Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
Nina Zaiceva. Minun vepsläine oza
Nina Zaiceva
Minun vepsläine oza
вепсский
Младописьменный вепсский
Škol
oli jo loptud .Minä oigenzin dokumentad Vologdaha .Minä tahtoin olda venän kelen i literaturan opendajan .Baboi oli lujas ihastusiš .Sanun edelpäi – konz minä ajoin institutha , ka hän sid’-žo koli-ki .Kuti varasti necidä aigad .No necen jäl’gmäižen hänen kezan minä paksus olin hänenno i dedanno .Nügüd’ kaik peitused oli heittud , i mö voim pagišta kaikes .
Necen-žo kezan zavodihe-ki minun lühüd armastuz .Ka ei lühüd-ki , sikš ku kaikuččen kezan i školpästusil minä oleskelin kodiš , i mö nägimoiš Aleksejanke .Meiden keskes oli se sidond , mitte oleskeleb , konz kahten ristitun keskes sündub ei vaiše hüvä kosketuz , a mi-se enamba , ku kosketuz .Aleksei oli vanhemb mindai nelläle vodele i kaks’ jäl’gmäšt vot oli armijas .Kaks’ vot olim hänenke kirjeižiden vajehteluses .Nügüd’ , konz olen aigvozne , ka minei om žal’ , miše en kaičend nenid kirjeižid .Aleksei tozi-ki mahtoi niid kirjutada .Küläs kactihe meihe kaikiš iknoišpäi , meiš jo siloi pagištihe , miše mö olem kuti ženih i nevest .
Hot’ küläs kezan aigan oli äi radod , mö , norišt , kävelim kaikuččen päivän klubha .Sigä erašti oli fil’moid , erašti koncertoid , miččid mö iče tehlim-ki .No enamba mö sigä tancuim .Meiden armaz tanc vai karg oli lančik .Sanutas , miše nece nimi om franciankeližes sanaspäi "lansje ".Minä erašti čududelemoi , kut ende lendiba uzištod .Ved’ ei olend televidenijad .Ka radiod-ki ei olend kaikuččes pertiš , a mö tezim , miččid tancuid oli , ned sirdlihe meidennoks , ani korbkülähä .
Ka sid’-ki mö , neiččed , varastim klubas , konz meid prihad kucuškandeba kargaidamha lančikod .Mö rippuim prihoišpäi .Keda hö valičeba karghu , kut kaik linneb .Südäin säraiži .Sid’ kargun aigan tarbiž paksus andelta kät toine toižele .I konz minun käzi putli Aleksejan kädehe , ka mugoine maged riža sebazi mindai !Meil oli völ mugoine-ki vero , miše pühäpäivin klubha tuleskeli aigvoččid ristituid .Ned ištuiba laučoil i kacuiba meihe , norihe .
Aigvoččed kuti kodviba meid : ken kenenke "kävub ", keda armastab , keda valičeb ...Mö völ em meletanugoi , a aigvoččed jo naitoiba meid . Muga oli meil-ki Aleksejanke .Kaik varastiba meiden sajad .Aleksei kaikuččen ehtan käveli meidennoks , ištui laučal , pagiži minun sizaridenke .Mö kävelim hänenke külän irdpolel , miše ei putta susedoiden sil’mihe .Südäin pajati i oli kuti lämoiš .
Kerdan Aleksei tuli ehtal mijale mugoižes čomas kost’umas .Minä vähäižen pöl’gästimoi , sikš ku meil nimiččid kožmusid hänenke ei olend völ tehtud .Mö joim ehtčajud .Mamoi kucui händast adivoičetadas sil , mi meil oli keratud stolale .Mamoi rižoi , miše midä-se tämbei linneb , miččen-se vestin Aleksei toi .Hän pakiči Vetašt sirttas i pästta händast minun rindale .Išttes stolan taga hän sanui :
– Polina-tädi , minä tulin tämbei tijale , miše kucta Verašt mehele .Minä armastan händast amu , neciš tetas kaikes küläs , ka sinä-ki tedad .Midä sinä sanud ?
– Tedaba-k sinun vanhembad neciš ?
– Minä olen jo aigvozne , voin iče pätta , mi minei tarbiž .
– Minä el’gendan . No sinä vaiše tulid armijaspäi , ed völ löudand , kus radaškanded .No päazj ei ole neciš .Päazj om siš , midä Veraine sanub .
Minä pöl’gästuin , südäin löihe ani kurkus .En tedand , midä sanuda .Ku sanuda tozi , ka minä tezin , külänikad saneliba , miše Aleksejan vanhembad ei tahtoinugoi , miše hän otaiži mindai mehele .Aleksei oli heil üksjaine poig .Hö eliba bohatas ,tahtoiba , miše nevest-ki oliži bohatambas kanzaspäi .No Aleksei nikonz neciš ei pagižend , ka paginoid-ki meheluses meil ei olend .Olim hänenke , kävelim hänenke , mänetim hänenke äjan aigad ühtes .Minä olin völ mugoine nor’ , vaiše lopin školan , oigenzin dokumentad institutha .Nügüd’ kaikuččen päivän varastin počtmest , ei-ik hän to minei kucundad ekzamenoile .Nece oli heinäntego ,konz radod küläs i kodiš oli ülemba päd .Meiden kanzas ei olend mužikoid , kaik tehlim naižvägil ,sikš ehtal minä en voind jo pagišta nimiš mugoižes ani tärktas .Aleksei kaiči mindai , sikš ei pagižend nimiš mugoižes , mi toiži minei holid .Mi om tehnus ?Mikš hän päti tulda kozičemha mindai ?
– Aleksei , a ku vähäšt varastaižid , konz Veraine hot’ koumandel kursal linneb . Siloi kebnemb oliži pätta kaik azjad .
– Polina-tädi , sinä tedad , miše minä olen vanhemba Verašt . Minei om se aig naida .Ei ole siš sinun hol’t , kus minä radaškanden .Minä tedan , midä tegen .Mö ajam Veraiženke Sibirihe .Sigä meil oma ičhižed .I radod sigä om .
Minä tedištin möhemba , miše meiden vepsäližiš külišpäi völ Stolipinan reforman aigan äjad täuded kanzad ajoiba Sibirihe ecmäha ut ozad .Sigä oli tehtud eskai kolhozad , kus radoiba vepsläižed , ked sirdihe nenihe sijoihe .Eskai uded kanzad sünduiba .Kel’t-ki oli voinu kaita , pagišta sil .
Konz minuspäi tuli kel’tedomez’ , minä olin vepsläižidenno Irkutskan oblastiš .Nece ei olend edahan Baikalaspäi , mö sinna-ki ajelimoiš i nägištim necen tetaban järven .Mö olim sigä ühtes minun lähembaižen Zina-sebranikanke , kenenke ühtes panim äi väged meiden kodiman rahvahan i kelen udessündutandaha .Oldes sigä mö völ enamba el’gendaškanzim , midä znamoičeb ristitun täht kodikel’ . Kodikel’ i kodima om se-žo üks’ , niid ei voi erigoitta toine toižespäi .Mö tulim Zinanke nenihe sijoihe i pagižeškanzim sigä ičemoi kelel .Erasid meiden pagin muga koski , miše hö voikaškanziba :
– Kuspäi tö olet ?Mikš pagižet muga čomin meiden kelel ?Ken teid openzi ?Olet-ik taivhaspäi tänna lendnuded ?
Mäni jo enamba sadad vot , konz heiden ezitatad tuliba tänna , Sibirihe , elämaha .No äjad heiden suguišpäi nügüd’-ki völ pagižiba sil kelel , miččel heiden ezitatad pagižiba kodimal .Nece matk jäti meihe Zinanke ani süvän jäl’gen !Mö völ enamba el’gendaškanzim , miččen tärktan tön tegem .Nügüd’ mö pidim päs , miše , voib olda , nece om-ki meiden pärad neciš elos .
No nece oli jo möhemba .A nügüd’ minun sizared ani pöl’gästuiba .Hö hargniba , miše heil om vanhemb sizar , hän om ezmäine kaikiš azjoiš .A ku lähteb mehele , eläškandeb eriži da völ ajab Lahtespäi , ka kut eläda ?!Hö oliba vaitti .Ka minä-ki en tedand , midä sanuda .
Aleksei jatksi :
– No ku sinä muga sanud , a Veraine vaitti om , ka tedan , aig völ ei tulend .
Hän libui stolan tagapäi .
– L’oša , kuna sinä ? – heikahtin minä , mugažo hüppähtaden stolan tagapäi .
No hän ei seižutanus , hotkil haškuil läksi kodihe .
Kaikuččen päivän mö mamanke kävelim heinäntegole Šal-jogele , kunasai oli viž kilometrad .A sid’ völ venehel pidi ajada , tedan , koume kilometrad .Mö olim jo väzunuded , konz tuleskelim nitule .A sigä nene jügedad satod , miččid kandišim mamanke kegonnoks ...Minä čududelimoi , kut hän , mugoine ei korged kazvol , laihaine naine libuteli nenid heinhangoid kegon päle , pandes kegod !Minä seižuin kegon päl , polgetin kegod , miše hein siš oliži kingitadud , miše kego oliži tazo , kehker .Konz kego oli vaimiž , pandihe päle kahačuid , mugoižid oksid , miše hein püžuiži sijal .Kut Polina-mamoi openzihe tehmaha necidä jügedad radod ?Konz oli eläb tatoi , ka hän kaiken iče loi kegoid .
Erašti poudsä ei tulend hätken , ka tulleid-ki ei olend .Kulištin kut-se , miše mamoi vihel’däb .
– Mamoi , kacu-ške , en tedand , miše sinä vihel’ta mahtad .
– Meil pagištas , miše tullei voib tulda vihel’dusele . Tataiž-ki kaiken muga tehli .Hän sanui , miše necen tezi endevanhaspäi .Se tuli muštho .A ku tozi-ki abutab meile ?!
En mušta jo , abuti vai ei ,no kaiken-se hein oli pandud kegoihe da sabroihe .Kaiken aigan muštlen nenid satoid ,miččid kandišim mamanke sabilahil .Mamoi tehli ičeleze ani lühüdaižed agjaižed , miše minei olnuiži kebnemba ,a minä astuin jäl’ges pit’kiden agjoidenke i kukištelimoi .Erašti mänin kuki-rikku , sat koverdelihe i lankteli .Pidi udes sidä panda hangoil i üskas sabilahile .Oli ülenväged .Nece oli tozi-ki enamban kormadajan rad .No meiden küläižes kaik radoiba ülenväged .
Parahim azj oli , konz mamoi saneli :
– Kaik , nügüd’ lebuaig om !Jokse-ške , Veraine , kerada čigičaižen da setrikaižen lehtuzid , tegem čajušt .
Kuni minä joksenzin niid keradamas , a erašti völ löudlin manzikaižen-ki lehtuižid , da völ manzikaižid-ki küpsid , mamoi tehli nodjon .Mö ištuim jogen randal , i nece oli üksjaine aig , konz minä en varaidand joged .En teda , mi oli , no minä nikonz ani en johtutand-ki vezivaraiduses .Sija oli tozi čoma : jogi tehli mugoižen koverdusen , edahali nägui jogiänikoid , randnituid , mecad .Mamoi erašti tahtoi ongitada kalad-ki lemusen täht .Siloi keitlim nodjol kalalemust .No minä necidä nikonz en tegend , vaiše söin maman lemust .
Kodiš necen aigan emägoičihe sizared : lüpsiba lehmän , sötiba lambhaižid , keitiba longid .Minai ei olend väged eskai mända sijalesai .
Mö , neičikaižed , magazim kezan aigan sarajal , vai heinusel , kut meil erašti sanutas .Sigä seižui heinduh , mitte oli segoitanus kodiživatoiden hajunke .Erašti Aleksei tuleskeli ani sarajale rižamaha mindai .Hö miš-se pagižiba kesknezoi – minun sizared i Aleksei , no minai ei olend väged eskai kulda-ki .
Heinäntego mäni lophu , konz minä sain kucundan ekzamenoile Vologdaha .Minä kerazin ičeze sädod .Ned ei olnugoi bohatad , no konz oled nor’ i čoma ,nece siloi ei to nimiččid holid .Aleksei sanui , miše veb mindai motociklal avtobusahasai .Mö läksim matkaha .Sid’ hän kerdan seižutihe i küzui :
– Ka midä , Veraine , mitte sinun vastuz linneb ?Minä ved' varastan .
– En teda , midä sanuda-ki . Ved’ ku päzun institutha , ka opendaškandemoi sigä .Kut mö siloi ?Minä en voi ajada nikuna sinunke .
– Siloi sinä ed armasta mindai , minä muga el’genzin .
– Ei ! Ed el’gendand oikti ! Armastan , kaikel südäimel !
– Ka miš azj om ?
Ku sanuda tozi , en tedand , miš azj oli .Nügüd’-se minä jo tedan , miše nece oli minun ezmäine i jäl’gmäine armastuz .Minun vepsläine armastuz !Minä nikonz en voind enambad nikenehe armastuda muga süväs , miše oližin sanunu : "Ka , nügüd’ olen joudai Aleksejaspäi ".No siloi , konz minä olin kahesatoštkümnevozne , ka neciš en meletand ...
Ajoin Vologdaha , päzuin institutha .Zvonin mamale , miše olen päzunu i pigai tulen .Minä olin Vologdas pol’ kud . Polen kun jäl’ghe läksin jo opendamhas .
Aleksei kirjuti minei kirjeižid .Ved’ siloi ei olend mobil’nikoid .Sizared ei sanunugoi minei nimiš .Tuli ezmäine kodvsessii , sen jäl’ghe tal’vlebu .Minä olin kuti palabil hilil .Varastin kirjeižid Aleksejalpäi , no niid jo kun aigan ei olend .Minä meletin , miše hän varastab mindai , sikš jo ei kirjuta-ki .Konz ajoin kodihe i tulin sihe tahozesai , kus ištuimoi kodiavtobusaha , sigä oli jo erasid tutabid ristituid .Meil kaiken oli muga , konz jo avtobus käveleškanzi : ištumoi avtobusaha i ezmäižehe seižundtahozesai ajam papataden vepsäks .Konz tuleskeli ezmäine seižutez , ristituid kuti vajehtadihe .Kaik sid’-žo zavodiba pagišta venäks .Voib olda , se genetine mušt , konz 1930-l vozil meile sanutihe , miše vepsän kel’ – nece om nacionalizm , a erasid opendajid eskai türmihe tactihe , se radoi meiden hengiš .Varaiduz ei lähtend lophusai .
Nügüd’-ki ištuimoi avtobusaha , ezmäi ištuim vaitti , no konz tuli nece jäl’gmäine seižutez , a sen jäl’ghe jo kodi , ka minun tutab naine küzui :
– Nu , kut sinä eläd-se ?Kut openduz ?
Minä nägin , miše hän tahtoib miš-se minunke pagišta .
– Ka kaik om čomin .
– No kutak sinä Aleksejata-se nügüd’ ? Ei se mokiče sindai ?
– Kut nece – Aleksejata ?
– Ed-ik kulend jose ? Nai hän , ajoi Sibirihe ičeze akanke .
Minä en voind pagišta .Südäimes tegihe žar .Nechesai minä en rižand-ki , kus südäin om .Mikš hän ei sanund minei ?Mikš sizared ei kirjutanugoi ?Midä om tehnus ?
Ka , Aleksei oli ani čoma priha , tozi "prigožii ",se vastsi necile sanale , miččen vepsläižed otiba venäkelespäi .Hän oli mugoine korged , sur’sil’mäine , čomin sädatadud kaiken .Minä tezin , miše hän om mel’he äjile neiččile .No minä märičin kaiken ičein armastusen vägel .Minei ei tarbiž nikeda .Ka , minä oleskelin tancuil institutan ehtoil , mindai-ki valitihe paksus tancuimaha , minai oli äi sebranikoid prihoiden-ki keskes ,no minä en otand nikeda henghe tozišti .Se kaik oli kuti siričimänii .Tedan , meiden armastusen mär vai vägi ei olend ühtejitte Aleksejanke .
Pit’käs aigas päliči , voib olda , mäni jo kaks’kümne vot , konz mö vastsim toine tošt meiden küläižes , kuna tulim kezalebule ühten aigan , ka siloi vaiše sanuim toine toižele sel’genzoitusid .Hän putui minei vastha ristituiden aigan .Nece mušt meiden armastuses külänikoil ei unohtanus völ mugoižes pit’käs-ki aigas .Üks’ Aleksejan sebranikoišpäi sanui :
– Midä kacut ?Antkat heile vastatas !
Minä siloi olin Lahtes ühten minun suomalaižen Kaija-sebranikanke .Mö elim meiden kodiš , i Aleksei zavodi kävelta meidennoks kaikuččen ehtan .Konz hän vähäšt möhästeli , ka Kaija saneli : "Midä-se ei nägu tämbei sinun oluhad !"Kerdan päiväl tuli Aleksejan mam i sanui minei : "Ala pästa Aleksejad enambad teiden pert’he !Hänel jo kaks’ last om .Kirjutadas akale , se ei ole oikti ."
Ehtal minä sanuin neciš Aleksejale .Hän vastsi :
– Tedad-ik , miččen suren vigan mö tegim ?!Mö kadotim sidä , midä Sur’ Sünd andab vaiše kerdan elos .Sinä ed olend vaumiž siloi lähtta mehele .A minä tahtoin naida i en tahtoind varastada .Molembad olem värnikad toine toižen edes .Ka , minun ak om hüvä naine ,lapsed-ki hüväd ,no midä oli sinun i minun keskes , voib kucta "Armastuseks " sures kirjamespäi .Mö varaižim eskai olda lujas läheli , varaižim tehta toine toižele midä-se kibedad .Meile henghe oli kaikutte kaceg , kaikutte hengaiduz .Jo necil südäin oli täuz’ .Armastuz oli mugoine puhtaz !Tedad-ik , konz mö ajoim jo Sibirihe , elim sigä pit’kän aigan , kerdan televizoras joksijal rivil ozutadihe , mitte sä om sinun lidnas .Minä nedalin kuti suugil lendin , kuti sindai nägištin .
No siloi , konz minä ajoin kodihe avtobusas , kaik minun henges paloi .Minä meletin , miše en voi edemba eläda-ki .Konz tulin kodihe , minun sizared i mamoi ei pagižnugoi minunke neciš .Hö , läheližed minun ristitud , nägiba kaiken minun modospäi , sil’mišpäi .Mamoi kaiken aigan paštoi parahimid pirgoid , sizared ei andnugoi tehta minei nimiččid kodiradoid , kuti minä läžui olen .Sid’ minä sanuin heile , miše minä en ole mal’l’ , mittušt voib mureta .Ku muga völ linneb , ka ajan Vologdaha .
Kerdan mijale tuli adivoihe Sima-tädi , meiden külähine noid .Hän sanui :
– Lämbitagat-ške kül’bet’ !Vilu om .Midä-se tahtoižin vastoidas .
Hän oli jo vanhaine akaine .Minun sizared hüppähtiba laučoilpäi , läksiba vet kandišemha , panmaha kül’bet’ lämhä .Erases aigas päliči kül’bet’ oli vaumiž .Sima-tädi sanui minei :
– Sinä lähted minunke .Lähtem jäl’gmäižin kül’betihe .
Meil oli must savukül’bet’ .Sizared puhtastiba sigä kaiken , peziba ani vauktaks , toiba duhukahid koivvastoid .Minä tedan , miše koivuid eri tahoiš valitihe erazvuiččid .Kus-se valitihe oksid kurdhes koivuspäi , miččen lehtesuded oliba mugoižed kuti rubekahad , miše oliži paremba vastoidas .Rubekaz lehtez , sanutihe , paremba tartub hibjaha .A meil vastoiden täht ottihe koivuižid barboid siledoiden lehtesidenke .Sanutihe , miše ned kožuba enamban naižen hibjan täht .Ned tegeba sidä völ siledambaks .
Sima-tädi pani vastan astjaha , valoi šuhaiten sen päle palabad vet , sanudes – haudugaha !Sid’ mö ištuim , pagižim miš-se , pezimoiš .Konz kaik oli tehtud , Sima-tädi oti necen vastan , iče völ kerdan mindai vastoi ,sid’ oti sen astjan vedenke , kus ende oli vast , i valoi minun päle – pälagespäi lavahasai .Hän min-se šuhaiži , midä-se pagiži , minä el’genzin , miše hän pagiži minun čomuden libutamižes .No sanoid minä en kulend .Sid’ hän risti mindai sanudes :
– Mäne !Oled vaumiž uden elon täht .
Sid’ ližazi :
– Emägaižed i ižandaižed , teiden lapsuded , tulgat nügüd’ kül’betihe , peskatoiš i vastoigatoiš , vegat kaik Veraižen tuskad da tackat merhe randatomha da soho pohjatomha .Hapnegaha se sigä süväs vedes , sokahas redužomas .Amin’ , amin’ , amin’ .
Necen hän sanui minun aigan , ei peitnus minuspäi , ka minei eskai süväs muštho mäniba nene puhegen sanad .Vepsäks ned kuluiba kuti runod .Ku sanuda tozi , minä vähäšt pöl’gästuin .Nikonz völ niken ei sanund minun aigan puhegid .Konz eskai tegimoi tedomeheks , ajoin ekspedicijoihe , ka varaižin niid kirjutada magnitofonale .Nece minun täht ei olend vaiše fol’klor , se oli eläb istorii ,ei olend mitte-se sarn vai pajo .
En teda , abuti-k nece minei Sima-tädin noiduz’ vai ei .No nene muštlosed armastuses toba minei nügüd’-ki kibud .Aleksejad ei ole jo amu täl mal , hän sirdihe taivhaze , voib olda , sigä-ki kundleb , mitte sä minun lidnas om …Minä openzimoi elämaha häneta , no en voind nikut löuta prihad ičein südäimen mödhe .Ka , erašti oliba minun-ki elos mel’dündad , no nece ei olend armastuz .Minai om tütär , kudamb ei voind sünduda mužikata .Om nügüd’ jo kaks’ vunukad-ki .I minä tedan , mi om mamoin oza .No naižen ozad minä en voind tundištada .Minä en voind armastuda , en voind löuta nikeda , ken oliži Aleksejan vuitte , hot’ minä tezin , miše minun päle kactas , miše minä olen kenele-se ani mel’he , südäimehe , henghe ...
Minun todesižeks ozaks tegihe minun kodikel’ , miččel konz-se minä kulištin-ki ezmäižid sanoid armastuses .Siš tundub i minun kodi , i minun kanznikad , i minun sur’ i vahv armastuz .Minun vepsläine armastuz ...
Minun vepsläine oza
вепсский
Младописьменный вепсский
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
Зайцева Нина Григорьевна
Мое вепсское счастье
русский
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-