .Venehes ei olend vet .Kaik oli ičeze sijal .Vaiše melad ei olend .I tatad ...
Mamoi ani kividui sijal .Ei voind nikut pagišta , kuti lamanaks tegihe .Hän el’genzi , miše sur’ kanz , kus oli koume last da völ hän , jäi sötajata .Hüvä om , miše Ulli-baboi , F’odor-dedoi da Notoi-tädin kanz tuliba abuhu .I muite-ki mamoi i Natoi-tädi eliba ani sebrakahašti .Konz minä heraštelimoi homendesel , ka jo aigoiš kulin Natoi-tädin vesselan änen :
– Voi , Polinaine , läksin nužnikaha , da tulin sinunnoks čajušt lainahtamha .
Heišpäi tuliba todesižed sizared .Külänikad erašti čududelihe , kutak nece voib olda .Ved’ Netoin sizar Lena oli ezmäižen tatan akan .No nece ei telustand heile olda ühtes kaiken joudajan aigan , hot’ praznikoil , hot’ muupäivil .Ka völ pertid-ki seižuiba rindati , vižkümne metrad toine toižespäi .
Tatad todihe hebol kodihe .Mužikad tegiba kaiken , midä pidi tehta .
Minä ehtal kacuin tatan modho .Se oli mugoine tün’ , kuti kaik hänen kibud lopihe .A nece oli kezaku , läm’ jo .Konz toižel päiväl minä kacuhtin grobhu , ka homaičin , kut musteni i turboni tatan mod .Ei oliži pidanu meid pästta sinna vai avaita grobud .Neciš aigaspäi minus eläškanzi veden varu .Minä voin olda vedes i ujuda vaiše siloi , konz mujan mad , pohjad .Muite tuleb mugoine opak pöl’gästuz , ka en voi nimidä el’geta i sid’-žo mänen kuti čukloho .Minä en teda ihastust , mitte oleskeleb nenil , ked ajaba merimatkoihe , ajaba Mustan meren randale i kuna-ni völ .Minei om üks’kaik .
– Tatad ei ole , ei ole , ei ole ! – iškihe minun pähä .
Minei pidi mända jo kahesandehe klassaha .A mugoine škol oli nellänkümnen kilometran piččes matkas meiden küläspäi .Nece oli siloi ani toine rajon .Minä openzimoi školas čomin .Oli sel’ged , miše minei pidaiži opetas edemba .Mamoi sanui-ki :
– Veraine , sinei paremba om ajada kuna-ni , kus sinä void eläda i opetas .Mugoižile , kut sinä , anttas sija lapsidenkodiš .Ved’ tatoi koli ,i mamad , kudamb sindai sünduti , ei ole .Minä varaidan , miše sinei kodiš linneb jügedamb , mi mugoižes lapsidenkodiš .Sigä sädatadas , söttas , jottas , opetas ...A kaikeks kezaks tuleskeled kodihe .
En völ el’gendand lophusai nenid sanoid .Kuna minä ajan ?Kut elän kaikita : mamata , sizarita , baboita da dedoita ?No mindai kaiken-se vedihe mugoižehe kodihe .Vedihe parohodal jogedme .Minä en voind kacta vedhe , ištuin kajutas kaiken aigan .Mamoi kerazi kaik dengad , miččed kodiš oliba , ombli minun kurtkaižehe sanudes :
– Sad siloi , konz ani sur’ hol’ linneb .Kaiče .Tedad , miše meil ei ole dengoid .
– Mamaine , kutak tö dengoita ?
– Nimidä , meil om Pühikoi .
Pühikoi – nece oli meiden lehm .Se tozi-ki kuti meiden kanznik oli , videnz’ ...Vaiše sen maidol elim-ki .
Tatan surman jäl’ghe mi-se oli tehnus minun muštole , miše hondoin muštaškanzin .Kuti haudad zavodiba tehtas muštos .Ka völ läžuin tal’vel hädas vai grippas i sain jäl’gkibun , revmatizman .Jaugoid paksus kibišti .
Putuin minä neche internatha , vai lapsidenkodihe , kut sanutihe .Nece oli ani sures küläs , mitte seižui mugažo suren jogen randal .Eskai parohodad sidäme ajelihe .Minei opak oli ehtal mända tualetha , kaiken aigan iški pähä , miše vezi tuleb i laindab mindai .Hot’ muite-se nece oli ani čoma sur’ külä , laukoid oli äi , ristituid äi ,kaik pagižiba vaiše venäks .Hüvä om , miše sikš aigaks minä pagižin venäks muga , ka ei sand tundištada-ki , miše minä en ole venälaine .Minä nikut en voind löuta ičelein sebranikad .Sid’ oli lapsid , kenel oliba vanhembad ; mugoižiš kanzoiš oli äi lapsid , a vanhembad oliba lujas gol’l’ad i ei voinugoi heid sötta , i lapsed täs eliba .Kezaks erasid heišpäi ottihe kodihe .Toižil lapsil ei olend nikeda . Vanhembad koliba .Nene lapsed kaiken aigan eliba sid’ .Hö oliba kuti ižandad da emägad lapsidenkodiš .Minä en voind ühtneda nimiččehe gruppaha , kaiken aigan olin üksnäin .
Keza tuli jo lophu , zavodihe školan aig .Meile kaikile anttihe uded školplatjod .Ned oliba sädokahad , čomad , vauktoiden da mustoiden ezipaikoidenke .Siloi oli mugoine form školas .Minai nikonz ei olend mugošt čomad platjod .No mindai mokiči se , miše pigai linneb vilu , parohodad ei kävuškakoi ,i minei tuleb jäda neche lapsidenkodihe kaikeks igäks .Minä en tedand , midä tehta .I kerdan , hot’ varaižin-ki vet , läksin jogen randale , kus oli jogivokzal .Necidä edes sain dengad , miččid minei andoi mamoi .Tulin i küzuin , sab-ik ostta bilet Šalhasai .Nece oli se sija , kunasai minä voin ajada , a sigäpäi oli nel’l’kümne kilometrad Lahtehesai .Se oli čud – minei mödihe bilet !Minä hüpti tulin lapsidenkodihe , kerazin kaik minun azjad šauguižehe , riputin minun čoman platjoižen naglaha ,a iče hilläšti lipsahtin irdale ,ved’ nece oli öparohod .Sikš ku minai ei olend sebranikoid , ka niken ei homaičend-ki necidä .Ištuimoi kajutaha , minai oli ülähäine sija .En mušta-ki , kut tulin Šalha .Nece oli jäl’gmäine seižutez , minä en varaidand , miše en teda , kus lähtta parohodaspäi .Parohodas tundištimoi ühten akaiženke .Hän oli meiden tahoišpäi i tezi ani minun tatad .Hän abuti minei Šalas löuta keda-ni , ken veiži mindai Lahtehe .
Muga minä tulin möst kodihe .Minä muite-ki olin penikaine , a sid’ völ muga laihtuin ,ka vaiše sil’mäd jäiba-ki .Tulin kodihe .Mamoi oli liinmal .Mindai nägišti Vetaine :
– Mamoi , Veraine tuli !Hän om eläb !
Minä čududelimoi , mikš hän muga sanui .Möhemba tedištin , miše mindai ectihe , zvonitihe lapsidenkodišpäi , en-ik tulend kodihe .Mamoi hüppähti liinmalpäi :
– Voi , tütrudem , oled meid pöl’gästoitnu ! Mi om tehnus ?Kükstihe-ik sindai ?
– Ei kükstud , iče läksin . Mamaine , en lähte tagaze !Sigä kaik oma verhad !Minä kodiš lavad pezeškan !Ala ve mindai sinna enambad !
– Ka min sinä sanud ? Minä meletin , miše sinei linneb sigä paremb .Sanuin neciš sinun baboile i Natoile .I hö kuti ei olnugoi vastkarin .Minä meletin , miše sinei ei tarbiž sigä muga äi jügedad radod tehta , da völ söttas da jottas sigä , a sinä muga laihtuid !Ei-ik söttud ?
– Söttihe . No minä en voind söda teita .Minei oli mugoine tusk !Kaik om veraz , kaiktäna om vezi .
Mamoi tezi minun vedenvaraiduses .Hän kingiti mindai rindhiže , sizared riputihe meiden päle .A sigä jo baboi dedoinke da Natoi-tädi jokseba .
– Kodiš ! Lopuks tulid kodihe , raukaižem !
Minai nügüd’-ki eläb henges nece praznikan riža .Nügüd’ minä tezin , mi om kodikülä , kodikel’ , ičein kanznikad , ked armastaba mindai .
Ehtal , konz sizared läksiba magadamha , mamoi tuli minunnoks :
– Veraine , ed-ik verdund minun päle ?
– Mikš , mamaine ?
– Ka sikš , miše oigenzin sindai sinna .
Midä oli sanuda ?Minä en ehtind-ki sanuda nimidä .Minä muga olin väzunu , ka sid’-žo uinzin lämäl kodisijal .
Toižel homendesel mamoi holduškanzi siš , miše om jo školan aig , a minai ei ole , miš mända školha .
– Veraine , kacu , naku om sinun maman pal’t . Se kaičihe škapas .Tatoi käski mindai sidä pidäda , no minä varaižin .Ved’ küläs kaik teziba , miše nece om sinun maman pal’t .I hüvä om-ki , miše kaičihe kuti uz’ !Kacu , sinei nügüd’ se kožub jo .Tehkam sen sinei !
Kahtes päiväs kaik minun sobad da sädod oliba jo vaumhed .Mindai vedetihe Šalškolan internatha .No nece hot’ ei olend kodima , no oli tutab sija .Sid’ openzihe venälaižid i vepsläižid .Sid’ minä löuzin sebranikoid openikoiden i vanhembiden keskes .
Minä lopin üks’toštkümne klassad čomin .Tezin , miše tahtoin olda opendajan .Necen meletusen kaiken aigan minei baboi sanui :
– Veraine , opete nastaunicaks !Ved’ sinun Lena-mamoi-ki oli nastaunican .Minä siloi tünäs läksižin toižhe maha , lähemba sinun mamad .
Sikš minun valičend oli tehtud minuta-ki .Školas-ki ei olend kebn elo .No minai nügüd’ kaiken aigan löuzihe sebranikoid .Kerdan minä läžuškanzin hädal , vai grippal , i putuin bol’nicaha .Sigä mindai kaik navediba , kaiken aigan toskeliba minei miččid-ni tomaižid .A minä abutin sigä , mil voin : pühkin lavad , toskelin vet nenile , ked ei voinugoi kävelta , vein kirjeižid sinna-tänna , ved’ siloi ei olend mobil’nikoid .Sigä radoi üks’ bol’nic-sizar , mugoine jo vanhaine Raisa Ivanovna .Hän kaiken aigan küzeli mindai , kuspäi olen , kut Šalha putuin i muga edemba .Minä starinoičin hänele .Sid’ hän ühtnägoi küzui :
– A kut sinun kolnut mamad kuctihe ?
– Lena F’odorovna .
– Oli-k hän vepsläižes küläspäi ?
– Ka , muga !
– Ka kacu , minä ved’ muštan händast ! Hän sündundaha koli .Hänele tegihe paha olend völ kodiš , teiden küläs .Sinun tataiž toi händast tänna , bol’nicaha ,a nece ved’ nel’l’kümne kilometrad om teiden küläspäi .Sinun mamoi lujas mokičihe .Hänele zavottihe tehta leikatuz , sikš ku laps’ oli jo kolnu vacas sihe aighasai .Anttihe narkozad .A hän oli muga väl’dünu , ka ei voind heraštuda .Muštan , hän oli mugoine nor’ i lujas čoma naine .Kaik bol’nic joksenzi tägä , miše päzutada händast surmaspäi .Mö tezim , miše hänel oli penikaine tütär .Ka nece sinä olid-ki !Kacu , kut elo kändase .Mö siloi eskai kaik voikim , konz sinun mamaiž koli ...Minä muštan händast ani hüvin .Sinä hot’ vauktaine oled , no nahodid hänehe .Hän-se musthibusine oli .A voi-voi !
Nece Raja-tädi tegihe minei todesižeks sebranikaks , eskai kuti ičhižeks .Konz minä läksin jo bol’nicaspäi , ka kaikuččen pühäpäivän olin händast rižamas .Hän jo läksi radolpäi pensijale , vanhaine oli .Minä toskelin hänele vet , haugoid , ühtes lämbitim päčin , ühtes paštoim .Konz minä olin hänenno , ka rižoin , miše olen kuti ičein kodiš .
Minä tegimoi kuti tünemba , miše tedištin necen minun laps’aigan peitstarinan , ken oli minun mamain i kut hän koli .Nece oli lujas opalahine starin , no ku minä en muštand mamad , ka se mäni kut-se vähäšt siriči .Voib olda , ku rindal ei olnuiži Polina-mamoid , a ken-se toine olnuiži , ei mugoine , ka minä enamban kingitanuižin neche homaičust , oližin küzunu enamban Ulli-baboid mamas .Erašti minä nägin , miše baboi el’genzi – minei nene paginad Lena-mamas oma jügedad .I baboi ei tahtoind mindai mokita .Hän el’genzi , miše nimidä ei voi vajehtada , minun mamoi om hüvä , i baboi-ki tüništui .A nügüd’ Šal-tahos minä tedištin necen minun laps’aigan ozoitesen vastusen , sikš ku se ei olend minei sel’ged lophusai .Kodiš minei ei sanutud neciš , da völ minä iče en maltand küzuda-ki .Kaiken varaižin abidoitta Polina-mamoid ...
Minun vepsläine oza
вепсский
Младописьменный вепсский
–
–
–
–
–
–
–
Зайцева Нина Григорьевна
Мое вепсское счастье
русский
-
-
-
-
-
-
-
-